sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kammi-kylä

Törmäsin keväällä Facebookin uutisvirrassani lehtijuttuun Kauhajoen Nummijärvellä olevasta Kammi-kylästä. Paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja lisätietoa googletellessani vahvistui ajatus, että sinne pitäisi mennä käymään. Paikka löytyy muutaman mutkan takaa Jokelantieltä, jonne kannattaa tulosuunnasta riippumatta kääntyä Nummijärventieltä, ei Sarantieltä, mikäli haluaa välttää pidemmän matkan ajamista hiekkatiellä. Kammi-kylän pieni parkkipaikka on merkattu tien varteen teeman mukaisella kyltillä, kannattaa ajella rauhallisesti ja vilkuilla ympärilleen, jottei se jää huomaamatta. Kammi-kylä on aina avoin ja siihen saa vapaasti käydä tutustumassa, esittelykierrokset, saunomiset ja muut tilaisuudet on varattava kyläyhdistykseltä.

Kammi-kylän sisäänkäynti

Kaiffari-niminen hahmo tervehtii Kammi-kylään tulijoita.

Kammi-kylä on rakennettu suolle ja sinne kuljetaan pitkospuita pitkin muutama sata metriä. Nyt sateiden puutteessa oli suo tosin niin kuivunut, että perille asti olisi päässyt vaikka pikkukengillä pitkospuiden vierustaakin kulkien. Kylän on rakentanut paikallinen ideanikkari ja tästä taidonnäytteestään hän on saanut Suomen Valkoisen Ruusun I luokan kultakoristeisen mitalin puusepäntyöstä. Mielikuvitus ja luovuus ovat kyllä kukkineet kädentaitojen lisänä paikkaa rakentaessa, niin täynnä pieniä, tarkoin harkittuja yksityiskohtiakin se on. Kammi-kylä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, lisäbonuksena sieltä tietyn lajin harrastajille löytyy myös geokätkö, joka osaltaan tuo paikkaa tutuksi myös niille, jotka eivät sinne muuten eksyisi.

Turvekammi

Turvekammi

Paikanpäällä minua harmitti, että olin etukäteen netistä katsellut Kammi-kylästä niin paljon kuvia ja löytänyt jopa videomateriaaliakin. Tuntui jotenkin omituisen lattealta olla itse siellä, kun oli ammattilaisten ottamien kuvien ja videoiden perusteella luonut tietyn mielikuvan paikasta eikä se ollutkaan sitten jotenkin niin hohdokasta enää omin silmin todeta, millaista siellä on. Olisin nauttinut vierailusta enemmän, mikäli minulla ei olisi ollut mitään ennakko-odotuksia. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, että olisin pettynyt paikkaan, olin pettynyt nimenomaan omaan ennakkoasenteeseeni, jota ilman Kammi-kylä olisi tuntunut enemmän elämykselliseltä. Nyt olin jo nähnyt kaiken etukäteen ja tässä tapauksessa se ei ollutkaan hyvä juttu. Ehkä oma osansa oli myös kuivuudella, jonka vuoksi maisemassa ei ollut niin vahvaa soista tunnelmaa.

Savukammi

Näkymää savukammin parvekkeelta

En tiedä, miten suosittu kohde Kammi-kylä on, mutta ennakkoon toivoin, että saisimme vierailla siellä oman porukan rauhassa. Parkkipaikalla oli kuitenkin tullessamme jo kolme muuta autoa ja ehdinkin huokaista pettymyksestä. Saimme kuitenkin saapua hiljaiseen ja tyhjään kylään, sillä yhden auton väki poistui paikalta juuri meidän ollessa lähtövalmiita ja niiden kahden muun auton kyytiläisiä emme nähneet missään, heidän retkeilynsä oli parkkipaikkavalinnasta huolimatta tainnut suuntautua johonkin toisaalle. Matkalla Kauhajoelle aiheuttivat edessäpäin näkyvät tummat pilvet meille huolta, mutta muutaman pisaran vain Kammi-kylän kohdilla ripautti ja muuten saimme nauttia poutapilvisestä säästä.

Nevansaarta ympäröi uimakierros, johon rannalta meni portaat.

Julumetun tupa

Kammi-kylän rakennuksia ovat Julumetun tupa (juhlatilat), turvekammi (kaksi saunaa) ja savukammi (savusauna), joiden lisäksi löytyvät astioidenpesukatos, puuliiveri sekä puucee. Piipahdimme päärakennusten sisällä tutustumassa tiloihin ja Julumetun tuvan totesimme erinomaiseksi paikaksi evästelyyn. Yleensä meillä on retkeillessä ollut nuotiolla paistettavaa syömistä ja täältäkin löytyy nuotiopaikka Nevansaaren keskeltä. Päädyimme tällä kertaa kuitenkin muihin eväisiin metsäpalovaroitusten ollessa voimassa ja oikeastaan se olikin aika onnekas sattuma, sillä Julumetun tuvan sali (joka kuvien näkymästä poiketen oli todella valoisa) oli oikein hieno paikka piknikille ja meillä oli mukavaa herkutellessamme pannareilla hillon kera, patongeilla erilaisine päällisineen, muffinsseilla, kekseillä, vaahtokarkeilla ja monenlaisella mehulla. Nuorimmalle retkeilijälle kaiken kruunasi hälle yllätykseksi ostamani karkkipitsa, jonka ansiosta hymy taisi olla leveä kotiin asti.

Julumetun tupa

 Julumetun tuvan salin erkkeri

2 kommenttia:

  1. Hieno paikka! Jos joskus on tuolla päin liikkeellä, niin voisi hyvin käydä tutustumassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, sun täytyy kirjailla se to go-listalle muistiin. :)

      Poista