Jos sul lysti on...

Syksyllä jossain Facebookin roskalava-ryhmässä oli tarjolla muutama lastenlelu, joista katsoin heti, että näyttäisipä kivoilta koirille. En kuitenkaan varannut leluja itselleni, vaan ajattelin, että odottelen viikon, josko joku tarvitsisi niitä enemmän lapsilleen kuin minä koirilleni. Yleensä kaikki kiva menee kuin kuumille kiville ja on vielä jonoa jonon peräänkin, mutta nämä eivät näyttäneet kelpaavan kenellekään, joten reilun viikon päästä kävin sitten hakemassa ne meille ja koirat kiittivät. Aika nopeasti tosin kyllä kävi ilmi, että koirapehmo olikin huomattavasti interaktiivisempi kuin olin luullut, ja vaikka Mesta siitä kovasti tykkäsikin (ja oli huvittavaa katsella, kun se pöyhkeänä kulki rinkiä lastenlauluja laulava koira suussaan), niin annoin pehmon eteenpäin kaksijalkaiselle leikkijälle, joka osasi arvostaa juttelua, loruja ja lauluja vähän nelijalkaista leikkijää enemmän.

Video kannattaa katsoa äänien kera.

Koiratanssin rotumestaruuskilpailut

Vuonna 2017 järjestettiin ensimmäiset lappalaiskoirien koiratanssin rotumestaruuskilpailut ja olin siellä mukana molempien koirieni kanssa. Samaa olin suunnitellut viime vuodenkin mestiksiin ja aikeissa oli osallistua kummankin kanssa freestylen avoimeen luokkaan. Lumes joutui kuitenkin lääkekuurille jokunen viikko ennen kisoja ja oli siten doping-sääntöjen vuoksi estynyt osallistumasta. Harmitti, mutta minkäs teet. Jotta saisin suunnitellut kaksi kisastarttia, ilmoitin itseni Mestan kanssa freestylen lisäksi sitten myös HTM avoimeen luokkaan, ja samallapa tulisi testattua sekin, miten Mestalle toimii kaksi kisaosallistumista samana päivänä. Pari viikkoa ennen kisapäivää minulle kävi kuitenkin köpelösti toisen harrastukseni ratsastuksen parissa hevosen heittäessä minut selästään alas (linkki). Tästä seurauksena sain aivotärähdyksen, selän ja kyljen ruhjeille sekä loukkasin toisen polveni sen verran pahasti, että viikkoon en sille jalalle voinut painoa varata juuri ollenkaan ja sitä seuraavankin viikon vain kevyesti, joten kävely luonnollisesti oli kyynärsauvojen avustamaa.

Tanssiharjoitukset loppuivat siihen ja lähellä oli, etten sitä myöten jättäytynyt Mestankin kanssa kisoista pois. Rotumestiksien – ja muutenkin Oulun kisojen – väliinjääminen olisi kuitenkin harmittanut niin paljon, että loppuviimein ilmoitin tulevani Mestan kanssa freestyleen kokeilemaan, jos sen kolmen minuutin mittaisen ohjelmamme ajan pystyisin yrittää kävellä normaalisti ja toivoa, että koira muistaa kaikki temput ja minä ohjelman, vaikka harjoittelemaan emme olekaan pystyneet. HTM osallistumisesta luovuin, koska lähes pelkästään seuraamisesta koostuvassa ohjelmassa ei omaa liikkumistaan pysty säästelemään samalla tavoin kuin temppuja täynnä olevassa freestylessä, jossa voi antaa koiran tehdä enemmän ja itse liikkua vähemmän.

"Kisastudio"

Olen aiemmin käyttänyt Mestalle koiratanssissa etäpalkkaa, koska se tuo suorituksiin näyttävää vauhdikkuutta ja säpäkkyyttä, mutta niiden myötä vaaditaan myös tarkkaa keskittymistä, joka Mestalla on väliin rakoillut ajatusten ollessa liikaa palkalle pääsyn odottamisessa. Tämän vuoksi olen sittemmin opettanut sitä pois etäpalkan käytöstä ja nämä kisat olivatkin nyt ensimmäiset, joissa en jättänyt Mestalle kehän ulkopuolelle palkkaa odottamaan. Tästä johtuen Mesta oli todella rauhallinen ja verkkainen, joskin siihen taisi etäpalkan puutteen lisäksi vaikuttaa myös epävarmuus harjoittelemattomuudesta johtuen sekä minun varovainen olemukseni kipeän polveni vuoksi. Toisaalta se molemminpuolinen hitaus ei välttämättä ollutkaan huono juttu, sillä katsojat jo paikanpäällä sanoivat samaa, minkä itsekin jälkeenpäin suoritustamme videolta katsellessani huomasin, että Mestan rauhalliset liikkeet sopivat hyvin yhteen minun normaalia hitaampaan liikkumiseeni. Kaikkien näiden kisoja edeltävien vastoinkäymisten jälkeen tuli myös iloisena yllätyksenä, että suorituksestamme saadut pisteet riittivät kunniamainintaan ja saimme siten kilpailuoikeiden voittajaluokkaan, jonka lisäksi Mestasta leivottiin myös lappalaiskoirien uusi avoimen luokan rotumestari.

Kaikki ihanat kuvat ovat tansseja katsomassa olleen Mestan isän omistajan ottamia, osaa rajasin enemmän tai vähemmän.

"Palkintopallilla"