Nyt meni hermot

Meillä ei asu täydellisiä koiria, vikansa ja huonot puolensa niissäkin on. Meillä ei myöskään asu täydellisiä koiranomistajia, vaikka pyrkimys kohti parempaa onkin.

Olen viidettä viikkoa flunnassa ja parantumisen sijaan flunssa vain muutta koko ajan olomuotoaan, milloin on yskää, milloin nuhaa, milloin kuumeinen olo, milloin tuntuu menneen poskionteloihin asti ja nyt ihanakiva pään ja silmien jatkuva särkeminen ja ilmeisesti huonosti nukutun yön seurauksena selkäkin kipeä.

Tulin töistä väsyneenä ja huonoon oloon ärtyneenä kotiin ja sain neronleimauksen, että muutetaas Mestan puoli vuotta jatkunut suoraan etuovesta täysii ulosryntäys, ihan luvallinen sellainen siis, hillitymmäksi.

Asetuin ulko-oven ulkopuolelle, Mesta odotti sisäpuolella. Lumes oli jo saanut rynnätä täysii ulos.

Käännyin selin Mestaan, asetin käden kämmen avoimena vierelleni (näin ollaan takaovella treenattu sivulletuloa ennen ulosryntäämistä) ja kutsuin Mestaa.

Koiralla ei tietenkään ollut mitään hajua, että sen olisi puolen vuoden suoran täysii ulossäntäyksen sijaan pitänytkin yhtäkkiä malttaa mielensä ja siirtyä vaan siihen oven ulkopuolelle mun vierelle, joten se vanhaan tapaansa säntäsi suoraan täysii ulos Lumeksen luo.

Omistajalla tietenkin oli vahvakin haju, että nyt olisi vain pitänyt nätisti kutsua koira takaisin luokse ja ottaa uusinta ulosmenosta vähän helpommalla kaavalla saaden kivan, haetunlaisen onnistumisen.

Vahvasta oikeanhajusta huolimatta omistaja karjuu koko kylän kuulevalla voimalla koiraa takaisin sisälle ja lähtee vihaisena perään - yllättävää, ettei pentua kiinnosta tulla sellaisen luo, Lumes sen sijaan livahtaa avonaisesta ovesta sisälle takaisin, reppana viaton sivustakärsijä.

Otetaan huomenna omistajan järki läsnäollen uusiksi.