Lukukoiraoppilas

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut erilaisista eläinavusteisista toiminnoista koirien kanssa, mutta kuluneiden vuosien aikana ei vain jotenkin koskaan ole ollut aikaa perehtyä asiaan sen enempää. Nyt pitäessämme laiskotteluvuotta harrastuksista kalenteri huutaa tyhjyyttään ja itselläkin olisi energiaa keskittyä johonkin uuteen. Niinpä sitten ilmoittauduin mukaan Kennelliiton kaverikoirakurssille, kun meidän suunnilla satuttiin sellainen järjestämään. Mestan ilmoitin kurssin jälkeiselle koirien testipäivälle. Olisin muuten ottanut kyllä Lumeksenkin testiin mukaan, mutta sillä on sitä vahtitaipumusta, joten en viitsisi kuitenkaan viedä sitä mihinkään virallisiin lukuhetkiin jos sattuisikin joskus kuulumaan joku sellainen ääni, joka Lumeksen mielestä vaatisi vahtihaukahduksen ja siten ikävästi keskeyttäisi lukijan.

Kurssi alkoi teoriapäivällä, jossa käytiin läpi Kennelliiton organisaatiota sekä monipuolisesti lukukoiratoimintaan liittyviä asioita niin koiranohjaajan, koiran, lukijan kuin lukupaikankin osalta. Itse tykkäsin, oli hyvä tietopläjäys. Lukukoirahomman ideahan on se, että lukija lukee kirjaa (tai lehteä tai jotain) ääneen lukukoiralle, jonka tehtävänä on kuunnella lukijaa ja olla hetkessä läsnä. Koiralle lukeminen on innostavampaa kuin ääneen yksikseen tai toiselle henkilölle lukeminen, koiran läsnäolo myös tutkitusti rentouttaa ja lievittää stressiä. Koira ei myöskään arvostele eikä huomauttele virheistä, hitaudesta tai epäröinnistä, jonka vuoksi koiralle lukeminen sopii erinomaisesti lukemaan opetteleville. Lukukoiria käy eniten vieraina kirjastoissa ja kouluissa, mutta jonkin verran myös "erikoisemmissa" kohteissa kuten vanhainkodeissa. Kennelliiton lukukoiratoiminta on vapaaehtoistyötä, josta ei saa ottaa vastaan korvausta eikä sitä saa toteuttaa palkatulla työajalla. Eli meidän kannalta ihan sama homma kuin muutkin harrastukset.

Lukukoirakurssi on ilmainen (ja sisälsi myös välipalaa ja naposteltavaa, lurpsis) ja teoriapäivään voi hyvin osallistua myös ihan vain mielenkiinnosta eikä se edellytä lukukoirakelpoisen koiran omistamista. Mestakin tykkää lapsista ja on tutuissa paikoissa oikein kainalokaveri, mutta ei minulla ollut aavistustakaan siitä, läpäisisikö se kuitenkaan testiä. Teoriapäivän päätteeksi käytiin läpi koirien testauksen käytännön asiat, joista tärkein oli se, että testiin tullessa pitää olla näyttää pieni videopätkä testattavasta koirasta vieraiden lasten kanssa. Lukukoirille lukijat ovat suurimmalta osin lapsia, jolloin on tärkeää, että koira käyttäytyy heitä kohtaan ystävällisesti ja tottuneesti. Minäkin kävin Mestan kanssa varta vasten yhden tuttuni luona, jotta sain kuvattua Mestaa sellaisten lastensa kanssa, joita Mesta ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Testissä mukana oli kurssinvetäjä sekä kolme lukukoiranohjaaja, joista yksi esitti lapsi-lukijaa ja toinen häiriöhenkilöä. Aluksi koira sai vapaana tutustua testitilaan ja ihmisiin, katsottiin video koirasta lasten kanssa ja vähän juteltiin. Sen jälkeen minä ja Mesta mentiin testitilaan tehtyyn lukusoppeen, asettauduttiin sopivaksi katsomiimme asemiin ja kerrottuani olevani valmis, "lapsi" tuli kirjan kanssa paikalle. Lukuhetken aikana lukija välillä silitteli koiraa, kosketteli tassuja yms. mitä voisi lasten ajatella tekevän. Lisäksi toisaalla huoneessa tekaistiin muutamia sellaisia kovia/erikoisia ääniä aikaiseksi, mitä vaikkapa kirjastoissa voisi kuulua, ja häiriöhenkilön tulo paikalle piti selvitellä. Lukuhetki kesti muutaman minuutin ja koko sen ajan kurssinvetäjä tarkkaili tilannetta sermien yli.

