Kuinka vanhaksi kanit elävät?

Viime keväänä havahduin siihen, että Neiti ja Nafta alkavat olla jo iäkkäitä kaneja. Ovathan ne toki olleetkin meillä jo pitkään, mutta en silti jotenkin ollut tullut ajatelleeksi, että niille on ikää kertynyt tässä vuosien varrella ihan kiitettävästi. Naftahan tuli meille lokakuulla 2010 ja oli silloin melkein vuoden ikäinen, joten tässä loppuvuodesta Nafta sitten täyttää kahdeksan vuotta. Neiti saapui taloon alkukesästä 2011 ollen silloin noin 1-vuotias, tällä hetkellä ikää siis suunnilleen 7,5 vuotta. Kummastakaan ei vanhuus näy vielä ollenkaan päällepäin, ovat toimeliaita ja hyvinvoivia pupusia, jotka toivottavasti ovat ilonamme vielä pitkään ensi vuonnakin.

Neiti on piiloutunut porkkanan kanssa putkeen, jottei herkkupalaa tarvitsisi jakaa Naftan kanssa.

Samoin kuin koirissakin, myös kaneissa pienikokoisemmat elävät usein pidempään kuin suurikokoisemmat, keskimääräinen eliniänodote kaneilla on jotain kuuden ja kymmenen vuoden välillä. Neiti (ties kuinka monennen sukupolven mikä lie risteytys) ja Nafta (kääpiöluppa/leijonaharjasristeytys) ovat painonsa puolesta kääpiökaneja, samoin kuin meillä vain hetken aikaa ollut Belle. Entisen Sepi-kanini (rekisterinimi Omenankukan Telepatiaa) rotu sallander luokitellaan keskisuuriin kanirotuihin. Sepi eli 9-vuotiaaksi, kun taas Belle menehtyi äkillisesti alle 2-vuotiaana, eläinlääkärin epäilynä synnynnäinen sydänvika. Niiden kohdalla kävi siis juuri päinvastoin suuremman eläessä huomattavasti pienempää pidempään.

Nafta on harmistunut ruokajakelun toimimattomuudesta - ruokapurkki on ihan väärällä puolella verkkoa!

Neidin sisko, joka asui siskollani, laihtui viime vuoden alkutalvesta. Joulukuun puolivälissä siltä lääkärillä käyttäessä löytyi kasvain, joka oli jo niin suuri, ettei lääkäri pystynyt sanomaan, mistä se alunperin oli lähtöisin. Munasarjoja tai imusolmukkeita lääkäri veikkasi, mutta eipä sillä kasvaimen alkupaikalla siinä vaiheessa enää olisi ollut merkitystä sen ollessa jo hyvin laajalle levinnyt. Viikko tästä kanin olotila meni niin paljon huonompaan suuntaan, että se jouduttiin käyttämään lääkärillä vielä viimeisen kerran. Neidin vatsaa onkin tullut varmuudeksi tunnusteltua aina väliin siinä pelossa, että sairastuu samaan kuin siskonsakin.

Neiti hyppää vielä kevyesti kopin katollekin asti.

Sepin käytin aikanaan vanhan kanin terveystarkastuksessa seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä ihan vain siksi, koska se vaan oli jo vanha. Sepi sai tarkastuksesta terveen paperit. Ei minulla tosiaan mitään epäilyksiäkään mistään muusta ollut, mutta muistelisin, että olin silloin lukenut jostain tuosta vanhojen kanien käyttämisestä tarkastuksessa ja teinpä työtä käskettyä. Neidin ja Naftankin kohdalla olen miettinyt, että pitäisikö ne kiikuttaa pieniin tutkimuksiin ihan vaan vanhuuttaan, mutta ainakin tällä hetkellä olen kallistunut sille kannalle, että "huvinvuoksi" lääkärikäynnin aiheuttamasta stressistä voipi olla enemmän haittaa kuin hyötyä arkojen kanien kanssa. Sepi oli paljon lunkimpi luonteeltaan.