Mysteeri nimeltään Kong Classic

Olen koko kevään ja kesän harmitellut, ettei minulla ole koirille sitä perus-Kongia, johon saa ruokaa laitettua sisälle. Aktivointipalloa ja -kuutiota olen käyttänyt kuivaruuan syöttämiseen, mutta nyt molempien ollessa raakaruualla, ei pyöriteltävät systeemit oikein toimi, ja kuitenkin olisi kiva tarjota ruokaa jostain muualtakin kuin vain ruokakupista. No, voisihan niitä lihaklönttejä toki piilotella pitkin pihaa, mutta se ei poista sitä ongelmaa, että haluaisin kuitenkin jonkun aktivointilelun, jota käyttää raakaruuan kanssa. Tai kyllähän meillä yksi sellainen onkin, mutta siinä on lelun molemmissa päissä sen verran isot reiät, että ruoka on melkeinpä pakko jäädyttää sisälle, ettei se valahda heti ulos, ja vaikka joka paikkaa nettiä hehkutetaan, että joo, jäädytetään ruokaa koirille kesät talvet, niin minä nyt haluan syöttää sen niille sulana. Jo ihan senkin takia, että raakaruoka on jo kertaalleen pakastettua, vaikka uudellenpakastus sulatuksen jälkeen nyt ei koirille mitään vatsavaivaa välttämättä tuottaisikaan.

Eilen kuitenkin päätin ottaa kaapista esille sen sinisen aktivointilelun, jossa on molemmissa päissä isohkot reiät, ja kokeilla sinne sitä raakaruokaa sulana. Hämmästykseni oli suuri, kun kaapinoven avatessani löysin sieltä myös juuri sellaisen perus-Kongin, minkä puuttumista meidän leluvalikoimasta olin harmitellut. Ei mitään muistikuvaa, koska muka olen sellaisen ostanut ja mistä, mutta ilmeisesti olen, kun se siellä kaapissa olla möllötti. Kasasin syliini muutaman aktivointileluista, Kong mukaanlukien, ja kävin kysymässä vielä mieheltäkin, että mitkä näistä leluista tunnistaa, ja kaikki muut oli nähnyt paitsi ei Kongia. Minulla on kyllä ihan totaalinen black out tuon Kongin kohdalla, koska en todellakaan ollenkaan muistanut sen olemassaoloa, vaikka pinnassa olevien karvojen perusteella sitä on joskus hankinnan jälkeen kyllä käytettykin. Kokeilinpa vielä tehdä tähän blogiinikin haun kong-sanalla, koska outoa olisi, jos en olisi siitä oston ja ekan käytön jälkeen mitään kertonut, mutta eipä tiennyt bloginikaan mitään asiasta. Koska meillä nyt kuitenkin siis näköjään on  XXL koon Kong Classic, niin pitihän se heti laittaa iltaruokatestiin. Muussasin haarukalla Lumeksen lihapullat mössöksi ja sitten tungin Kongin mössöä täyteen ja näillä eväillä Lumeksen iltaruokailu kesti puolisen tuntia. Olihan se mielissään, kun sai puuhastella.

Sininen ruokalelu sai tällä kertaa jäädä kaappiin, kun päätin testata keksi-kongiksi nimeämääni lelua raakaruuan syöttöön Mestalle. Lelu ei oikeasti ole merkiltään Kong, siinä lukee yhdessä kohtaa planet pet, mutta en muista enää sen myyntinimeä (tämä lelu on ollut meillä jo kaaaauan) eikä googlekaan osaa auttaa asiassa. Tämä on siitä vähän tyhmä lelu, kuten muutkin vastaavat (esim. Kong goodie bone), että sakarallisiin koloihin laitetut namit saa joko liian helposti pois tai sitten niitä ei saa ollenkaan pois. Tunkiessani koloihin samaisia lihapullia kuin Lumeksellekin Kongiin, olin varautunut siihen, että sinne jäävät ja Mesta ei saa niitä nuoltua pois. Yllätyksekseni tämä lelu sakarakoloineen toimi hyvin lihamössön kanssa ja sain täyttää kolot pullilla uudelleen ja uudelleen. Se oli nyt vähän ärsyttävää, kun vain kuusi pullaa mahtui kerralla, mutta eipä siitä nyt iso vaiva ollut laitella lisää. Kaikkine uudelleentäyttöineen Mestalla meni tässä ruokailuissa suunnilleen se sama puolisen tuntia kuin Lumeksellakin.

Kun kerran vauhtiin päästiin, niin tarjoilin koirille tänään aamuruuat samoista vermeistä. Jätin ne vähäksi aikaa keskenään pihalle ja vilkuilin ikkunasta väliin, että ovat edelleen asemissaan. Tuskinpa mihinkään olisivat häipyneetkään ruokiensa parista, kun ilman niitäkin pysyvät kyllä pihassa. Ulko-ovelle sisäänpääsyä odottamaan ne yleensä tulevat aika pian, jos jätän ne keskenään ulos. Nyt eivät tosin paljoa piitanneet minun poistumisestani, kun oli tärkeämpääkin tekemistä. Sitä voisi muuten ajatella, että koirat paljon mielummin hotkaisisivat ruokansa suoraan kupista, mutta kun katselee niitä puuhastelemassa ja näkemässä vaivaa ruokansa eteen, niin kyllä ne oikeasti nauttii siitä eikä tarvisi koskaan saada syömisiään kupista tarjoiltuna. Kaneille ja hiirillehän minä olen jo vuosia viskannut ruuat pitkin poikin niiden asumusta/huonetta, jotta saavat toteuttaa luontaista käyttäytymistään ja etsiä ruokansa. Ei ne mitään ruokakuppeja tarvitse, ihmisistä vain on niin kiva syöttää eläimetkin samalla tyylillä kuin itsekin syö.

Punaisten ruokajakelijoiden tyhjettyä, koirat kävivät tsekkaamassa toistensa omat, kuten tekevät ruokakipoillakin. Kongi oli Mestasta hirmu kiva myös ruuasta tyhjättynä ja touhusi sen kanssa hyvän aikaa. Meinasipa Mesta minulle jopa vähän murista, kun tullessaan minulle Kongia esittelemään, laitoin käteni sen kuonolle. Mestallahan on pennusta asti ollut resurssiaggressiivisuuden tyyppistä käytöstä, mutta se ei ilmene siltä poisottaessa esim. luita, vaan koiraan koskiessa, kun sillä on jotain hyvää, kuten luita. Tämä saatiin pentuna hyvin pois olemalla piittaamatta murinoista (käsi pysyi niin kauan koiran päällä, kunnes murina lakkasi ja koira rentoutui), mutta aina väliin se muistuttaa piilevästä olemassaolostaan ja varmaan melko nopeasti vahvistuisi, mikäli alkaisi väistämään (eli antamaan periksi) Mestan muristessa. Tämän vuoksi toisinaan tarkoituksella laitan käden sellaiseen kohtaan Mestaa, josta se voisi alkaa murisemaan, jotta pysyn kärryillä sen käytöksestä ja Mestakin muistaa, että murinat on höpöhommaa. Leikkimurinat onkin sitten ihan asia erikseen, sitä Mesta tekee paljon, mutta leikkisän murinan äänensävy on aivan erilainen ja se on helppo erottaa tosimurinasta.