Koirien ensiapuluennolla 1/4

"Meidän yhdistys" - tai siis yksi niistä monista koira-aiheisista yhdistyksistä, johon kuulun - järjesti koirien ensiapuluennon, jota oli pitämässä lähipaikkakunnan eläinlääkäri. Kyseinen lääkäri tekee paljon päivystyskeikkoja, joten kokemusta ja esimerkkejä oli kertynyt runsaasti monenlaisista äkillisistä loukkaantumis-, sairastumis- yms. tilanteista. Ei käynyt kateeksi työn vaativuus...

Luennon puoliväliin asti yritin hiki hatussa pysyä muistiinpanojen kirjoittamisessa samassa tahdissa power point-esityksen kanssa, kunnes tajusin, että paljon helpommalla pääsen ottamalla valokuvat teksteistä valkokankaalta ja kirjoittamalla vain osan asioista paikanpäällä ja sitten kotona rauhassa lisäillä puuttuvat teksit kuvat apuna. Kuuntelemiseenkin pystyi siten keskittymään paremmin ja ylirasitustilaa lähentelevä käsiparka ei joutunut ihan niin koville. Seuraava teksti on luentomuistiinpanojen pohjalta kirjoitettu, omin kommentein, kuvin ja lisäyksin höystetty, ei siis suoraan "kalvosulkeiset". Jaoin sen kolmeen neljään osaan, jotta ei tulisi vain yhtä, hehtaarin pituista kirjoitusta. Osa 2/4 Osa 3/4

Tilanteen arviointi esimerkiksi onnettomuudessa

Miten koira hengittää? Näyttääkö hengittäminen helpolta vai tuntuuko/kuulostaako se vaikealta? Nouseeko kylki hengittäessä normaalisti vai kohoileeko vatsa? Onko hengitys rauhallista/nopeaa/verkkaista? Mikä on koiran hengitystahti/minuutti?

Vinkki: Tarkkaile koirasi hengitystä normaalitilassa edellämainittujen kysymysten pohjalta, näin pystyt tarpeen tullen paremmin huomaamaan poikkeavuudet.

Suun limakalvot ovat normaalisti vaaleanpunaiset, osalla koirista voi paikoin olla myös tummaa pigmenttiä. Limakalvojen vaaleus/sinertävyys, kuivuus ja värin (veren) hidas palautuminen ovat mahdollisia merkkejä jostain vakavammasta. Värin palautumisen voi testata painamalla ientä sormella - painokohtaan jää vaalea läntti, joka normaalisti palautuu samantien (justnytheti eikä vasta muutaman sekunnin päästä) vaaleanpunaiseksi.

Mestalla on paljon tummaa pigmenttiä, mutta on sitä vaaleanpunaistakin silti jossain kohtaa näkyvissä.

Tuntuuko koiralla syke vahvana/heikkona/ei ollenkaan? Onko syke tasainen? Normaalisyke vaihtelee eri koirien välillä koiran iästä ja koosta riippuen, myös lepotilassa syke on eri kuin esimerkiksi pelästyneellä koiralla.

Vinkki: Mittaa koirasi leposyke normaalitilassa, niin pystyt vertaamaan sitä vaikkapa onnettomuuden jälkeiseen sykkeeseen.

Pömpöttävä vatsa voi kertoa sisäisistä verenvuodoista tai muusta huonosta jutusta, onko koiran vatsan malli epänormaalin pullea vai laskeutuuko lantion kaari normaalisi?

Miten koira liikkuu? Pystyykö seisomaan/kävelemään? Johtuuko liikkumishaluttomuus fyysisestä vai henkisestä syystä?

Näkyykö ihossa haavoja, turvotusta yms.? Tuleeko jostain kohtaa koiraa verta?

Saako koiraan kontaktia? Reagoiko puheeseen tai kosketukseen?

Ruumiinlämpö?

Vinkki: Mittaa terveen koirasi ruumiinlämpö, jotta saat vertailukohteen tulevan tarpeen varalle. Eri yksilöiden välillä normaalilämpö hieman vaihtelee.

Traumapotilas

Tarkistetaan hengitysteiden avonaisuus, ettei esimerkiksi suussa/nielussa ole vierasesineitä tai kieli tuki hengitystä. Hengityksen huurun näkee helposti metallia/peiliä vasten, jos ei saatavilla, voi kädellä koittaa kokeilla tai katsoa, kohoileeko kyljet (joskus kohoilu voi olla niin vähäistä, että vaikea huomata).

Vaikka koira olisi normaalisti kiltti ja hyvin käsiteltävissä, kipeänä koira voi purra omistajaansakin, jonka vuoksi käsittelyssä hyvä olla varovainen.

Koiran pulssi tarkistetaan reisivaltimosta, sisäreidestä ylhäältä. Painaessa valtimo tuntuu "narumaisena" kohoumana, sitä painetaan reilusti siten, että tunnet pulssin.

Vinkki: Harjoittele pulssin tarkistusta jo etukäteen, jolloin se on helpompaa hallita joskus äkillisen tarpeenkin vaatiessa.

Pulssin voi samoin tarkistaa seisovaltakin koiralta, mutta kuva oli helpompi ottaa näin ketarat ojollaan.

