Vauhtia varpaisiin ja ajateltavaa aivoille

Tänä kesänä hakutreeneissä on osallistujana ollut oikeastaan vain Mesta. Lumes on päässyt yhden kerran tekemään ihan pienesti juttuja siten, että pystyin itse olemaan auton vierellä Mestan haukkumattomuutta varmistamassa, siitä olikin kuvien kanssa juttua toukokuulla. Samaten toukokuulla Mestan kipeän selän takia jätin sen kotiin ja Lumes pääsi ihan kunnolla treenaamaan, siitäkin kirjoittelin, ja viime treeneissä treenikavereiden toiveesta otin Lumeksen mukaan ja jätin Mestan kotiin (ja Lumes teki tosi hienoa työtä, ihan muutenkin, mutta vielä ottaen huomioon tän olleen sen toinen hakutreeni tälle vuotta). Mestan ensijaiseen asemaan haussa on oikeastaan kaksikin syytä, jos satuttais loppuvuodesta menemään kokeeseen (ei meillä ole tosin vielä bh-koettakaan käytynä) ja että se autossa rauhoittuminen ja haukkumattomuus vähän edistyisi (jos joutuisi odottamaan Lumeksen treenatessa, niin isoa takapakkia tulisi).

Ekat treenit tälle vuotta oli huhtikuulla ja kahdella ensimmäisellä treenikerralla Mestalle tehtiin hajunhakuja muistutteluna, että mikäs tämän homman nimi olikaan. Siitä eteenpäin on lähetetty suoraan keskilinjalta (toisinaan muutaman askeleen alueelle päin kävelyn jälkeen) ilman apuja maalimiesten sijainnin vaihdellessa 10 ja 50 metrin syvyyksien (=etäisyyden) välillä. Pääosin Mestan reitit maalimiehille on olleet hyvinkin suoria ja se etenee oikein määrätietoisesti ja varmasti. Jotta treenit eivät kävisi nuorelle koiralle liian vaikeiksi/yksipuolisiksi, on nyt parilla kertaa motivaation ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi/suoran etenemisen varmistamiseksi/aiemman piilopaikan ja umpipiilon ohituksen auttamiseksi käytetty ns. haamuja, eli näyttäytyviä maalimiehiä, jotka pienen heilumisen jälkeen ovat piiloutuneet paikoilleen.

Mestalle on tosi kivasti vahvistunut oikea paikka ilmaisulle. Lumeshan oppi ensin haukkumaan mahdollisimman lähellä maalimiestä ja vasta jälkeenpäin sille opetettiin, että vähän kauempana olisikin parempi, mutta Mestalle on haukkumiseen heti yhdistetty noin 0,5-1 metrin etäisyys maalimiehestä. Haukun se aloittaa itsenäisesti heti maalimiehen löydettyään ja se on palkattu heti haukkuessaan oikealla etäisyydellä. Viimeksi tosin puhuttiin, että voisi jollakin kertaa kokeilla vähäsen pidentää haukkua. Itse olen sitä kyllä haukuttanut 20-30 haukun verrankin, mutta onhan se ihan eri asia metsässä sitten sitä suorittaa. Eikä Mestan itsevarmuus vielä riitä suuriin vaikeutuksiin, sen verran pokkaa hakutyöskentelyt ja haukkuminen koiralta kuitenkin vaatii.

Mestan palkkausta ollaan hieman muuteltu ja edelleen etsinnässä on se paras tyyli. Pitkäänhän Mesta palkattiin samalla tavalla kuin Lumes, eli palkkasana ja ruokapurkin heitto. Se toimiikin hyvin, kun itsekseni treenaan haukkuilmaisua, mutta muiden kanssa Mesta ei hae purkkia, ei oikein edes mene purkin luo vaan jatkaa haukkumista. Nyt on yritetty keksiä sellaisia palkkauksia, jotka se heti ottaisi vastaan eikä jäisi kiihkeään vouhotushaukkutilaan. Välillä toimii, välillä ei, testaillaan lisää.

