Vajaa pari viikkoa sitten käväistiin Lumeksen ja Mestan kanssa viikonlopun mittaisella hakukurssilla, jossa kouluttajana oli bordercollieitten kanssa lajissa pärjännyt Elina Niemi. Mestan osuus kurssista ei tosin ollut sen suurempi kuin osallistua hakualueen tallaukseen leikkien samalla kahden suht Mestan kanssa samanikäisten belgianpaimenkoira- ja rottweilerpentujen kanssa. Lumes pääsi sitten ihan tekemäänkin jotain.
La aamupäivä
Lumeksen kanssa aloitettiin näyttämällä meidän tavallista menoa, joten tultiin hakualueelle Lumes edellä remmissä kiskoen ja pari kertaa haukahdellen. Ensimmäisellä lähetyksellä Lumes teki heti sen, mistä kouluttajallekin olin sanonut, että suoraan 50 metriin juokseminen on vaikeaa, ja niin se Lumes kääntyi lähes heti oikealle ja katosi tiheikköön. Tiheikössä se oli sitten kuitenkin edennyt ja tuli jälleen näkyviin siellä 50 metrin paikkeilla, eteni pikkasen ja kääntyi takaisin keskilinjalle päin, jolloin sai hajun siellä alueen lopussa olleesta maalimiehestä ja juoksi sinne haukkumaan.
Kouluttaja ei halunnut, että koiranohjaajat jäävät paikoilleen seisoskelemaan koiran lähdettyä etsintään vaan ohjaajien tulisi samantien lähteä etenemään keskilinjalla sen vuoksi, että koira tottuu siihen ja että oppii ohjaajan olevan aina edempänä ja että löydölle ei talsita suorinta reittiä, jolloin seuraaville koirille rakentuisi suora polku. Myös koiran kanssa löydöltä takaisin keskilinjalle piti kävellä mutkan kautta samoista syistä + että sen kohdan, josta tullaan takaisin keskilinjalle, pitäisi olla seuraavan etsintäpiston lähetyskohta. Kun lähetyskohtaan kävellään suoraa reittiä jo toiselta puolelta alkaen, koira jatkaa helpommin matkaansa suoraan sitten sinne uudellekin lähetyspuolelle.
Lumeksella on umpipiiloihmiset olleet teltassa, kompostikehikkohäkkyrässä ja pahvilaatikossa, joten kun treenipaikalle oli nyt tuotu pari roskista (siis ihan tavallisia pihoissa olevia Sulo-jäteastioita), halusin Lumekselle kakkosmaalimiehen sellaiseen. Lumes huomasi hyvin roskiksen, ja sen, että siellä oli joku, ja aloitti haukunkin hyvin.
Kolmas maalimies oli jälleen ihan siellä 50 metrissä ja haastavaksi (minulle...) asian teki se, että melko pian keskilinjan jälkeen metsikkö muuttui niin tiheäksi, että koiraa ei enää nähnyt lainkaan. Lumes lähti etenemään suoraan niin pitkälle kuin meillä siihen näkyvyyttä riitti, ja sen jälkeen pitikin vain odotella, että koska alkaa haukku kuulua, jos alkaa, koska koiran reitistä ei ollut enää mitään tietoa. Ootettiin ja ootettiin ja ootettiin ja normaalisti olisin huutanut, tai siis yrittänyt huutaa, Lumesta jo monta kertaa takaisin, mutta kouluttaja ei antanut lupaa kutsua, joten pidin suuni kiinni - ja onneksi pidinkin, koska lopulta haukku kuului kuin kuuluikin Lumeksen löydettyä maalimiehen hankalammastakin paikasta.
Kouluttaja meinasi, että tyhjiä pistoja ei kannata ottaa ennen kuin koira varmasti etenee sinne viiteenkymppiin asti ja osaa siellä kääntyä aluetta eteenpäin, mikäli ei suoraan ketään löydä. Lumeksen haukkuja kouluttaja piti hyvinä, joskin alueelletulohaukut hän pyrkisi saamaan pois, jottei koira yleistä niitä alueellekin. Hallintaakin kannattaisi ottaa mukaan, jos kokeisiinmenoa suunnittelee, ja seuruuttaa koiraa vierellä alueelle ja maalimiehiltä takaisin keskilinjalle.
La iltapäivä
Toin Lumeksen alueelle namittaen ja se söi niitä tosi kivasti ja kulki vierellä (yleensä ei ole tässä vaiheessa ollut kiinnostunut hyvistäkään nameista, kun olisi niin kiire päästä jo etsimään niitä ukkoja). Pari kertaa haukahdin ja niistä käännähdin kouluttajan ohjeen mukaan takaisin tulosuuntaan ja Lumes kohensi heti keskittymistään.
Otettiin ensimmäinen lähetys ja maalimies samoin kuin aamupäivälläkin, sillä ajattelin Lumeksen muistavan hyvin, mistä aamulla oli jonkun läytänyt ja menevän sinne suoraan. Alkumatkasta olleesta teltasta Lumes oli aamulla mennyt ohi jyrkän oikealle kääntymisensä takia, mutta nyt kävi tarkastamassa teltan ja todettuaan sen tyhjäksi, jatkoi matkaa eteenpäin ja maalimies löytyi hyvin.
