Kesähevoset

Kovin harvoin kirjoittelen täällä ratsastusharrastuksestani, vaikka se on minulle alkuperäisempi ja pidempiaikaisempi harrastus kuin koirat. Meillä on kyllä kotona aina ollut koira ja olen niiden kanssa puuhaillut, mutta varsinaisesti innostuin koirista vasta kymmenisen vuotta myöhemmin kuin hevosista, joihin tykästyin kovasti jo paljon aikaisemmin isovanhempieni lähistöllä sijaitsevan pienen ratsastustallin ansiosta. Täysin säännöllistä ratsastusharrastukseni ei ole kaikkia näitä vuosia ollut ja väliin mahtuukin jokunen yksittäinen vuosi, jolloin heppailu on ollut täysin nollilla. Viimeiset reilun neljä vuotta olen käynyt ratsastamassa yhdellä ja samalla yksityistallilla. Kuvia tulee otettua kerran kesässä, joka sekin selittää, miksi aiheesta ei paljon jaksa kirjoittakaan. Ei kuvia, ei juttuja. Alla kuvassa muutaman viikon ikäinen suomenhevosvarsa äitinsä kanssa. Aivan mahdoton söpöliini tämä varsa ja tulee heti juttusille, kun niitä aidan viereen menee katsomaan.

Olen aiemmin käynyt vakiotunneilla ratsastuskouluilla useiden vuosien ajan ja toisinaan siinä sivussa ollut joku vuokraheppakin vielä, mutta kun nykyään on noita koirien treenejä vähän koko ajan, niin en pysty sitoutumaan mihinkään tiettyyn päivään ja aikaan ratsastustunteihin. Sen vuoksi hevosen vuokraaminen yksityistallilta sopii tähän "kiireiseen koiraelämään" minulle paremmin joustavuutensa vuoksi, kun voin tupsahtaa paikalle melkeinpä koska vain. Muutama vuosi sitten ratsastelin pitkään vuoroin kahdella eri hevosella, joista tämä kuva ilmeikäs kaveri oli toinen. Alkuun ajattelin, että voisin keskittyä pelkästään tällä ratsastamiseen, mutta vähitellen tykästyin kuitenkin siihen heppaseen enemmän, josta ei nyt kuvaa ole laittaa. Tuntui jotenkin, että sen kanssa oltiin paremmin samalla aaltopituudella, ja niin tällä toisella ratsastelut väheni ja lopulta loppuivat kokonaan. 

Alla kurkistelee minun tämänhetkinen ratsuni, yhteistä aikaa meillä on takana parisen vuotta. Muistan ensimmäisen ratsastukseni sillä, kun heppa kulki pää taivaissa ja tuntui muutenkin ihan omituiselta verrattuna siihen (taivaslaitumille siirtyneeseen) heposeen, jolla tätä ennen pari vuotta ratsastelin. Niin vain kuitenkin ollaan yhdessä kehitytty eteenpäin ja nykyään tykkään tästä ukkelista aivan mahdottomasti! Se on oikein mukava ratsastaa ja todella yritteliäs ymmärtämään, mitä siltä halutaan. Hauskaa on se, miten heponen on oppinut juuri minun tapaani ratsastaa ja teettää tehtäviä, ja sen, miten niistä sitä palkitaan. Se on kyllä hurmaava persoona. Tämä onkin toinen vuokrahevosen eduista, että oppii yhteistyöhön juuri sen tietyn hevosen kanssa, eikä niin, että alla vaihtelee ne ratsastuskoulun 5-10 eri hevosta, joilla vielä ratsastaa moni muukin itsesi lisäksi.

Enimmäkseen ratsastelen kentällä koulukiemuroita, jossa heposelta taipuu kaikki kolme askellajia (ihan viime aikoina on laukkakin helpompaan suuntaan alkanut sujua jo ns. oikein päin) ja on periaatteessa tasoltaan helppo C (taitavammalla ratsastajalla voisi tosin taittua helppo B:kin), mutta ylemmistä koululuokista sujuu jo ainakin pohkeenväistö käynnissä ja vähän ravissakin, peruutus ja siitä raviin, etu- ja takaosakäännökset, avo- ja sulkutaivutukset. Hyppäämisestä tykkää ja entisessä kodissa sillä on hypätty 80cm ratojakin, mutta minä en ole uskaltanut puolta metriä korkeampia esteitä viritellä ja niitäkin vain yhden kerrallaan. "Lännenratsastustehtäviä" eli trail-lajin osia tehdään myös toisinaan. Loppukäynnit käydään välillä maastoilemassa ja samalla virkistellään mieltä. Kerran vuodessa pyydän jotain valmentajaa/ratsastuksenohjaajaa pitämään kuurina muutaman kerran peräkkäin tunteja, jolloin saan uusia ideoita ratsastukseen kokonaisuudessaan sekä (lukuisat) istuntavirheeni korjaussarjaa. Tälle vuotta onkin vielä ohjaukset saamatta, josko viimeistään syksyllä olisi aikaa kysellä niiden perään. Jossain kaukana haaveissa siintää ajatus siitä, että osallistuttaisiin vielä joskus johonkin pieniin tallikisoihin yhdessä. Ehkä joskus seuraavien parin vuoden jälkeen...