Aikomuksenani oli blogin hakutoimintoa käyttämällä tehdä listaa ajankohdista, jolloin minäkin vuonna on ensilumi satanut, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin, eli enhän minä niistä mitään mainintoja löytänyt kuin siltä ainoalta vuodelta, jonka jo ulkoakin muistin. Tuo kyseinen muistiin jäänyt ensilumi on vuodelta 2013 viikko 42 ja se oli merkityksellinen sen vuoksi, että olin kovasti toivonut viimeisiä päiviään viettävän Allu-lapinkoirani vielä kerran näkevän lunta - ja näin tapahtui.
Nykyisen alkaneen talven ensilumi satoi meillä viikon 43 torstaina ja pysyi maassa muutaman päivän. Yleensä lumi maassa ilahduttaa minua kovasti ja toivon aina, ettei se sulaisi ollenkaan pois ennen kuin vasta keväällä, mutta tänä vuonna poikkeuksellisesti olin hyvilläni siitä, että tiet tulivat jälleen suliksi ja leuto keli jatkui vielä muutaman viikon. Tämä sen vuoksi, koska vajaakuntoisella polvella on paljon turvallisempi olo käydä polkupyöräilemässä pitävällä asvaltilla kuin lumisella tiellä, ja lumien sulaminen toi meille monta lisäviikkoa polkupyöräilyyn. Kävinkin Mestan kanssa 4-5 kertaa viikossa polkaisemassa noin viiden kilometrin matkan ja Mesta kyllä niin nauttii siitä, kun pääsee kunnolla juoksemaan. Nyt pyörälenkkejä pystyy onneksi jo vähän korvaamaan pidemmillä kävelyillä, joita vihdoinkin olen kykeneväinen taas pitkän tauon jälkeen tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti