Mesta hyppii päälleni useamman kymmenen kertaa päivässä, ja jopa palkkaan sitä siitä. Hyppimällä se tervehtii, hakee kontaktia, pitää seurastani, venyttelee ja ilmaisee innostusta, jotka ovat kaikki pelkästään positiivisia asioita. Toisinaan on tilanteita, joissa en halua sen hyppivän vasten, ja kerron sen, eikä vieraitakaan vasten saa hyppiä. Lumeksella oli samat hyppimissäännöt ollessaan pentu, mutta aikuistuttuaan se vähensi sitä ihan itsestään ja hyppii vasten enää muutaman kerran päivässä.
Mesta saa kiivetä päälleni katsoessani toisinaan telkkaria olohuoneen lattialla istuen, oikeastaan taisin itse opettaa sen siihen. Aina se ei ole kivaa ja toisinaan se haittaa sitä tv:n katselua (kun koira on kasvojeni edessä), mutta se on hassua huomionhakemista, jota haluan tukea. Lumesta en tullut opettaneeksi sylikiipeilijäksi.
Mesta saa purra minua. Se saa repiä hanskojani (vaikka ne olisivat kädessäni). Se saa murista ja komentohaukkua minulle. Ja kaiken tuon se kuitenkin joutuu lopettamaan, tai ei saa edes aloittaa, jos niin haluan. Lumes sai olla pentuna samanlainen (joskaan se ei kyllä koskaan murissut tai haukkunut), aikuistuttuaan se rauhoitti käytöstään ihan itsestään. Edellämainittu käytös on minun ja koirien yhteistä leikkiä, joka vahvistaa suhdetta ja jota on kätevä hyödyntää koulutuksessa.
Mesta saa käyttää ääntään. Tätä kohtaa en olisi koskaan aiemmin uskonut antavani koiran tehdä sisätiloissa, mutta Mesta on erittäin puhelias (ei tarkoita haukkumista, vaan erilaisia urinoita, murinoita, ulinoita jne. mooonella eri sävyllä ja tyylillä) koira ja sen juttuja on hauska kuunnella ja ne ovat iso osa sen persoonaa, joten en pystynyt kieltämään siltä sitä vaan jopa kannustan siihen. Tosin liian kovaäänisestä juttelusta kiellän ja ihan aina ei sitä tavallistakaan tarvita. Lumes on tavallinen koira, eikä luule osaavansa puhua ja siten juttele ihmisille.
Mesta saa treeneissä kiskoa remmissä, Lumes samoin. Se ei näytä kivalta (varsinkaan valokuvissa, eikä varsinkaan, kun Lumes oli sinkoiluiässä), mutta en halua hillitä koirien intopuhkumista. Muualla ei saa kiskoa remmissä.
Mesta ei saa hyppiä sängylle. Lumes saa hyppiä sängylle, koska tekee sen herättääkseen, mutta mielellään vain aamuisin ja sitäkin mielellään harvemmin ja käskystä täytyy poistua sängystä.
Mesta pääsee käymään ulkona aina, kun haluaa, myös öisin. Lumes samoin. Haluan kannustaa ulospyytämisen kannattavuutta, myös öisin, jotta se olisi aina ensisijainen toimintamuoto itsenäisten toimintojen sijaan. Paitsi ihan aina en päästä, jos arvelen, että sinne halutaan huvin vuoksi, enkä halua päästää huvin vuoksi, vaikka yleensä saavat luvan myös huvin vuoksi.
Mesta saa odottaa herkkupaloja ruokapöydän vieressä, ja muuallakin, missä syödään, ja myös saa niitä herkkupaljoa. Lumes samoin. Mitä mainota kontaktiharjoitusta. Paitsi aina en halua, että koirat päivystävät, ja silloin tulee komento lepoasemiin.
Yhdelle hyvä on toiselle huonoa käytöstä. Eikä sitä kai tarvitse toisilta kysellä, onko omille koirille koulutettu käytöstavat? Myöskin Cara puree, vetää ja hyppii. Saisin ne siltä pois jos haluaisin, mutta kun en halua, koska se todennäköisesti vaikuttaisi sitten koulutettavuuteen.
VastaaPoistaJuuri niin, eli vaikka moni leimaisi moiset koirien käytökset pomotteluksi, kurittomuudeksi ja muuksi ei toivotuksi, niin mulle nuo on juuri ideaalia toimintaa koirilta ja siksi sallittuja, jota yritin listalla ilmentää. Kuulostaa siis joidenkin korvaan otsikonmukaiselta, vaikka todellisuus mulle ei sitä olekaan. :)
PoistaMukava, kun kirjoitit tästä aiheesta! Tuossa on monta sellaista "huonoa tapaa", mitä meilläkin harrastetaan, mutta ei kuitenkaan pidetä niitä huonoina tapoina. Esimerkiksi juuri tuo päälle hyppiminen, mikäs sen mukavampi moikkaus kotiinpalatessa kuin se, että koira nousee omistajaa vasten ja ulvoo hassusti. Mekin kannustetaan tuohon "jutteluun", haukkuminen (vahtipöhisemistä lukuunottamatta, mutta onko se toisaalta varsinaista haukkumistakaan...) on tietty sisällä meilläkin kiellettyä.
VastaaPoistaMutta tietysti, kaikelle on aikansa ja paikkansa. :)
Kiitos. :)
PoistaHyvä aihe =)
VastaaPoistaMeilläkin Wiima saa nousta meitä ihmisiä vasten. Se ei varsinaisesti hyppää meitä vasten, mutta killittelee usein hetken neljällä jalalla velmusti silmiin ja sitten nousee kahdelle jalalle. Se on meistä pelkästään hauskaa ja 'ihkua' kun saa sen ihanan suukkopään vielä lähemmäs.
Mutta tällä asialla on kääntöpuolikin, eli toisinaan Wiima saattaa nousta toisiakin ihmisiä vasten. Mutta olen ratkaissut tämän pitämällä Wiiman etäällä sellaisesta ihmisestä joka ei pidä koirista tai joka on on pukeutunut vaikka valkoisiin housuihin, sillä kaikkia ihmisiä ei tarvitse tervehtiä. Taikka sitten neuvon vieraalle käsimerkin jolla Wiima pysyy alhaalla (kämmen maata kohti), Ja onhan tuo käsimerkki kätevä silloinkin kun itse haluan suojella asuani =)
Wiima myös joskus leikkimurisee minulle ollessaan vähän hepulituulella ja ottaa ottaa leikillään sormeani suuhunsa; tästä ei tavallisimmin kielletä, vaan yhdyn leikkiin, vähän 'tönin' sitä kylkeen ja olen itsekin vähän 'hurja'.
Tämä leikki toimii myös hyvänä palkintona jos ei satu olemaan namia mukana - ja muutenkin.
Mutta tietenkin, kuten ylläkin todetaan, kaikelle on paikkansa ja aina ei voi riekkua, silloin lopetan leikin lyhyeen ja kerron Wiimalle miten sen pitäisi käyttäytyä.
Oli tuossa listassasi joitakin muitakin asioita joita meilläkin tehdään ilman että niistä ojennetaan. Joidenkin mielestä ne voisivat olla huonoa käytöstä, mutta minusta se on huonoa käytöstä vasta siinä vaiheessa kun käytöstavoista tulee minulle tai ympäristölle ongelma. Toistaiseksi se ei ainakaan sitä ole.
Niinhän se on, että huonoa käytöstä on sellainen, joka itseä/ulkopuolisia häiritsee, mutta huonon käytöksen määritelmät ovat eri ihmisillä väliin kovinkin erilaiset. :)
Poista