Ensimmäinen rata oli selkeälinjainen ja helponoloinen. Helppous kostautuikin sitten juuri niissä kohdissa, joissa olin ajatellut Lumeksen menevän helposti oikein ja sen vuoksi ohjasin heikosti, niin eipä sitten mennytkään oikein. Yhdeltä hypyltä kielto (luulin Lumeksen hyppäävän oma-aloitteisesti esteen takaa, mutta se tulikin vierelläni hypyn eteen, joten jouduin ohjaamaan sen siitä edestä taakse) ja toiselta hyppy väärään suuntaan (luulin Lumeksen tulevan hyvin vierelläni, mutta nytpä se kiersikin sinne taakse, josta en kutsunut sitä enää pois, jottei motivaatio laske, itsehän virheen tein, ei Lumes) ja siitä johtuen sitten hylkäys.
Toisella radalla Lumes oli paremmalla vireellä ja itsekin olin tarkempana ohjauksesta, koska rata oli haastavampi, ja hyvinhän se sitten menikin. Eka kolmosten nolla oli lähellä, mutta putkelta tuli kielto. Tiesin, että putkeenlähetys on siinä kohtaa meille hankala ja Lumes olisi pitänyt käydä ohjaamassa lähempää putkeen, mutta halusin kokeilla kuitenkin kauempaa lähettämistä (ja melkein se onnistuikin), sillä yliaikaa kuitenkin oli tiedossa, joten virallista merkitystä puhtaalla radalla ei kuitenkaan olisi. Keinu oli taas hitaahko, samoin pujottelu (mihin se treenien innokas pujottelija on unohtunut?), mutta puomi huomattavasti lauantaita reippaampi, mikä oli tosi hyvä juttu. Oikein ilahtunut olin siitä, että alun hankala kohta hypyillä meni erinomaisesti, kumpaankin mutkaputkeen lähetys meni erinomaisesti jäädessäni ensimmäistä kertaa riskipuolelle kisoissa (aiemmin olen kääntynyt ohjaamaan väärän putkensuun edestä siihen oikeaan), kurvit olivat huomattavasti aiempaa tiukempia ja parissa kohtaa Lumes oikein kiihdytti vauhtiaan, sen draivin kun saisi koko radalle niin olisi huippua.
Lumeksella ei ole agissa sellaista hyvin monella muulla koiralla olevaa taipumusta/opittua tapaa kääntyä jatkuvasti ohjaajan puoleen, vaan se katsoo rataa eteenpäin ja päättelee suunnan itsekseen, ellen ole sen vieressä ohjaamassa. Tämä näkyy etenkin putkilla, joista se jatkaa suoraan eteenpäin eikä hakeudu sinne suuntaan, minne minä jäin, ja se on monissa kisoissa aiheuttanut niitä suuria kaarteita (ja nytkin ensimmäisellä radalla). Tajusin viimeinkin, että ainoa toimiva ratkaisu siihen on olla putken suulla valmiina Lumesta vastassa (mitkään "täällä" huutelut eivät auta) ja kääntämässä sitä seuraavaan suuntaan. Tähän oli nyt yritystä, joskin ensimmäisellä putkella olisin saanut olla vieläkin lähempänä putken suuta, ja ratojen jatkuminen putkien jälkeen oli huomattavasti aiempaa parempaa. Muutenkin saisin edelleenkin olla tarkempi ohjauksen kanssa, esim. käännös hypyltä pujotteluun olisi ollut paljon parempi järkevästi ohjaten kuin tuolla lailla käsillä huitoen...
Mutta yhtä kaikki, tältä kakkosradalta jäi tosi hyvä fiilis!
Kotimatkalla kävimme jäätelöllä...
...ja toki mestarikoira sai pienen maistiaisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti