"Teillä on kyllä kotona aika paljon karvoja"

Jottei Mestasta tulisi aivan ns. koirien koira vaan vähäsen myös ihmisen koira ja jotta se oppisi katsomaan asioita minunkin reaktioistani eikä vain toisten koirien reaktioista, ja jotta minäkin olen se, jonka kanssa on mukavaa ja kiinnostavaa ja turvallista, eikä vain toisten koirien kanssa, niin ulkoillaan Mestan kanssa ihan kahdestaan kerran pari päivässä + touhuillaan omineen aina jotain muutakin. Muutamana päivänä ollaan käyty tässä lähellä katselemassa hevosia ja enää niille ei tarvitse pöhistä vaan ovat Mestankin mielestä ihan ok otuksia. Lampaitakin yritettiin kerran katsomassa käydä, mutta olivat katoksessa piilossa ja kuultiin Mestan kanssa vain määintää. Ja vaikka pidänkin ihan hirveästi Lumeksen elämänasenteesta "kaikki on ihanaa, kunnes toisin todistetaan", on Mestan välinpitämättömämpi ja rauhallisempi asenne monessa kohtaa helpompi, esim. lenkillä vastaantulevan tutun kanssa juttelemaan pysähtyessäni Mesta hetken aikaa seisoskeli ja sitten pisti maate, ei tehnyt elettäkään mennäkseen tutustumaan tai edes touhutakseen jotain muuta.

Ohi vauhdilla suhahtelevia autoja Mesta alkuun pelkäsi ja omilla reaktioillani (pysähdyin, annoin sen syöksyä ojaan, katselin sitä siellä ojassa ja odottelin, koska tohtii tulla takaisin tielle) vain vahvistin pelkoa, mutta muututtuani Mestan kasvattajan ohjeiden mukaan takaisin normaaliin käytökseen (kävelen vain suoraan eteenpäin pitäen katseenkin koko ajan eteenpäin, vaikka autoja ohi menee ja Mesta säikähtäisi), ei autoissa Mestankaan mielestä ole enää juuri mitään kummallista, vaikka kuinka suhahtelesivat. Matkan jatkumisesta reippaasti olen palkannut namilla ja väliin Mesta ottaa auto-ohituksen jälkeen oma-aloitteisesti katsekontaktin, pitäisikin alkaa palkkaamista vähentämään, ettei joka auto enää tiedä namia.

Tuossa yhtenä päivänä kävin keskustassa kävelemässä kaikkien kolmen kanssa, Mestakin on kuin vanha tekijä yhteisessä remmilenkkeilyssä. Meidät ohitti pari potkupyöräilevää mummelia ja jälkimmäinen sanoi siinä kohdalle tullessaan " Teillä on kyllä kotona aika paljon karvoja." Naurahdin myöntävästi luullen kommentia huumorilla sanotuksi, mutta sitten mummeli vilkaisi koiria uudelleen ja totesi "On niitä monta." Oli vissiin hänen mielestään vähän liian monta...

Viime viikolla oli aivan liian tylsää koiratreeniosastolla, kun joka ikinen hakuryhmä, jossa olisi mahdollisuus käydä, peruuntui. Yhden ryhmän jäsenet oli tokon äsämmissä, toiset ei muuten vaan ehtineet ja kolmannet pelkäsivät sadetta ja ukkosta (edes mun pieni pentuni ei pelännyt sitä ukkosmyräkkää, joka täällä oli). Kävin sitten edes jotain tekemässä, joten piipahdettiin raunioradalla ja kiipeilytin Lumesta ja Mestaa kasoilla. Lumeskaan ei ole koskaan ennemmin raunioilla käynyt, joten sitä vähän jännitti sellaiset korkeat, epätasaiset, hankalakulkuiset ja heiluvat kasat, mutta kulku varmistui loppua myöten. Mesta kiipeli ihan suht reippaasti namin perässä, alastulo oli vähän jännempää, mutta hyvin onnistui sekin, ja perässäni tuli mihin vaan. Lumes kävi myös suorittamassa A-esteen kahdesti ja vaikka en saa siihen Lumekselle samaa draivia ja vauhdin keräämistä kuin agilityn A:lle (tai ehkä on se on ihan järkevää, koska pk-A on jyrkempi, joten sieltä lentäisi yli kovemmasta vauhdista), niin sujuvasti se menee. Loppuun tehtiin eteenmenokin niin, että olin vienyt pallon etukäteen ja hyvin se lähtee juoksemaan. Pitäisi se hyppy nyt vain treenata metriseksi.

Jos joku kuulee puheita, että joku on nähty kuljeskelemassa pennun kanssa sairaala-alueella, niin ne oltiin vaan minä ja Mesta. Piti vähän kokeilla ritiläportaita (jotka oli Mestasta kivat), riehumista parkkipaikalla, suihkulähteen reunuksella kävelyä (jossa se kohta ei ollut kiva, jossa vesi suihkusi reunukselle asti), polkupyöräkatoksen ohittamista, (pensaan alle pissimistä), ja sellaista kaikkea pientä. Mesta ois aika pätevä kaupunkilaiskoirakin.

Nikken ja Pojun emäntä tarjoutui ystävällisesti viime toko/agitreeneissä ottamaan kuvia (oma kamerani on edelleenkin täynnä...) Mestasta, tehdään joku toinen kerta taas toisinpäin. Pari kuvaa lisää löytyy sivulta Mestan harrastukset.

Sattui se Lumeskin kuvaan odotellessaan avonaisovisessa autossa.

Vähäsen on vino perusasento...

Puomilla harjoitellaan alastulokontaktia (ei siis kokonaista estettä) namialustalla.

Mesta osaa ottaa iisistikin.

Tänäaamuna satoi vettä ja Mesta oli metsässä rämpimisen jälkeen aivan märkä ja karvat lintassa ja se näytti niin rumalta (miten söpö pentu oikeasti voi edes näyttää niin rumalta...), etten olisi tuntenut sitä, jos olisi yllättäen jossain vastaan sennäköisenä tullut. Vähän pisti epäilyttämään, jotta myytiinkö mulle sittenkin lapinkoiran sijaan isokokoinen viemärirotta, mutta kyllä se onneksi kuivuttuaan taas enemmän koiralta näytti.