Koirien kehonhallintakoulutus

Tekstejä sarjassamme "olisiko kannattanut kirjoittaa jo puoli vuotta sitten, kun vielä muistaakin jotain..." Olin nimittäin kevättalvella sekä Mestan että Lumeksen kanssa koirien kehonhallintakoulutuksessa, jossa tehtiin harjoituksia dobo-palloilla ja tasapainotyynyillä, ja oli tarkoitus silloin heti pian siitä kirjailla tänne asioita ylös. Jotenkin se sitten vain jäi, vaikka kuvasin koirista kotona videoitakin selostuksien tueksi, ja nyt en enää sitten muista lähellekkään kaikkea sitä tietoa, mitä kyseisissä koulutuksissa kerrottiin. Eipä se auta muu kuin olla tyytyminen näihin pieniin muistinrippeisiin - sanonta tyhmästä päästä kärsimisestä taipuu minun kohdallani hyvin myös laiskasta päästä kärsimiseen. Sinänsä mitään uutta ja mullistavaa koulutus ei tuonut minulle eikä koirille, sillä olen koirien kanssa vuosien varrella tehnyt kotosalla monenlaista kehonhallintatreeniä ja pallojumpatkin olivat tuttuja. Toisaalta lähinnä treeni-inspiraatiota lähdinkin hakemaan ja se tavoite kyllä täyttyi erinomaisesti, sillä ollaan koulutusten jälkeen jumppailtu paljon aiempaa ahkerammin.

Ensimmäisenä tuli puheeksi ihmisille suunnattujen jumppapallojen ja koirille suunnattujen dobo-pallojen eroavaisuudet. Jumppapalloissa yleisin muoto on nimensäkin mukaisesti pallo, mutta dobo-pallot ovat nimestään poiketen soikioita - tai mikä se kolmiuloitteisen soikion nimi onkaan, kun pallohan on vähän kuin kolmiulotteinen ympyrä. Soikio muoto on koirien kanssa kahdella tapaa palloa parempi: soikion pitkulaisemman muodon ansiosta koira mahtuu seisomaan siinä helpommin ja luonnollisemmassa asennossa kuin pallon päällä ja lisäksi soikio on paremmin hallittavissa, sillä se ei pyöri joka suuntaan toisin kuin pallot tekevät, ja dobo-pallon kapean pään saa myös tuettua omien jalkojen väliin pitämään sen paikoillaan. Toinen ero tulee valmistusmateriaalista, joka dobo-palloissa on suunniteltu vahvemmaksi kestämään koirien kynsien aiheuttama rasitus, ja mikäli reikä kuitenkin sattuisi tulemaan, niin dobo-pallosta ilma tyhjenee pihalle hitaammin eikä se ole siis kertarysäyksellä tyhjä, kuten useimmat jumppapallot. Mikäli näistä treeneistä innostuisi, kouluttaja suositteli hankkimaan dobo-pallon (niistä löytyy sopivat koot kaikenlaisille koirille), mutta ei kuitenkaan pienten ja pienehköjen keskikokoisten koirien kohdalla tyrmännyt ajatusta jumppapallolla harjoittelustakaan.

Minähän olen koirillekin jo useamman vuoden käyttänyt ihan tuota tavan jumppapalloa ja tähän asti se on ehjänä kestänyt nuo 16-18kg painoiset kaverit kynsineen. Aiemmin se on tosin ollut käytössä vain harvakseltaan ja vasta tämän koulutuksessa käymisen inspiroimana olet alkanut aktiivisemmin teettämään koirilla palloharjoituksia, mutta ihan pienestä (ja väliin vähän suuremmastakin) tassuttelusta ei tosiaan sekään puhjennut ole - ainakaan vielä. Alunperin jumppapallo toki on hankittu ihan ihmiskäyttöön, mutta alkuinnostuksen jälkeen se jäi nurkkiin pyörimään, kuten varmaan monella muullakin, kunnes jossakin vaiheessa tulin kokeilleeksi sitä koirille ja ne tykkäsivät kovasti. Pitkään olen suunnitellut ompelevani sille päällisen, mutta koska toteutus aina vain venyy ja venyy, niin saa nähdä, kumpi toteutuu aiemmin - päällisen ompelu jumppapalloon vai oikean dobo-pallon hankinta.

Harjoitukset dobo-pallolla ja tasapainotyynyllä (tästä kelpaa kouluttajan mukaan myös ihmisversio hyvin) vaikuttavat erityisesti koiran syviin lihaksiin, jotka normaalissa liikunnassa jäävät helposti vähälle käytölle. Kehonhallintajumppailun alkuun olisikin aina hyvä lämmitellä/jäähdytellä koiran lihaksistoa noin parinkymmenen minuutin kävelyllä käymisellä ja sen lisäksi muutamalla pienellä venytyksellä, ja nämä toistetaan myös harjoitusten päätteeksi vastakkaisessa järjestyksessä. Näiden tarkoitus on ennaltaehkäistä harjoitusten mahdollisesti aiheuttamia venähdyksiä ja lihaskireyksiä sekä auttaa lihaksia palautumaan rasituksen jälkeen.

Ennen liikunnallisia suorituksia tehtävillä venytyksillä aktivoidaan koiran lihaksia, jonka vuoksi ne suoritetaan lyhyinä poiketen tavallisista, pitkäkestoisemmista venytyksistä, joiden on tarkoitus rentouttaa. Yhteistä molemmille venyttelytyyleille on se, että venytyksiä ei saa tehdä väkisin vaan sen tulee olla koiralle mieluinen tilanne. Tämän vuoksi kaikki koulutuksessa läpikäymämme venytykset olivatkin sellaisia, joissa koira itse suorittaa venytyksen ja sitä vain namin avulla ohjataan kääntämään päätään ja vartaloaan sellaiseen suuntaan, jossa venytys saadaan aikaiseksi. Koirat oppivat venytyksiin vähitellen, joten ensimmäisillä venytyskerroilla ei kannata vielä välttämättä odottaa täydellisiä venytyssuorituksia.

Videokooste koulutuksissa opetetuista venytyksistä

Venytysten jälkeen päästiin itse asiaan ja jokaiselle koiralle valittiin sopivan kokoinen dobo-pallo. Kokosuositus on koiran säkäkorkeus + vähintään 10 (paitsi pitkärunkoisille koirille + 20), joten Lumeksen ja Mestan jumppailuun valikoitui siten dobo-pallo kooltaan 65. Vaikka äkkiseltään ajattelisi, että kokonumerointi on yhtä kuin täytetyn dobo-pallon korkeus, niin näin ei ollut, vaan numerointiin on jokin muu logiikka.

Ensimmäinen ohje dobo-pallon kanssa toimimiseen oli se, että koira ei saa päästä hyppäämään pallon päälle ilman, että pallosta pidetään kiinni, koska muutoin pallo liikkuu koiran alta pois ja voi käydä huonosti. Aloitteleville koirille ja omistajille, sekä tiettyihin harjoituksiin, suositeltiin tukemaan pallo omien jalkojen ja seinän väliin, jolloin pallo pysyy tanakasti paikoillaan. Tämä oli hyvä vinkki meillekin kotipuuhasteluun jumppapallon kanssa, miten en olekaan näin yksinkertaista ideaa itse tajunnut. Dobo-palloa pystyy soikean muodon ansiosta pitämään aloillaan myös pelkästään kapeasta päästä jalkojen väliin puristettuna ja tällöin siihen tulee hieman enemmän haastetta koiralle, koska löysemmin tuettu pallo on pinnastaan elävämpi ja siten sen päällä tasapainossa pysymiseen tarvitaan enemmän lihastyötä.

Mesta hyppäsi näppärästi suoraan pallon päälle ja sitten alettiin jumppaamaan. Istu - maahan - istu - maahan, seiso - maahan - seiso - maahan, istu - pyydä (ns. pupuasento) - istu - pyydä, anna tassu - anna toinen  - anna tassu - anna toinen, pyörähdys ympäri vasempaan - pyörähdys ympäri oikeaan jne. Sinänsähän kyseessä ovat ihan yksinkertaiset liikkeet, mutta tehokkaaksi lihasjumpaksi ne tekee juuri se, että asentovaihtoja ym. tehdään jalkojen alla vellovan pallon päällä, jolloin lihaksisto joutuu koko ajan olemaan monipuolisesti aktivoitunut. Välillä vaihdettiin takajalat maahan ja etujalat olivat pallon päällä ja siinä tehtiin sivuttain liikkumista palloa ympäri, ja sitten toisin päin, että etujalat maassa ja takajalat pallolla ja sama liikkumis homma. Mesta suoriutui näppärästi kaikista tehtävistä ja kouluttaja joutuikin keksimään meille muutamaan kertaan lisäharjoituksia. Kaivattua haastetta tarjosikin lopuksi tehty kokeilu, jossa Mesta seisoi pallon päällä, minä peruutin Mestan pääpuolen edellä kehumassa ja kouluttaja pyöritti palloa hitaasti eteenpäin, jolloin Mesta joutui ottamaan korjaavia askeleita sitä mukaa, kun palloa pyöriteltiin. Tämän harjoittelua olisi ollut hauska jatkaa kotonakin, mutta jumppapallolla se ei onnistu.

