Nose work 1-luokan hajutesti

Siitä on kolme tai neljä vuotta, kun kävin kuunteluoppilaana nose work-koulutuksessa, jota piti joku aiheen ns. johtohahmoista, nimeä en nyt muista. Nose workissa koira etsii siis luokasta riippuen joko yhtä, kahta tai kolmea hajua, ja ennen kilpailuluokkiin osallistumista tulee koirakon olla suorittanut hyväksytysti kyseisen luokan hajutesti. 1-luokassa hajuna on eucalyptus-hydrolaatti. Tässä kävi vähän sama homma kuin koiratanssinkin kanssa, että minulle tuli mieleen Lumeksen jo osaavan tuota valmiiksi, joten ostin eucalyptus-hajupurkin itselleni, piilotin kotona hajulähteen (tippa eucalyptusta vanupuikon päässä) asuntoon, annoin Lumekselle lähtöhajun purkista ja sehän etsi - ja löysi. Mestan kanssa ei sujunut ihan yhtä simppelisti, kun se ei ollut - eikä ole kyllä vieläkään - yhtä rutinoitunut etsijä kuin Lumes, mutta kyllä sekin oppi eucalyptusta etsimään.

Alkuinnostuksen, eli suunnilleen noin viikon tai parin jälkeen, hajuhommat unohtuivat ja niitä on tehty tässä vuosien varrella ehkä sellaisen muutaman kerran vuodessa aina parina kolmena päivänä peräkkäin. Jotain ehkä kertoo se, että minulla on edelleenkin käytössä se kolme tai neljä vuotta sitten ostettu 10ml hajupullo... Pari vuotta sitten hetkellisesti innostuin lajista uudelleen ja pidin kaksi nose work-kurssiakin meidän koirakerholle. Lisäksi ostin itselleni varalle jo uudenkin eucalyptus-pullon, mutta eipä sille ole juurikaan ollut muuta tarvetta kuin käyttää vaihdellen sen vanhan pullon kanssa. Tässä välissä on varmaan hyvä kertoa se huomio, että nose work-hajujen suositeltu käyttöaika on max 6kk... Mitäs pienistä!

Muutama viikko sitten huomasin mainoksen meidän lähellä järjestettävästä virallisesta (Nose Work Finland ry:n virallinen, laji ei vielä ole Kennelliiton virallistama) nose work 1-luokan hajutestistä ja laitoin saman tien ilmoittautumisen Lumekselle menemään. Osallistumisen vahvistuttua makselin vielä NWF:in jäsenmaksun, koska hyväksytystä testistä ei tule virallista tulosta muille kuin kyseisen yhdistyksen jäsenille. Vähän kökköä tietenkin maksaa täysi jäsenmaksu tähän aikaan vuodesta, kun jäsenyyskausi on kalenterivuoden mittainen eli päättyy joulukuun loppuun riippumatta siitä, milloin jäseneksi on liitytty. No, on sitä tyhmiä asioita tullut joskus ennenkin tehtyä, kuten liityttyä jäsenlehteään mainostavaan koiratanssiyhdistykseen pelkästään saadakseen kivan lehden, josta sitten jälkikäteen vasta paljastui, että se lehti onkin verkkolehti ja minähän en tykkää yhtään lukea niitä. Vinkki: Olisi ystävällistä lehdestä puhuttaessa mainita, ettei se tupsahda postilaatikkoon paperisena vaan sähköisenä.

Takaisin asiaan. Ilmoittautumisesta oli aikaa hajutestiin noin pari viikkoa, joten sitähän piti sitten alkaa treenaamaan. Piilottelin hajua sinne tänne asunnossa, kunnes yksi päivä tajusin, että ei hitto, se hajutestihän tehdään laatikoilla ja Lumes ei ole koskaan treenannut nose workia laatikoilla lukuunottamatta paria parin vuoden takaista kertaa, ja niilläkin kerroilla laatikot olivat avonaisia ja nenän sai laitettua suoraan hajulähteeseen kiinni. Ei muuta kuin haalimaan jostain muutama suurempi ja pienempi pahvilaatikko ja piilottamaan eucalyptusta johonkin niistä. Lupaavasti alkoi, sillä kolme ensimmäistä laatikkotreeniä Lumes repi kaikki laatikot enemmän tai vähemmän hajalle eikä reagoinut mitenkään erityisesti edes hajustetun laatikon kohdalle saapuessaan. Apua, mitäs tässä nyt tehdään, ja kun en muutakaan keksinyt, niin aloin kehua Lumesta sen käsitellessä hajulaatikkoa sillä tavoin, että olisin voinut kuvitella sen myös samalla haistavan eucalyptuksen. Tämä auttoi, sillä Lumes tajusi, että ahaa, tätä hajuako täältä etsitäänkin eikä vain revitä laatikoita, no juu, selvä, revitään vain se hajustettu laatikko sitten ja jätetään muut pääosin rauhaan... Sinänsä tämä oli kummallista, koska asuntoetsinnässä Lumes ilmaisee hajun löytämisen vilkuilemalla vuoroin hajua, vuoroin minua, mutta laatikoilla en saanut siitä esiin samaa käytöstä. 

