Kantapään kautta

Jotkut asiat vain pitää opetella kantapään kautta. Kuten esimerkiksi se, että koirille ei todellakaan kannata jättää kaulapantoja kaulaan niiden ollessa yksin autossa. Ei edes sitä yhtä kertaa. Mesta nimittäin meinasi hakutreeneissä kuristua jäätyään pannasta kiinni takapenkkien selkänojien niskatuissa olevaan kalteriin.

Koirien jäädessä yksin kotiin, en koskaan jätä niille pantoja. Olen lukenut juttuja leikkivistä koirista, joilla on jäänyt leuka kiinni leikkikaverin kaulan ja pannan väliin. Samasta syystä en yleensä jätä niille pantoja autoonkaan, joskaan eivät ne autossa kyllä mitään leikikään, tuskin kyllä kotonakaan yksinollessaan. Tällä yhdellä kertaa sitten menin jättämään Mestalle pannan, Lumekselta vain otin pois ajatellen "ei se Lumes nyt ainakaan siellä Mestaa kaulasta pureskelemaan ala ja jää kiinni pantaan". Ei alkanutkaan ei...

Enpä tullut ajatelleeksi, että koirakalterin kalteri saattaisi sujahtaa läpi tiukasti (pörrökaulaiseen) kaulaan istuvasta pannasta. En kyllä ymmärrä, miten se edes oli tapahtunut noin niin kuin koirankaan toiminnan kannalta, mutta tapahtuipa kuitenkin. Onneksi panta ei ollut niin tiukka, että kiinnijäätyään olisi estänyt hengityksen (ainakaan kokonaan), vaikka ehkä se vieläkin tiukempana ei edes olisi jäänyt kiinni. Ja onneksi oli leveä ja pehmustettu panta eikä mikään ohut nirunaru. Ja onneksi Mesta istui vain hiljaa paikoillaan eikä riuhtonut - ainakaan silloin, kun autolle menin. Sitä en tiedä, miten kauan se siinä oli kiinnijääneenä istunut, toivottavasti ei kauaa.

Pikkupaniikki meinasi tulla, kun avasin veräjän, ihmettelin, miksei Mesta ole jo heti tulossa ulos ja sitten huomasin sen jääneen jostain kiinni. Luulin ensin, että se ei pystynyt liikuttamaan jalkojaan, mutta sitten paikallistin sen olevankin kaulastaan, tai siis pannastaan kiinni. Onneksi panta sujahti helposti pois kalterista. Mesta hengitti muutaman kerran omituisesti (unohdin jo sen oikean sanan tähän) ja tärisi, mutta jo alle minuutissa vaikutti ihan normaalilta. Sille oli aika pitkä hakutreeni suunniteltuna, joten olin valmiina keskeyttämään treenin heti, jos se vaikuttaa yhtään omituiselta. Mesta suoritti kuitenkin tehtävänsä iloisesti ja reippaasti ollen ihan oman itsensä. Mutta pantoja koirilla ei enää autossa yksinollessa tulla näkemään, ei edes sitä yhtä kertaa.