Poikien välisestä ystävyydestä

Allun kanssa Lumeksen elämä oli rauhaisaa. Niiden luonteet sopivat hyvin yhteen ja kummallakaan ei ollut minkäänlaista tarvetta kyseenalaistaa toisen resursseja. Niillä ei ollut koskaan mitään pienintäkään kismaa mistään enkä muista kummankaan koskaan edes murahtaneen toiselleen. Ne tulivat loistavasti toimeen sekä leikkivät nätisti ja kohteliaasti. Suuren ikäeron (Allu oli melkein 10,5v Lumeksen tullessa) vuoksi niistä ei ehkä tullut samalla tavoin bestiksiä kuin mitä Allu oli nuorena (alle 4-vuotiaana) ollut silloisen kaverinsa kanssa, vaikka Lumes usein yrittikin hakeutua läheisyyten ja ns. hengata Allun kanssa.

Lumes ja Mesta tulevat yleisesti ottaen hyvin toimeen keskenään ja pääosin elo on leppoisaa, mutta Mestan kanssa elämisessä Lumes joutuu olemaan valppaana, sillä Mesta haluaisi hallita monia asioita (=lelut, luut, ihmisten ja toisen koirien huomio, sängyllä/sohvalla oleminen, kovaa juokseminen) jos sen annettaisiin niin tehdä. Suurimmalta osin Lumes antaakin sille periksi "antaa kersan vouhottaa", jonka vuoksi siltä on kadonnut tiettyjä luonteenpiirteitä/käyttäytymistapoja Mestan tulon jälkeen. Lumekselle oli tosi vaikeaa alkaa käyttämään uhkaavia eleitä ja ääniä (koska se mielummin välttelee ristiriitoja ja sen vuoksi puutun moniin tilanteisiin Lumeksen puolesta), mutta sen oli pakko opetella, jos edes joskus halusi pitää jonkun luun tai lelun itsellään (itse en ihan koko ajan ehdi olla poliisina). Normaaleissa ruokatilanteissa Mesta on aina kauniisti eikä esimerkiksi koskaan mene Lumeksen ruokakupille. Pystyvät myös oikein hyvin nuolla jotain ruuanjämiä samasta kiposta yhdessä. Myös minun tehdessä jotain koulutusjuttuja Lumeksen kanssa, Mesta pysyy itsekseen syrjässä.

Mestalla on raju ja epäkohtelias tyyli rynniä Lumeksen päälle "leikillään", joka on harmi, koska muutoin niillä menisi leikit hyvin yksiin molempien tykätessä juoksuleikeistä. Ainoastaan aidatulla takapihalla tilan rajallisuuden vuoksi Mesta leikkii siististi, jolloin Lumes usein mielellään itsekin haastaa Mestaa leikkimään. Takapihalla ne myös viihtyvät oleskelemassa keskenään, mm. saattavat istuksia pitkään vierekkäin maisemia katsellen. Sisällä Mesta hakeutuu toisinaan Lumeksen viereen nukkumaan ja joskus löytyvät kevythäkistäkin yhdessä. Sinänsä on toisaalta onni, että Lumes on niin leppoisa kaveri, koska kärkkäämpi koira saattaisi provosoitua Mestan käytöksestä. Allu taas oli olemukseltaan niin arvovaltainen, että Mesta oli sille täydellisen kohtelias, vaikka Lumesta kohtaan oli ja on edelleen ihan toisenlaista.

Ennen se oli Lumes, joka kantoi tienvarsilta tavaroita kotiin. Nykyään se ei enää viitsi vaivautua, koska Mesta kuitenkin ryöväisi siltä kaiken samantien, kun suuhunsa ottaa. Tässä Mesta huippusaaliinsa - jäätyneen pipon - kanssa.

Näinkö jotain Lumeksen suussa? Äkkiä perään!

Videon alkupuolella näkyy Mestan vaikeaa oloa, kun Lumes on saanut lelun, ja miten Lumes ei halua antaa leluaan Mestalle. Siihen nähden, miten kovasti Mesta haluaisi lelun Lumekselta, se on näissä pihaleluleikeissä oppinut ihailtavaa itsehillintää. Alkuperäinen tilannehan silloin pentuna oli se, että Mesta syöksyi täysillä Lumesta kohti ja jatkoi yrittämistä/roikkui lelussa kiinni niin kauan, kunnes sai lelun itselleen. Tässä näkyvä hyökkäys on hyvin kesy aiempaan verrattuna ja nykyään Lumes tosiaan aina toisinaan pitää kiinni oikeuksistaan (ja Mesta uskoo sitä). Videon lopulla Mesta leikkii oman lelunsa kanssa.