Olipa kerran aurinkoinen talvipäivä

Allu on syksyisten episodiensa jälkeen voinut melko normaalisti.

Lenkkeillä jaksaa hyvin ja vähän touhailla lumihangessa.

Tosin siinä missä lenkkien pituus on Allulle hyvinkin riittävä, Lumeksessa ei väsymisen merkkejä näy.

Aivastelua tai mitä lie pärskimistä Allulla on moneen kertaan päivässä, eli jotain sillä on sisäisesti vialla.

Lumes on samanlainen huoleton hulivili kuin aina ennenkin.

Allun painuneesta silmästä ei oikein tiedä, että vaivaako se vai ei. Päätään tunkee hankeen ehkä enemmän kuin terveenä.

Lumes on meidän ilopilleri, jonka yliannostus ei ole huono vaan erinomainen asia.

Moottorikelkoissa ei ole juuri mitään muuta hyvää kuin monipuolisempien talvilenkkireittien mahdollistaminen.

Lumes enää harvoin haastaa Allua leikkiin, syksyllähän Allun voinnin takia ei saanut leikkiä, nyt ei Allua oikein edes kiinnosta.

Ilman leikkejäkin on kuitenkin kaverin kanssa hauskempaa, onneksi se kaveri vielä olemassa on.