Tasan eivät käy lempparipaikkojen määrät

Pennun tulemisessa yksi suurin epäilys oli se, että Allulle olisi liian raskasta jaksaa pentua vielä tuossa iässä ja kunnossa. Epäilin myös, vaikka Allu onkin aina ollut hyvin luotettava ja pentujenkin kanssa hyvä käyttäytyjä, että se nyt saattaisi ärtyä ja komentaa pentua liikaa. Tältä osin kaikki on mennyt huomattavasti helpommin kuin luulin, vaikka Allu ei olekaan kiinnostunut pennusta, ei se ole sille yhtään kipakkakaan vaan käyttäytyy tyynen välinpitämättömästi, välillä kuin Mestaa ei olisikaan. Mesta ei härki, ei juurikaan hypi päälle, ei revi turkista tai tee muutakaan häiritsevää, ainoa mitä se Allulle tekee, on nuolee sen suupieliä. Siinä Mesta tosin välillä vähän liioittelee ja jää lipsuttelemaan liian pitkäksi aikaa, jolloin Allu ärähtää ja Mesta sitten kyllä lopettaa. Toisinaan Allu sietää sen verran kauan sitä Mestan lipsuttelua, vaikka näyttääkin ei nauttivalta, että käyn "pelastamassa" Allulle takaisin rauhan.

Allu ei samalla tavalla ahdistu Mestan läheisyydestä kuin aikanaan Lumeksen ollessa pentu ja tullessa Allun viereen. Toisaalta jännä juttu on ollut myös se, että Mestan tultua Allu, joka ei tosiaan koskaan ole viihtynyt nukkumassa Lumeksen vieressä, on nyt itse muutamaan otteeseen hakeutunut Lumeksen viereen. Voipi johtua jostain muustakin, mutta yhdeksi syyksi epäilisin koirien lempipaikkojen käymistä vähiin. Allulla ja Lumeksella on tietyt vakipaikat, joissa makoilevat, aina riippuen siitä, missä itse satun olemaan, ja Mestakin on ottanut osan niistä suosioonsa. Alla olevassa kuvassa kohta, jossa Mesta makaa, on myös yksi Allun ja Lumeksen lempipaikoista. Kuvan tilanne oli se, että istuin tuossa Mestan takana olevalla tuolilla ja Mesta tuli siihen viereen nukkumaan. Hetken päästä Allukin hakeutui luokseni, mutta paikka olikin jo varattu, joten Allu joutui tyytymään huonompaan sijaan.

Mesta samassa paikkaa kuin äskeisessäkin kuvassa. Mesta on Lumeksen tapaan tuollainen hassuissa asennoissa nukkuja. Alemmassa kuvassa Mesta nukkuu siinä kohtaa, missä Allu on tuossa ylemmässä kuvassa.

Lumes oli vallannut nurkan, Allu valtasi vieruspaikan.

Istuin lattialla lukemassa lehteä, Allu hakeutui eteeni lepäilemään.

Mesta oli ihan vieressäni ja Lumes seuraavalla paikkaa, koirien yhdet vakipaikat nämäkin. Sohvan alla Allu ja Lumeskin tykkäisivät olla ja Lumes pentuna sinne mahtuikin, mutta nyt Mesta on ainoa, jonka koko (vielä toistaiseksi) sohvan alla uinumisen mahdollistaa.

Sohvan alla saa taatusti olla rauhassa.

Viime aikoina on tullut kuvailtua todella vähän, kameran muistikortti on täynnä (taas) ja pitäisi tyhjätä se levylle, jotta olisi taas tilaa ottaa enemmänkin kuin muutama kuva. Mestakin tuntuu kasvavan päivä päivältä suuremmaksi ja suuremmaksi ja kohta mulla ei muuten ole siitä pienenäolokuvia ollenkaan.

Naapurin kissa tuli meidän pihaan, Lumes vahtii sen poistumista.

Vielä on pentu pienempi kuin tuoli.

"Mestaaa!"

Yritin ottaa seisomakuvia luun ollessa houkuttimena (Lumeksella tämä toimi pentuna), mutta Mesta joko halusi luulle heti tai sitten tarjosi istumista ja maahanmenoa. Aktiivinen seisominen on opiskelunalla. Todennäköisesti hyvinkin epätarkalla kotimittauksella Mestan paino oli 21.6. vähän yli kuusi kiloa ja korkeutta löytyi 36cm:n verran.

Vasemmassa yläkulmassa näkyvän pensaan eteen Mesta kuskaili luita.

Seisomakuvakin onnistui lopulta vahingossa, kun Mesta vilkaisi jotain tielläkulkijaa.

Tänään käytiin hakutreeneissä, Mesta kävi vilkaisemassa ihmiset ja tutkiskeli reippaasti paikkoja. Aluetta tallatessa Mesta kulki lähes koko ajan perässäni (ei arasti, vaan ihan iloisena silleen "sä oot mun ihminen, joten seuraan sua"), tilanne taisi senkin mielestä olla eri kuin keskenämme suoritettava metsälenkkeily, jossa se juoksee kyllä sikin sokin. Tuli hankalistakin paikoista perässä ja jos vähänkin olisin vihjaissut sinne suuntaan, oli iloisesti hypännyt pariin kiviseen kuoppaankin. Olen Mestalle harjoituttanut haukkuilmaisua muutaman kerran ruokarasialla ja se onnistui metsässäkin (alueen keskilinjalla) ongelmitta vieraiden kanssa. Mesta ei ole samalla tavalla ihmisistä hurrrjan paljon pitävä kuin Lumes, että aivan kiemurtelisi ja hyppisi mielihyvästä, vaan sellainen "cool", joten pitää kohteliaan etäisyyden haukuttajaan eikä tungeksi palkallekaan suoraan syliin. Siis näin vajaan viikon kokemuksella, enhän mä mitään oikeasti vielä tiedä.

Lumeskin pääsi tottakai hommiin, sille oli kaksi maalimiestä kuopissa ihan keskilinjan lähellä, yksi istuva jossain 20-30 metrin etäisyydellä ja ensimmäistä kertaa seisova, joka oli aika takarajan lähellä. Kaikille muille paitsi viimeiselle oli yli 20 haukkua, jaksoi hyvin lämpimästä kelistä huolimatta ja nyt juotin sen kolmella pistolla, ettei läkähdy haukkumiseen (viimeksi oli kuumuuden vuoksi viimeinen pitkä haukku tiukilla). Haku on kyllä ehdottomasti Lumeksen lempparilaji meidän harrastuksista, tykkää tosi paljon ja on vauhti päällä ja edistynyt melkoisesti, ollaan viimein saatu myös hieman hallintaakin mukaan. Ehkä ollaan syksyllä kokeissa, ehkä ei...