Seitsemäs kerta hallilla, Lumeskin mukana, ei halliinmenonamittelua, kuten ei viimeksikään, kun on hankalampaa kahden koiran kanssa - toki voisi viedä ne yksi kerrallaan sisään, niin saisi namituksen helposti hoidettua. Ei kuitenkaan sellaista ärsyttävää vikinää enää nytkään alkuun ollut, pystyy olemaan hiljaa. Namitin kuitenkin hetken ja leikitin riehakkaasti, jotta sai purkaa enimmät innot hallitusti pois.
Tänään tehtiin erilaisia häiriötreenejä, ensimmäisenä kaksi kehääntuloharjoitusta - ensimmäinen normaalisti, toisella liikkeenohjaaja heitteli leluja Mestan eteen ohjattuaan meidät ensimmäisen liikkeen aloituspaikkaan. Tässä siis ideana, ettei ns. pakka mene sekaisin, vaikka kehässä sattuisikin jotain omituista. Pitäisi alkaa myös miettiä, että mikä olisi paras tapa valmistella Mesta kehäänmenoon.
Toisena harjoituksena kaikki kulkivat koiriensa kanssa sikin sokin toistensa keskellä. En halunnut käskyttää Mestaa seuraamaan vaan antaa sen olla vapaasti ja haluta omaehtoisesti ottaa/pitää kontaktia minuun toisista huolimatta. Lumestahan olen aina käskyttänyt ja se käskynalla onkin hyvin kuuliainen ja häiriövarma, mutta huomannut sen kanssa aikanaan tehdä "vapaaehtoistreenejä", joten Lumes on siitä johtuen vähän huono omaehtoiseen kontaktinpitoon häiriöissä. Mestan kanssa olen koettanut tehdä toisin ja palkannut paljon omaehtoisesta kontaktista ihan kun vaan hengailemmekin hallissa, se on selvästi auttanut, sillä Mesta herkästi vilkuilee minua. Tässäkin treenissä, jossa koirakot siis kulkivat lähimmillään kymmenen sentin päässä toisistaan, Mesta löysällä narulla ei kertaakaan mennyt toisten koirien luo ja vain muutamaan kertaan vilkaisikaan niitä, muuten täyspainoisesti piti huomion minussa - josta toki kehuin ja palkkailin nameilla.
Kolmantena koirakot menivät ns. paikallaoloriviin, jättivät koirat istumaan tai seisomaan (Mesta istui), etääntyivät haluamansa matkan, jonka jälkeen vuorotellen jokainen kutsui koiransa joko luokse tai sitten kaukokäskytti toiseen asentoon. Ensin pyysin Mestan luokse, toisella makaamaan ja kolmannella kävin vain palkkaamassa vierellä, palkkasin myös välissä viereisten koirien suorittaessa oman tehtävänsä ja Mestan ollessa niistä välinpitämätön.
Neljäs harjoitus oli liikkeestä maahanmeno ryhmänä, Mesta suoritui erinomaisesti.
Viidentenä kontaktitreeniä kouluttajan yrittäessä saada koiran huomion herpaantumaan kutsuilla, taputuksilla, lepertelyllä, nameilla... Mesta oli sinnikkäämpi pitämään kontaktia kuin luulin, pari kertaa hairahtui, mutta sitten hoksasi, mitä tässä haetaan, eikä katse hievahtanutkaan minusta, vaikka namia tuotiin ihan kuonon viereenkin.
Kuudes ja viimeinen häiriötreeni oli sellainen, että koirakot olivat ringissä, joku meni vuorollaan keskelle ja teki kaukokäskyjä, kontaktia tmv. pientä ja muut joko pyörivät ringissä heidän ympärillään (ihan lähellä) tai kulkivat lähemmäs ja kauemmas ja taas lähemmäs. Mesta sai olla tässäkin perusasennossa kontaktia pitämässä eikä kertaakaan erehtynyt vilkaisemaan ympärillä kiertäviä toisia koirakoita. Siitä on kaikkinensa kasvamassa ilmeisesti hyvän häiriönsietokyvyn omaava toko-otus.
Lumeksen osuus näissä treeneissä oli paikallamakuu ihan alussa ja sitten ihan lopussa Mestan sijaistaminen häiriöringissä muiden koirien häiriöavuksi, kun Mesta oli jo tehnyt niin pitkän treenin, että päästin sen lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti