Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön

Viisi tuntia autossa ja kahdeksan tuntia kisapaikalla. Auringonpaistetta, hieman alle +20 lämpöä, välillä pieni tuulenvire. Henkilöetsintää, esine-etsintää, tottelevaisuutta. Lämmöstä läähättävä koira. Ei mitään ennakko-odotuksia, mahtavaa, jos koira tekisi edes jotain. Ja koirahan tekee. Se tekee niin hyvin ja niin kaikkea, että olen pakahtua ilosta. 2-tulos ei harmita ollenkaan, se on paljon enemmän kuin osasin toivoakaan ja sillä saatiin se tavoiteltu osallistumisoikeus palveluskoirien SM-kisoihin. Ensimmäisenä lapinkoirana ikinä!?!

Koe alkoi henkilöetsinnällä eli haulla ja oltiin Mestan kanssa ekoina vuorossa. Lähetin Mestan etsimään ensin vasemmalle puolen ja se löysi samantien sieltä ensimmäisen maalimiehen, ojassa umpipiilossa. Haukkui hyvin ja kun ehdin piilolle, tuli ekasta käskystä mun vierelle, vaikka jouduin jäädä useamman metrin päähän, kun Mesta oli siellä toisella puolella ojaa haukkumassa kuin mihin itse saavuin. Sen jälkeen menikin sitten pitkään, ettei löytynyt ketään. Olin etukäteen päättänyt, että pistotan (eli lähetän koiraa etsimään) säästeliäästi enkä halua ajaa Mestaa liian väsyneeksi/kuumissaan olevaksi. Kun kaksi kolmasosaa alueesta (joka on kooltaan 100m x 300m) oli etsitty eikä enempää maalimiehiä löydetty, aloin epäillä, oliko Mestalta jäänyt toinen löytämättä. Olin kuitenkin myös päättänyt olla arvailematta maalimiesten sijaintia ja olla kikkailematta. Lisäksi Mesta oli tehnyt koko ajan hyvää työtä enkä nähnyt reiluksi alkaa junnaamaan sillä mihinkään kohtaan - ensinkään, kun en tietenkään edes tiennyt, oliko jäänyt välistä ketään vai ei.

Vähäsen yli 200 metrin jälkeen oikealla Mesta lähti etenemään aluetta viistosti eteenpäin ja jonkun ajan kuluttua alkoikin kuulumaan haukku, että maalimies löytynyt. Jälleen Mesta haukkui hyvin ja päästyäni itse sinne asti, tuli nopsaan vierelleni. Muutama pisto (etsintäkierros) vielä tämän jälkeen ja sitten tuomari sanoi, että voin kutsua koiran pois. Keskimmäinen maalimies oli jäänyt löytymättä. Se oli ollut oikealla siinä 200m kohdilla ja Mesta oli tehnyt oikein hyvän piston sinnekin, mutta ei vain ollut hajua kulkeutunut koiran reitille ja löytämättä oli jäänyt. Saatiin hakuosuudelle kuitenkin koiran kannalta kiva päätös, kun tuomari antoi luvan laittaa koira vielä etsimään se uupunut maalimieskin (jota Mesta joutui etsimään sen verran kauan, että ehdin jo epäillä, ettei löydy nytkään) eikä tarvinnut lopettaa suoritusta tyhjiin pistoihin.

Mestan työskentelyä kehuttiin kovasti, se oli kuulemma erinomaista (siltä se itsestänikin näytti ja tuntui) ja sillä työskentelyllä olisi helposti pitänyt löytyä se keskimmäinenkin maalimies. Vaan kun ei syystä x löytynyt (myös toiselta erinomaisesti työskenneeltä voittajaluokan koiralta jäi sama maalimies löytymättä, että jotain epäsuotuisaa hajujen liikkumisessa siinä ilmeisesti oli), niin työskentelypisteet laski erinomaisesta kaksi pykälää alaspäin hyvään. Keskilinjahaukkumisen olen saanut Mestalta vähenemään huomattavasti muutamassa viikossa muuttamalla omaa käytöstäni sujuvammaksi, joten siitä ei tällä kertaa tarvinnut ottaa pisteitä pois. Koiranohjaustyylini rauhallisuus ja selkeys saivatkin kiitosta, samoin kuin se, että pari kertaa laitoin Mestan keskilinjalle hetkiseksi (tuomari oli katsonut kellosta, että noin 50s) makoilemaan ja keräämään uutta puhtia.

Mutta se siis jaksoi koko hakuradan läpi, vaikka oli lämmin päivä, vaikka maalimiehiä oli harvassa, vaikka palkkaa ei saanut. Ja vielä helposti jaksoi, lähti loppuun asti pistoille innokkaasti ja kulki alueella kattavasti. Oli niin helppoa ja sujuvaa tehdä Mestan kanssa hommia, oltiin todellakin tiimi ja olen niiiin tyytyväinen pieneen koiruliini!

Saatiin lepäillä pitkään varjossa muiden koirien hakuillessa, Mestakin ehti vähäsen viilentyä eikä ollut enää ihan niin kuumissaan kuin hakuradan jälkeen. Ei viime kokeen jälkeen olla muistettu treenata esine-etsintää kuin yhden kerran, mutta viime kokeen esineruutu meni hyvin ja samoin tuo yksi treenikerta, niin olin luottavaisin mielin. Mesta olikin lopulta sitten ainoa voittajaluokan koira, joka löysi kaikki kolme esinettä. Kyllä sen liikkumisessa näkyi, ettei ihan parhaassa terässä ollut, mutta motivaatio onneksi kantoi loppuun asti. Niin huikeeta, että Mesta selvitti molemmat maasto-osuudet, vaikka olikin vähän kuumissaan! Enää toivoin, että tottelevaisuudesta saataisiin edes se minimi 70/100 pistettä, jolla irtoaisi 3-tulos ja samalla viimeinen SM-oikeuteen tarvittava koulutustunnus.

Ajeltiin tottiskentälle ja päästiin ensimmäisenä suorittamaan liikkeitä meidän parin ollessa paikallaolossa ja sitten vaihdettiin osat toisinpäin. Seuraaminen - pitkä suora 50 askelta eteen ja 50 askelta takas Mesta oli hyvin skarppina. Sitten tuli käännös oikeaan ja keskittyminen vähän herpaantui ja seuraaminen väljähtyi. Pysähtymisen jälkeen parani hetkeksi, väljähtyi, ja lopun henkilöryhmässä kulkiessa keskittyminen jälleen kohentui. Sitten oli nämä kävelystä istumiset ja juoksusta makaamiset ja seisomiset luoksetuloineen, joissa ei mitään muuta moitittavaa kuin seisomisessa otti pari askelta eteenpäin mun juostessa kauemmas. Tasamaanouto 2kg kapulalla meni ihan hyvin, mutta esteillä näkyi, että Mestan asenne oli vähän lässähtänyt. Hyppynoudossa (hyppyeste 1m) hyppäsi mennessä, haki kapulan ja suuntasi sen kanssa takaisin esteelle, mutta ei sitten vauhti riittänytkään yli ja pysähtyi esteen eteen ja kiersi mun luo. Vinoestenoudossa ("A-este") luulin heittäneeni kapulan hyvin (oikein ajattelin siinä, että olipa hyvä heitto), mutta Mestan kiivettyä yli ja mennessä kapulalle, huomasinkin kapulan olevan ihan sivussa esteestä ja Mesta ei sitten väsähtäneeltä vireeltään hoksannut enää kiivetä sen kautta takaisin vaan sivuutti esteen ja juuri kohdalla vilkaisi esteeseen päin "oho, tuo unohtui" ja jatkoi matkaa luokseni. Väsähtäneestä olemuksesta huolimatta eteenlähetyksen (koira juoksee itsekseen suoraan eteenpäin vähintään 30 askelta, jonka jälkeen se käsketään maahan) motivaatio oli niin suuri, että juoksi kyllä aivan täyttä häkää ja maahanmeno pikkasen viivästyi. Siitä siirryttiin paikallamakuuseen (jossa ohjaaja menee piiloon), jossa Mesta pysyi hienosti, ihan pienesti vinkui välillä.

Vaikka tottiksessa tuli sellaisia virheitä, joista sinällään en pitänyt, niin hitsi vieköön - Mesta suoritui kuitenkin kaikista liikkeistä ja jopa paremmin kuin olin tälle kelille odotuksia asettanut, ja ylipäätään se suoriutui lämpimänä päivänä koko voittajaluokan hakukokeesta saaden 2-tuloksen, osallistumisoikeuden sinne äsämmiin - ja ehkä vähän näpäyttikin minua, joka aina niin säälittelen "pikku reppanaa, joka joutuu ihan liian koviin töihin". Voi Mesta, mä olen niin in löööv sinuun!