Koska koulutukseen ei voinut samalla kertaa osallistua kahden koiran kanssa, kävin Lumeksen kanssa sitten toisella kertaa testailemassa dobo-pallolla tehtäviä harjoituksia. Muutenhan siellä tuli itselle kaikki samat asiat kertauksena, mutta Lumeksen ollessa yhtä taitava pallojumppailija kuin Mestakin, kouluttaja ehdotti kokeiltavaksi pallon päällä tehtävää rentoutumista kylkimakuulla. Vaikka Lumes osaa käskystä mennä kyljelleen, se ei ymmärtänyt ollenkaan, että pallonkin päällä pystyisi tekemään siten. Tämän harjoituksen tekeminen onnistuu myös jumppapallolla, joten se lähtikin heti treenilistalle molempien koirien kanssa.

Dobo-pallojen lisäksi tehtiin harjoituksia tasapainotyynyillä, joka on ilmatäytteinen, epävakaa, pyöreä tyyny samantapaista materiaalia kuin dobo-pallotkin. Vaikka meillä ei kotona tasapainotyynyä olekaan, tassukohdetyöskentely oli molemmille koirille tuttua kotitreeneistä muilla alustoilla, tasapainotyyny vain laittaa lihakset paremmin töihin. Harjoitukset tasapainotyynyillä aloitettiin seisomisella koiran etujalat tyynyllä ja siinä pysymistä niin, että takajalat kiertää tyynyä ympäri ja etujalat tepsuttelee tyynyllä. Tämä oli Mestalle helppoa, joten seuraavaksi kouluttaja ohjeisti tekemään samaa vastakkaisena eli takajalat tyynyllä ja etujalat kiertävät tyynyä ympäri takajalkojen tepsutellessa tyynyssä. Takajalkojen handlaaminen joka askeleen mukana vellovan tasapainotyynyn päällä vaatikin jo keskittymistä. Tehtiin myös seiso-istu-seiso ja seiso-maahan-seiso vaihtoja takajalat tyynyllä ja tasapaino riitti vielä pyytämis-asentoonkin. Lumes selvisi omalla koulutuskerrallaan vielä Mestaakin sujuvammin näistä tasapainotyynytreeneistä ja saatiin jatkovinkiksi, että tyynyjä voi käyttää myös kahta kerrallaan niin, etujalat ovat toisella tyynyllä ja takajalat toisella, jolloin siinä tulee tasapainottelua koko kroppaan.

Nameja näissä kehonhallintaharjoituksissa kuluu aivan hirveästi ja koulutukseenkin oli ohjeistettu ottamaan niitä mukaan hyvin runsaasti. Sama sääntö kyllä pätee periaatteessa kaikkeen treenaamiseen, että parempi ottaa aina nameja mukaan niin paljon, ettei varmasti lopu kesken. Se on tympeä tilanne, kun treenit vielä jatkuisivat, mutta namit loppuvat, ja vaikka omat koiranikin palkkaantuvat kyllä myös leluleikeistä, niin moneen kohtaan namit vain sopivat paremmin koulutustilanteen kannalta. Näissä kehonhallintakoulutuksissa ei toki pidetty koiria koko tunnin mittaista koulutusta pallojen ja tyynyjen päällä tasapainoilemassa vaan muutamia taukoja piti pitää jokaisen koiran kanssa ja aluksi vielä vei aikaa kouluttajan selityksetkin. Olisivatkohan omat koirani olleet suunnilleen puolet ajasta jumppaamassa ja toisen puolen lepäilemässä.

Vaikka kehonhallintaharjoituksista ensisijaisesti puhutaan juuri koiran kehotietoisuuden lisäämisenä ja syvien lihasten kehittämisenä, tarjoavat ne koirille myös aivojumppaa ja keskittymistreeniä, sillä koheltamalla ei kohteiden päällä pysy. Siinä tulee vähän kuin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja omatkin koirani, jotka ovat kuitenkin tottuneet sekä yhteistreeneihin toisten koirien kanssa sekä jumppailuun ja temppuiluun, olivat näiden kehonhallintakoulutusten jälkeen selvästi myös henkisesti väsyneitä. Suosittelen lämpimästi testaamaan tämänkin "lajin", plussana se, että näitä harjoituksia voi tosiaan helposti tehdä myös kotosalla osin sovelletuin välineinkin.

Pikkupätkät Mestan kotityynyjumppailusta