Koiratanssin liikkumiskoulutus

Näiden reilun parin vuoden aikana, jotka olen koiratanssia harrastanut, olen tehnyt ja harjoitellut kaiken yksin. Meidän seuduilla ei ole muita koiratanssiharrastajia eikä sitä myöten mitään treeniryhmiä tai muitakaan koulutuksia. Useamman sadan kilometrin päähän taas ei ole ollut innostusta lähteä koulutuksiin, hyvä kun kisaamassa on viitsinyt käydä. Tilanne on vähän sama kuin agilityssa, että kyllä minä osaan koiralle asiat opettaa, mutta itselleni en osaa tehdä yhtään mitään. Agilityssa pitäisi osata ohjata koiraa fiksusti, koiratanssissa taas suunnitella ohjelmien koreografiat, joihin kuuluu myös se oma liikkuminen - ja näitä kaikkea myös kilpailuissa arvostellaan.

Meidän esityksissä onkin näkynyt hyvin vahvasti se, että olen itse vain kankea suorittaja enkä osaa eläytyä biiseihin mukaan. Sitä olenkin sanonut niille tutuille, jotka minulta ovat koiratanssin aloittamisesta kyselleet, että jos minun koreografioillani saa sen verran pisteitä, että pääsee etenemään voittajaluokkaan asti ja vielä sieltäkin sertejä, niin ihan kuka tahansa pystyy kyllä vähintään samaan. Koiratanssikilpailuissahan siis arvostellaan kahta osa-aluetta, teknistä osaamista ja taiteellista vaikutelmaa, ja nämä jakautuvat vielä liikkeiden määrään ja laatuun sekä yhtenäisyyteen/kumppanuuteen ja koreografiaan. Kaikesta on jaossa 50pistettä ja näin ollen maksimipisteet on 4x50p eli 200p. Luokanvaihtoon oikeuttavaan kunniamainintaan sekä valioitumisserteihin tulee saada pisteitä vähintään 80 kummastakin osa-alueesta.

"Jos rikas koira oisin, diipa daapu diipa diipa diipa daapu diipa dai..."

"...kaiken päivää ulkoilisin, mä rikas koira jos oisin ."

Koska olimme Lumeksen kanssa lähdössä syksyllä Tanskaan koiratanssin Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin, päätin, että olisikohan tämä nyt se hetki, jolloin pitäisi käydä ensimmäistä kertaa hakemassa koulutuksesta apua - ja nimenomaan monien suosimasta koiratanssin liikkumiskoulutuksessa. PM-joukkueen osallistujat järkkäsivät yhden koulutuspäivän, mutta minulla oli silloin työpäivä, joten en pystynyt osallistumaan siihen koulutukseen. Sain onneksi sovittua kouluttajan kanssa, suuri kiitos hänelle, yksityistunnista Tahkolla. Niinpä elokuun alussa ajelimme Tahkolle, josta olin sopinut lainaan nykyään majoituskäytössä olevan Tahkovuoren vanhan koulun liikuntasalin.

En oikein tiennyt, mitä koulutukselta odottaisi ja mitä siellä ihan oikeasti tehtäisiin, kun vaihdoin juuri meidän ohjelman musiikinkin uuteen tämän liikkumiskouluttajan vinkistä, enkä ollut siihen vielä ehtinyt suunnitella, mitä missäkin kohtaa tapahtuisi. Onneksi ei ollut hätiä mitiä, sillä kouluttajan ammattitaito oli kyllä sanoinkuvaamaton. Hän otti heti tilanteen haltuun ja pienen jutustelun jälkeen laitettiin meidän uusi musa soimaan ja minut käskettiin liikkeelle. Koko ajan sateli ohjeita, liiku näin, tee noin, katso sinne, suunta tänne, nyt tähän näin, nyt tuohon noin, kevyet askeleet, muista ryhti, liikuta käsiä...

Ihan kuin ihme olisi tapahtunut, sillä sen kahden tunnin aikana todellakin opin oikeasti liikkumaan ja eläytymään musan mukana enkä vain kuljeskellut päämäärättömästi. Videoitiin viimeinen harjoitus, ja kun sitä kotona katselin, niin hitsi vieköön sehän näytti oikeasti hyvältä! Aivan oma lukunsa on toki se, että pystynkö tekemään kaiken saman koiran kanssa - ei tule todellakaan onnistumaan ihan lähiaikoina - mutta nyt ainakin tiedän, että siihen olisi mahdollisuuksia. Ja jos olisin tiennyt, miten hyvä kouluttaja ihan todella on ja millaista tämä liikkumiskoulutus ylipäätään on, olisin käynyt siinä jo ajat sitten. Suosittelen!

Tahkovuoren huipulle oli aika jännä ajaa autolla jyrkkää rinnetietä ylöspäin (ja alaspäin), mutta olihan sieltä hienot näköalat.

Pyhäjärvellä ravintola Vaskikello on vakkaripaikka tauolle siellä suunnalla ajellessa.