Varsinkin päävammoissa silmien pupillit hyvä tarkistaa taskulampulla, ovatko saman-/erikokoiset, reagoivatko valoon jmv.

Pysy itse rauhallisena, jotta voit rauhoitella koiraa ja estää mahdollisten lisävaurioiden synnyn.

Koiran ruumiinlämpötilan lasku tulee estää, eristä kylmästä alustasta, mahdollisuuksien mukaan pidä koira lämpimänä.

Lääkärille kuljetusmatkan ajaksi koira koitettava saada hyvään asentoon niin, että koiran on helppo hengittää ("pystymakuu" rinnan päällä paras, ei kyljelleen jos hengitysvaikeuksia) eivätkä esimerkiksi murtumat pahene.

Elvytys

Aukaise hengitystiet - kieli ulos

Puhallukset koiran sierainten kautta 10-12krt/min, suhteuta puhallusvoima koiran kokoon. Koiran suun oltava kiinni puhallusten aikana.

Painelut vähintään 60krt/min, mieluiten 100-120krt/min. Koira oikealla kyljellä, isoilla koirilla kämmenet kyynärän taakse rintakehälle, alle 7kg painoisilla peukalot rintakehälle. Painelussa tulisi koiran koon mukaan pystyä käyttämään niin paljon voimaa, että suurille koirille sitä on vaikea toteuttaa tehokkaasti.

Puhallus- ja paineluelvytystä toteutetaan samanaikaisesti, paitsi jos elvyttäjiä on vain yksi, on rytmi 15 painelua ja 2 puhallusta.

Korkealta putoaminen/auton alle jääminen

Usein ns. tylppä vamma

Mahdollisia seurauksia keuhkoruhjeet, ilmarinta, verenvuoto keuhkoihin tai muihin ruumiinonteloihin, luunmurtumat, nivelten sijoiltaanmenot, lihaksiston ruhjeet, pään vammat, virtsarakon repeämä, pistohaava (putoaminen jonkin kapean ja terävän päälle).

Pahakaan vahingoittuminen ei välttämättä näy ulospäin ja vaikka koira vaikuttaisi olevan ok, se tulee käyttää lääkärissä poissulkemassa vakavien vammojen olemassaolo. Oireet saattavat joissain tapauksissa tulla vasta viiveellä.

Lämpöhalvaus

Aiheutuu liiallisesta fyysisestä kuormituksesta lämpimällä säällä/liian lämpimässä paikassa oleskelusta ilman viilentymismahdollisuutta. Kosteus pahentaa kuumuutta.

Hengenvaaralliseksi tila muuttuu ruuminlämmön noustessa lähemmäs 42ºC.

Oireita voivat olla mm. koira menee veltoksi, jalat lähtee alta, kiihtynyt hengitys (voimakas läähätys), limakalvot kirkkaanpunaiset, ripulointi, oksentelu, tajunnan tason laskeminen. Voi edetä yleistyneeseen suonensisäiseen veren hyytymiseen (vertaa kananmunan valkuainen lämmitettäessä) ja aivojen turvotukseen.

Lämpöhalvausta hoidetaan jäähdyttämällä koiraa, tärkeää on saada vaikkapa ns. kylmäkallejen avulla viilennettyä kaulan lähellä olevien valtimoiden kohdilta --> jäähdyttää aivoja. Viileällä (ei kylmällä) vedellä suihkutellaan vatsanalustaa ja sisäreisiä. Vakavassa lämpöhalvauksessa paksuturkkiselta koiralta voi ajella kaulasta, vatsan alta ja reisistä karvat pois, jotta viilennystä saadaan tehostettua.

Parasta olisi pyrkiä ennaltaehkäisemään tilanteet, joissa koiralle on lämpöhalvauksen vaara olemassa. Tämä tarkoittaa lähinnä maltillista liikuntaa helteellä, ei jätetä koiraa kuumaan autoon, koiralle on tarjolla viileää vettä ja viileä olopaikka. Erityisen tarkkana tulee olla niin sanottujen lyttykuonoisten koirien kanssa, joilla on normaalikuonoista vähemmän jäähdyttävää nenäsolukkoa ja mahdollisesti rakenteellisiakin hengitysvaikeuksia.

Hypotermia (alhainen ruumiinlämpö)

Voi aiheutua esimerkiksi hyisessä vedessä uimisesta.

Oireina alkuun heikkoutta, voimakasta tärinää lihasten yrittäessä nostaa lämpöä, apaattisuutta, jäykistyvät liikkeet, verenpaine laskee, hengitys hidastuu.

Hypoterminen koira olisi hyvä saada lämpimään tilaan, märkä koira kuivataan, kääritään lämpimiin peittoihin. Ensin lämmitetään elimistön tärkeimmät osat, ei lihaksistoa ja pintaosia; höyryhengitys vie lämpöä keuhkoihin, reisivaltimon/-laskimon lämmitys ns. lämpötyynyillä, ja jos koira pystyy nielemään niin lämpimän nesteen juominen. Vakavassa hypotermiassa voi ruiskulla laittaa lämmintä vettä peräsuoleenkin.

Sisäelinten lämmettyä ne alkavat itse taas lämmittää kehoa. Liian nopea ulkoinen lämmitys voi johtaa lisäongelmiin.