Tee se itse vepetreenit

Meidän koirayhdistyksellä oli kesällä vesipelastuksen tutustumispäivät ja vaikka en itse niissä mukana ollutkaan, niin tulin muistelleeksi, miten mukavaa vepetreeneissä silloin aikanaan oli, kun Lumeksen kanssa sitä pari kesää harrastelin. Lumeshan oppi nopsaan kaikki liikesuoritukset vepen soveltuvuuskokeen tasolle, mutta se koki veneestä hypyn veteen pulahtamisen ikävänä eikä myöskään ollut riittävän varma pitkänmatkan uimari, jonka vuoksi niiden parin kesän jälkeen jätettiin vepetreenit sikseen ja käytettiin niistä säästynyt aika muiden lajien harjoituksiin.

Jälkikäteen tuli mieleen, että Mestanhan kanssa olisin voinut käydä lajia testaamassa, kun kerran sekin ui nykyään. Koska hoksasin sen asian kuitenkin liian myöhään ja oikeat vepetreenit jäivät näin ollen väliin, keksin testailla paria vepen soveltuvuuskokeen liikettä sup-lautailun lomassa. Minähän olin jo rannalla odottavalla Mestalla haetuttanut lelua luotani sup-laudalta, jotta sain sille pidempää uintimatkaa, ja Mesta oli lelun kanssa sitten aina uinut rantaan takaisin minun meloessa hiljakseen perässä. Tämä on hyvää pohjaa vesipelastuksen liikkeeseen veneen vetäminen rantaan, jossa koira lähetetään veneelle hakemaan köysi ja tuodessaan köyttä rantaan, tulee koira samalla vetäneeksi venettä perässään.

Päätinkin kokeilla minulta haettavan lelun vaihtamista köyteen ja hyvin Mesta sen suuhunsa otti ja rannalle uitti, kun köysi kuitenkin vetoleikkien materiaalina oli sille tuttu. Ensimmäisellä kerralla päästiin köydestä irti heti sen suoristuttua täyteen pituuteen Mestan perässä, seuraavilla kerroilla pidin kiinni sen verran, että Mesta veti lautaa metrin, sitten kaksi, sitten kolme... ja lopulta rantaan asti. Vepeilyssä käytettävä kumivene on toki raskaampi liikkumaan kuin sup-lauta, ja kyydissä on kaksi (mahdollisesti hyvin raavastakin) henkilöä, mutta näin alkuharjoitteluna tämä sujui mielestäni oikein mainiosti.

Veneen hakemisen lisäksi vepen soveltuvuuskokeessa, joka on vastaava kuin alokasluokka, on kolme muutakin liikettä. Veneestä hyppyä veteen ja 50m uintia rantaan ei sup-laudalla tullut harjoiteltua, koska Mestalla ei ollut aiempaa kokemusta veteen menosta muulla tavoin kuin rannasta käsin ja haluaisin sitä ensin harjoitella niin, että olen Mestaa vastassa veneen edessä. Sup-lauta on myös kovin kevyt veneeseen verrattuna eikä pysy aloillaan siitä liike-energiasta, mitä koiran poistuminen veteen aiheuttaa, joten alkuharjoittelu uimasilleen pulahtamiseen olisi muutenkin mielestäni parempi tehdä tukevammalla paatilla, joka ei luista pois jalkojen alta. Rannassa Mesta toki on poistunut sup-laudan kyydistä itse, mutta vain niin vähäisessä vedessä, että sen jalat ovat aina ottaneen pohjaan.

Liikkeisiin kuuluu myös esineen vienti rannasta 30m päässä olevaan veneeseen, jota testasin yhden kerran jättämällä Mestan lelu suussa istumaan rantaan, meloen itse kauemmas ja sitten kutsumalla Mestan tuomaan lelu minulle. Tämä onnistui hyvin ja palkkiona annoin vaihdossa Mestalle toisen lelun, jonka kanssa sai uida takaisin rantaan. Pienemmältä matkalta tätä sitten tehtiinkin jokaisella suppailukerralla useampaan otteeseen, kun minä jouduin aina jäämään laudan kanssa riittävälle vesivaralle, jotta laudan evät eivät osu pohjaan ja vahingoitu. Näin ollen en luonnollisestikaan laudalta käsin yltänyt ottamaan Mestan rannalle palauttamia köyttä ja leluja, joten Mesta ne minulle aina laudalle toi. Oli muuten myös hauska, miten nopsaan Mesta hoksasi, että minä en tosiaan tule rannalle leikkimään ollenkaan, joten Mesta alkoi tulla veteen tyrkyttämään minulle leluja leikkimistä varten sekä pöyhkeänä niitä esittelemään ja rapsutteluja samaan.

Pidettiin kahden vepen tutustumispäivillä käyneen kanssa vielä yhdet omat vepetreenitkin sup-lautaa veneen korvikkeena käyttäen. Hyvin jaksoi 95kg painorajoituksen sup-lauta kuljettaa kahtakin henkilö kerrallaan (soutaja + avustaja), vaikka yhteispainot vähän kyllä yli siitä rajasta menikin. Keskityttiin vain kahden liikkeen harjoitteluun eikä Mestan mielestä ollut yhtään sama asia hakea köyttä vieraalta laudalla olijalta kuin minulta, eikä ollut yhtään sama asia viedä esinettä vieraalle laudalla olijalle kuin minulle. Saatiin kuitenkin lopulta kumpikin liike onnistumaan hyvin, mutta Mestan ilmeesta kyllä näkyi, että ihan se ei nyt ymmärtänyt, mikä järki tässä hommassa oli.

Vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa ja alokasluokassa koiralla saa olla kaksi ohjaajaa, yksi rannalla ja toinen veneessä. Jos ensi kesänäkin päädytään Mestan kanssa kokeilemaan vepeilyä seurassa, taidetaan tehdä treenit niin päin, että minä olen siellä veneessä ja joku treenikavereista ohjaa rannalta. Ehkä näin päin tehtynä siinä olisi Mestankin mielestä jotain järkeä. Mielenkiintoista olisi myös päästä Mestan kanssa testaamaan se vielä mainitsematta jäänyt neljäskin liike, joka on veneestä "putoavan", hukkuvaa esittävän henkilön pelastaminen. Yhtään en osaa ennakkoon arvella, mitä mieltä Mesta siitä olisi. Palaamme asiaan aikaisintaan yhdeksän kuukauden kuluttua, joskin saatamme sillä välin jatkaa uimaharjoituksia koirauimalan altaassa.