Välissä koiran sai viedä autoon ja sitten tulla itse takaisin kuuntelemaan arvio, joka meidän kohdalla oli se, että Mesta on hyväksytty lukukoiraksi. Mesta oli melko eloisa lukuhetken aikana, mutta tärkeintä kuulemma oli se, että koira käyttäytyi ystävällisesti, ei aristellut mitään tilanteita ja että itse osasin lukea koiraa ja tulkita sen oloa ja toimintaa. Toisin kuin joskus virheellisesti näkee mainostettavan, lukukoirakurssilla ei kouluteta koiria lukukoiriksi, ainoastaan testataan niiden soveltuvuus ko hommaan ja sen jälkeen jää koiranomistajan vastuulle alkaa joko harjoittelemaan lukukoiratoimintaa käytännössä tai todeta, ettei se testin läpäisystä huolimatta olekaan oma juttu.

Halusin Mestan kanssa aloitella lukukoirahommia hiljalleen ja käytiin nyt kesällä vain yksi lukukeikka tekemässä kirjastossa ja syksyllä sitten jatketaan. Lukuaikaa per lukija on aina 15min ja maksimiaika yhdelle koiralle kuuntelijana on 2h, mutta uudelle lukukoiralle suositellaan alkuun vain kahta lukijaa ja siitä vähitellen nostamaan määrää sen verran kuin koira tuntuu kuunnella jaksavan. Kävin ensin tutustumassa kirjastoon yksin ja valittiin henkilökunnan kanssa sopiva lukupaikka ja puheltiin käytännöistä, sen jälkeen kävin vielä yhden kerran Mestan kanssa harjoittelemassa rauhoittumista ko lukupaikassa kirjaston ollessa suljettuna.

Lukukoirailun Mesta aloitti vaatimattomasti yhdellä, mutta sitäkin aktiivisemmalla lukijalla, joka oli jo etukäteen piirtänyt meille kuvan minusta ja Mestasta lenkillä ja valinnut monen monta Puppe-kirjaa (minun lapsuudensuosikkejani) luettavaksi, koska hän oli ajatellut, että koira tykkäisi kuunnella koira-kirjoja. Lukuhetken alkuun hän levitti kaikki Puppe-kirjat lattialle ja halusi Mestan aina valitsevan, mikä kirja seuraavaksi luetaan. No, mikäs siinä. Sanoin aina Mestalle "Valitse kirja, joka luetaan seuraavaksi, ja käy sen viereen maahan." Sana "maahan" nyt sattuu olemaan käsky mennä maahan makaamaan, joten lukijan yllätykseksi Mesta todellakin valitsi hänelle luettavan kirjan uudelleen ja uudelleen menemällä sen viereen maahan. Minun yllätyksekseni Mesta oli paaaaljon rauhallisempi kuin testissä (tosin minäkin olin testin ja kirjastoon tutustumiskäynnin ansiosta paljon asiallisempi itsekin), makasi nätisti aloillaan vähitellen hivuttautuen lähemmäksi lukijaa ja eräänkin Puppe-kirjan tullessa päätökseen oli jopa leväyttänyt kyljelleen makaamaan ja sulkenut silmänsä kuin olisi nukahtamassa iltasatuun. Viimeisenkin Puppe-kirjan oltua luettuna, seurasi pieni rapsutteluhetki ja vähän täytyi Mestaa hillitä, ettei aivan tunge lattialla istuneen lukijan syliin asti. Hyvä mieli näkyi jäävän niin lukijalle ja Mestalle kuin minullekin, oli mukavaa!