Olen jonkun verran tehnyt Lumekselle yliheittoja jättäen sen istumaan tai jo löydetyn maalimiehen pitelemäksi ja sitten kutsunut luo ja lähettäny suoraan luoksetulosta toiselle puolelle etsimään. Lumes on tykännyt näistä tosi paljon ja on yliheitoilla mennyt paremmin suoraankin kuin mitä pysähtymisestä lähettäen. Tein ykkösen jäljiltä nyt näin ja ihme ja kumma Lumes jäi istumaan hiljaa, yleensä se on heti haukkunut, kun haluaisi tulla jo. Lumes juoksi roskikselle, sieltähän se aamulla oli maalimiehen löytänyt, ja todettuaan sen tyhjäksi jatkoi hienosti matkaa. Maalimies olikin nyt vain ihan liian kaukana roskiksesta, siellä viidessäkympissä, eikä Lumes osannut roskikselta jatkaa sinne asti suoraan ja kun ei hajuakaan saanut, niin kaartoi vasemmalle ja sinne meni, sinne vasemmalle siis. Yhtään ei näkynyt, että missä koira menee ja pitkän odottelun jälkeen sain luvan kutsua Lumesta, mutta sepä oli niin etsintämoodissa, ettei luoksetulo käynyt mielessäkään vaan sain huudella sitä pitkän tovin ennen näköpiiriin ilmestymistä, se oli käynyt etsimässä jossain tosi kaukana...
Kääntymisten jälkeen Lumes on uusintalähetyksillä aiemmin jatkanut suoraan siitä kohdasta, missä edellisellä kääntyi, jonka vuoksi lähetin sen luottavaisin mielin uudelleen. Kävi roskiksella, jatkoi ohi - ja sitten kääntyi taas sinne vasemmalle ja oli siellä jälleen ikuisuuden. Takastultuaan oli aika läkähdyksissä, joten säälin sitä ja halusin lähettää lähempää piiloa näköavun kera. Homma onnistuikin sitten niin. Kouluttaja tosin huuteli mua keskilinjalle lähetystä varten, niin olisi ollut parempi sen vuoksi, että silloin koira olisi saanut ratkaista vaikean kohdan ja oppinut jotain, nyt helpotin liikaa, kun kävelin mukana puoliväliin asti. Luoksetulotreenin hakutreenien yhteydessä totesi kouluttajakin tarpeelliseksi, eli jatketaan sitä, kuten ollaan nyt tehtykin. Josko se vähäsen edes helpottaisi.
Su aamupäivä
Seuruutin Lumeksen hallinnassa alueelle, ilman namia, oli hyvä! Lumes sai ensin käydä katsomassa muistutuksen sillä eilisen iltapäivän vaikealla kohdalla eli kakkospaikalla, että sieltä perältä heilutteli ukko ja Lumes sen nähtyään innostui ihan valtavasti. Käveltiin kuitenkin ensin ykköselle, jossa eilen oli molemmilla kerroilla maalimies ihan perällä, mutta nyt laitettiinkin se sinne telttaan, joka oli eilen ollut tyhjillään. Lumes juoksi teltan oikealta puolelta eikä huomannut, että siellä ketään oli, kävi alueen takarajalla viidessäkympissä, josta pikkasen edettyään aluetta kääntyi keskilinjalle päin. Minä tietty tosi iloinen, että se tulee takaspäin ihan itsestään eilisten hankaluuksien jälkeen, mutta Lumes saikin siinä vaiheessa hajun teltasta ja juoksi sinne haukkumaan.
Kierrettiin aluetta pitkin kakkosen kohdille ja jätin Lumeksen istumaan, kutsuin ja lähetin suoraan yli. Lumes muisti tasan tarkkaan, missä maalimies on eikä yhtään tarvinnut harhailla. Kolmoskohdan alussa oli teltta ja koska nyt ykkösellä oli maalimies teltassa, epäilin, että Lumes saattaisi sen käydä tarkistamassa ja osaisiko sitten vai ei jatkaa suoraan sinne tiheikköön, minkä takana maalimies on. Kouluttaja ehdotti ääniapua, jotta saataisiin Lumes varmasti menemään teltasta ohi suoraan ja niinpä sieltä kaukaa kuului huuto "Lumes, tule, tule" ja Lumeshan tuli, tai siis meni. Kävi tosin samoin kuin eilen samassa kohtaa, että joutui jonkun aikaa etsimään meiltä näkymättömissä, mutta löysi kumminkin jälleen. Itselleni nuo on tosi vaikeita, jos en näe, missä koira menee, mutta hieman luotto kasvoi eilisen ja tämän myötä, että kyllä se töitä tekee, vaikken sitä näkisikään. Tänään oli vielä neljäskin maalimies etsittävänä ja löydettävänä jossain 20 metrin päässä. En tiennyt ihan tarkkaa kohtaa, jossa maalimies oli ja luulinkin Lumeksen jo juosseen ohi, mutta niin se vain löysi kuten oli tarkoituskin, lähti alussa vain hiukan vinoon, kun käveltiin aloituspaikalle vinosti, mutta korjasi suuntaa edetessään.
Kouluttaja sanoi, että näkö- ja kuuloapuja kannattaisi käyttää aina välillä, mutta huolehti niiden kanssa siitä, että maalimiehet ovat kunnolla piilossa, jotta koira kuitenkin joutuu etsimään nenällään eikä silmillään. Jos koira tuntuu vain suoraan juoksevan näkö-/kuulokohtaan, voi niitä tehdä myös siten, että avun jälkeen sen antanut maalimies poistuukin takakautta koiran huomaamatta takaisin keskilinjalle, jonka lähellä onkin toinen maalimies valmiina hiljaa piilossa, jolloin koiran pitää käyttää nenäänsä koko matkalla lähtöhetkestä alkaen eikä vain sännätä avun perään.
Paljon tuli taas ajateltavaa ja muistettavaa, vielä kun ne osaisi ja muistaisi sitten omiin treeneihinkin sopeuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti