sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pinnasängystä koiraportiksi


Meillä on yhdessä huonevälissä ollut käytössä koiraportti. Portinvirkaa on toimittanut kompostiverkko/modulihyllykköverkko "taikakuutio"-viritys, joka on ollut helppo vetäistä paikoilleen ja pois ja toiminut tässäkin käyttötarkoituksessaan hyvin. Mikään kaunistus se ei ollut ja koiria kuvatessa on aina pitänyt rajailla kuvaa niin, että verkko ei tulisi näkyviin. Joskus olen katsellut varsinaisia koira- ja lapsiporttejakin, mutta en ole sitten viitsinyt rahojani sellaiseen laittaa, kun se verkkoviritelmäkin kerran asiansa ajaa ja portti joutuisi olemaan koko ajan paikoillaan eikä tuolla tavalla, kuten verkkoa olemme käyttäneet, että vain tarvittaessa laitetaan.

Nyt on kuitenkin koirilla uusi, tyylikäs - vai paremminkin retro - portti. Kävin tänään hakemassa meille pinnasängyn, joka on minun ja sisarusteni vanha. Se on ollut meidän kodin lisäksi isovanhempiemme luona, jossa siinä on meidän lisäksi nukkunut serkkujakin liuta. Aktiivikäyttövuosien jälkeen se oli pitkään ja pitkään varastossa palasina, kunnes pari vuotta sitten hoksasin sen sieltä ja ajattelin, että tekaisempa siitä koirille oman pedin. Ennen kuin ehdin hakea sängyn meille, yhden serkkuni äiti oli myös bongannut sen ja meinannut siitä serkkuni lapsille yökyläpetiä hänen luokseen. Lupasin sen sitten sinne, kun ei koirien pedillä niin akuuttia tarvetta ollut, en edes tiedä, käyttäisivätkö oikeasti sellaista. Nyt kävin pelastamassa sängyn itselleni, kun serkunlapset ovat kasvaneet häkkisänkyiästä ja -koosta ohitse.

Kannoin palaset sisään ja katselin, että pinnareunathan näyttävät aivan portilta. Sovittelin niitä kohtaan, jossa verkkoa on käytetty ja olivat siihen oikein passelit ja mikä parasta, ainakin sata kertaa paremmalta näyttävät kuin kompostiverkko. Niinpä laitoin uuden portin paikoilleen, se liukuu lattiaa vasten seinän vierelle auki ja kiinni, kannoin verkot pois ja olen hyvin, hyvin tyytyväinen.

4 kommenttia:

  1. Pinnasängyistä on moneen! Minä tosin satsasin turvaportteihin, kun pentu tuli taloon - tosin tarvitsinkin niitä kolme. Meilläkin on suvussa ollut tuollainen äidiltä tyttärelle -sänky. Missä lie tänäpäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienellä mielikuvituksella ja idearikkaudella (jota toivoisin itselläni olevan enemmänkin) aika monesta asiasta on aika moneksi! Osaa uusista pinnasängyistä näkyy tosin jo mainostettavankin siten, että niistä voi tehdä sitten jotain muuta kalustetta myöhemmin. Joskus, kun saan aikaiseksi, pitäisi esitellä muitakin "perintökaluaarteitani", mm. äidinisänisän tekemä pikkukaappi. :)

      Poista
    2. Minä näen punaista, kun puhutaan perintökalusteista. Syynä lienee mieheni perintövitriini, jota ei saa hävittää, mutta kun ei se sovi meille. :D

      Poista
    3. Ehkä ne on aarteita vain silloin, jos on oma-aloitteisesti halunnut ne itselleen. :D

      Poista