Ihan hetken vaan nukun

Meillä on takapihalla joku sellainen aurinkosänky, jossa on mukava pötkötellä. Mestan ollessa pentu, se heräsi aina aamuyöstä, jolloin päästin koirat takapihalle, menin itse peiton kanssa perässä, otin mukavan asennon aurinkosängyssä ja nukahdin. Näin ei tarvinnut pakottaa pentua jatkamaan unia, sillä tuli tarpeet hyvin tehtyä ulos ja minä sain jatkaa unia. Koirat, tai kaivuujäljestä päätellen se kyllä oli aina Mesta, huvittivat itseään mm. kaivamalla kuoppia nurmikolle sillä aikaa, kun minä olin untenmailla.

Muutama päivä sitten olin töistä tullessani niin väsynyt, että teki mieli mennä vain nukkumaan. Koska ulkona oli ihan nätti ilma, päätin vihdoin ottaa aurinkosängyn esiin tällekin kesää ja vähän torkahtaa siinä, jotta koirat voisivat samalla olla ulkona. Torkahdus venyi pariin tuntiin ja heräsin miehen kurkatessa ovesta takapihalle, joskin hänen tervehdyslauseensa jäi kesken sen vaihtuessa kauhistukseen koirien kaivamasta kuopasta. Minähän en siinä vaiheessa vielä mistään kuopasta tiennytkään, joten vilkaisin ympärilleni ja totesin, että no yks pieni kuoppa, mitä väliä. Koirilla oli ollut lystiä. Mesta vielä minullekin esitteli, että kas näin tiputetaan lelu kuoppaan, kaavitaan se sieltä pois, tiputetaan uudestaan kuoppaan ja kaavitaan taas pois...