Testipaikalle saavuttaessa Lumes oli oikein innoissaan, minä taas hyvinkin epävarmana ja kertasin kaikkia asioita, mitä ei olla harjoiteltu ja mikä on nyt toisin. Vieras halli, eikä sinne pääse edes sisään kuin vasta oman vuoron kohdalla. Autossa odottamista ja vieraita koiria ulkona, ei kotona löhöilyä. 12 laatikkoa tutkittavana ja meillä treeneissä ollut maksimissaan viisi. Koiran pitää olla kytkettynä, Lumes on aina etsinyt hajuja vapaana. Minä oon lotrannut hajulla (se yksi tippa vain tuntuu niiin vähältä), testissä sitä on vaan yksi tippa. Ja odottamaton yllätys - lähtöhajua pullosta ei saakaan antaa koiralle ennen lähetystä, vaikka joistain (ilmeisesti vanhoista) säännöistä olinkin lukenut niin. Ääks ja kääks. Ulos tuotiin kolme lämmittelylaatikkoa kahteen eri paikkaan ja molemmissa satseissa oli yhdessä merkityssä laatikossa tippa testissä käytettävää hajua. Kävin testaamassa yhden kerran pitsalaatikoilla ja Lumes alkoi kuin alkoikin raapia oikeaa laatikkoa ja palkkasin sen siitä, tosin ulkonahan se vielä sai omaakin purkkiaan haistella. 

Meidän vuoron koittaessa riisuin takkini ja hanskani hallin ulkopuolelle, avasin kengännauhani valmiiksi, tyrkkäsin Lumekselle purkin nokan eteen, tipautin purkin takin taskuun ja sitten astuttiin sisään halliin. Potkaisin kengät pois jaloistani (halliin ei saanut mennä peremmälle kengillä) ja suuntasin Lumeksen kanssa suoraan testilaatikkosuoran alkuun, sillä onneksi mitään puhuttelurutiineita ei tässä ollut vaan halutessaan sai heti aloittaa. Lumes kulki nenä maassa ja pelkäsin, että se haistelee koirien hajuja, mutta toivoin, että se etsisi jo eucalyptusta ulkona antamani lähtöhajun vuoksi. Päästyämme lähtötolppien väliin, sanoin vain samantien Lumekselle "etsi" ja se lähti eteenpäin. Laatikot olivat kahdessa vierekkäisessä kuuden laatikon jonossa ja Lumes suuntasi oikeanpuoleisille, nuuhkaisi ekan laatikon, siirtyi seuraavalle, nuuhkaisi tokan laatikon, siirtyi seuraavalle jne., kunnes jono loppui. Olin hirmu helpottunut Lumeksen määrätietoisuudesta, sillä se herätti toiveita, että ehkä se nyt reagoisi vain siihen hajulaatikkoon eikä alkaisi repimällä tarkistelemaan tyhjiäkin. Hajutestihän hylätään, jos koira alkaa tuhoamaan laatikoita, joten minulle ei jäänyt testissä mitään muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa haju löydetyksi siitä laatikosta, jonka Lumes ensimmäisenä ottaa käsittelyynsä. Tämä tilanne tuli, kun jonon päätyttyä Lumes siirty vieressä olevan toisen laatikkojonon viimeisen laatikon luo, nuuhkaisi ja alkoi raapia sitä. Nostin käden ylös ja totesin "löytö". Kyllä jännitti odottaa tuomarin kommenttia siitä, oliko löytö oikea vai ei, ja se helpotuksen ja ilon tunne, kun tuomari kommentoi "jes", oli suuri. Kehuin Lumesta ja siirryin hallin toiseen laitaan syöttelemään sille nameja. Kymmenen sekuntia kului meillä aikaa lähdöstä löytöön.

On se aikamoinen koira, kun kaikista minun tekemistäni koulutusvirheistä ja -huolimattomuuksista huolimatta vain suorittaa tehtävänsä oikein. <3