Muutenkaan Mestalle ei toimi kaikki samoin kuin Lumekselle. Meillä on esim. käytössä virittelylausahdus "Onko ihminen?", jonka sanon ennen ääni- tai näköapua ja sitten vielä ennen lähetystä. Koirat ovat siis oppineet virittäytymään tuosta lausahduksesta ja ovat sen sanoessani vielä entistäkin varmempia, että metsässä joku löydettävänä on. Mesta vain ei tarvitse mitään virittelyjä, tai en nyt tiedä tarvitseeko Lumeskaan niitä välttämättä, mutta Mestalla ns. keittää yli, jos sitä vaan innostellaan eikä pääse mihinkään. Pitäisi lopettaa se turha säätäminen lähetyksissä, koska se vain lisää Mestan vinkunaa ja sitä ahdistaa, kun joutuu odottamaan lähtölupaa. Nami suuhun (vinkuna loppuu, keskittyy paremmin), lähetyskäsky ja se on siinä.

Umpipiiloja olen kotona vähän treenaillut kömpimällä itse piiloon ja sitten pyytämällä Mestaa haukkumaan. Toukokuulla Mestalla oli ensimmäistä kertaa umpipiilo metsässä ja viime treeneissä toista kertaa vielä astetta vaikeammalla piilolla nimittäin ihka ihana Sulo-roskapönttö. Ei otettu Mestalle mitään virittely siihen, että piilossa on joku, vaan dumpattiin suoraan pönttö metsään, maalimies sisään ja Mesta etsimään. Helpotin kyllä vähäsen Mestan suoritusta pyytämällä jättämään kannen sen verran raolleen, että Mesta pystyisi kurkkaamaan sisään, ja suorittamalla lähetyksenkin vain reilun kymmenen metrin päässä piilosta. Ihan ei mennyt suunnitelman mukaan, koska Mesta ei mennytkään Sulolle siltä puolen, missä kansi oli raollaan. Oli ihan hilkulla mennä koko pöntöstä ohi, mutta pysähtyi sittenkin kohdalla, suoritti tutkimusta siellä umpinaisella puolella ja haistettuaan maalimiehen alkoi haukkua. Sehän pystyikin siis jo astetta vaativampaan suoritukseen, mitä ajattelin, vaikka umpparit on sille vielä ihan uusi juttu.

Pitäisi muistaa nyt vain laittaa etsintäalueelle sekaisin tyhjiä (ja tietty silloin avonaisia) umpipiiloja ja maalimiehellisiä umpipiiloja, jotta ei tapahdu sellaista oppimista, että kaikkia metsästä löytyviä hökötyksiä pitäisi haukkua. Lumeshan aikanaan ehdollistui kovasti maalimiehiä peittäviin maastokankaisiin yms. ja siitä oli hurjan hauskaa haukkua tyhjää kangasmyttyäkin, kas näin.

Mestaa olen namittanut itsekin aika paljon hakutreeneissä ja se onkin kivasti kuulolla myös mun suuntaan. Maalimiehiltä kun haen sitä, niin usein otan sen namin avulla luokseni maalimiehen saatua palkkaus päätökseen (pohjustaa hallintaanottoa ilmaisuilta sitten joskus kokeissa). Keskilinjalle palataan joskus remmissä, mutta ihan yhtä usein vapaana namia nappailleen, joka toivonmukaan edesauttaa kokeissakin maalimiehiltä keskilinjalle palaamista yhdessä. Samaten luoksetuloja ollaan tehty hakutreenien yhteydessä, tyhjiltä pistoilta paluuhan tavallaan on koiran itsenäisesti suorittamana luoksetulo. Olen jättänyt Mestan joko maalimiehelle pidettäväksi tai itsekseen istumaan ja sitten keskilinjalle päästyäni kutsunut sen luokse, tulee muuten kovaa.

Kaikenkaikkiaan meidän hakuilut on oikein mukavalla mallilla. Mestakin on oppinut esineitä etsimään ja vaikka se muuten ei tuo "lelumaisia" tavaroita suorinta tietä, ravistelee ja heittelee, niin esineruututreeneissä se palauttaa esineet aina ihan supervauhdilla suorinta reittiä ilman ensimmäistäkään leluravistusta. On vissiin tullut motivaatio siihen rakennettua oikein.