Meidänhän ei pitänyt mennä tokokokeisiin vielä pitkään aikaan paikkamakuupelon vuoksi (kisaillaan nyt vähän agissa vielä ja treenaillaan pk-puolta ja mites se koiratanssikin), joten harjoittelu on tässä kesän ajan ollut vähän retuperällä. Ollaan me toki jotain tehty, mutta vähän sinne päin. Nyt pitikin käynnistää pikainen tokon tehokuuri, esim. luoksetulon pysäytystä ollaan kokeiltu viimeksi joskus talvella ja silloin se oli vielä ihan toivoton mallia läpijuoksu/ei lähdetä ollenkaan liikkeelle. Kahdessakin viikossa vain näköjään saa ihmeitä aikaan...
Joulukuulla 2010 käymästämme alokasluokan tokokokeesta oli paikallaolon tuloksena kutonen "koira ei keskittynyt sille annettuun tehtävään vaan haisteli maata koko paikallamakuun ajan sekä hieman inisi". Sellaisella paikkamakuulla (varsinkaan ääntelyllä) en kehdannut jatkaa avoimeen luokkaan, joten vähän sitten treenattiin, treenattiin ja edelleen treenattiin. Suurin ongelma oli vieraat koirat, joista Lumes innostuu, joka aiheuttaa ääntelyä, mutta kaikki neljä seuraa, joista kysyin tilapäistreeniseuraa kerralle tai parille, kieltäytyivät (vaikka tarjouduin maksamaankin siitä). Iso kiitos kuuluukin hovawart-porukalle, joka ainoana kelpuutti meidät treenailemaan kanssaan, siitä oli todella paljon apua. Ääntely ja haistelu saatiin karsittua lähestulkoon kokonaan pois ja varsinkin kesäiset paikallaolot ovat olleet todella hienoja.
Saatuani tietoon muut kokeen avoimen luokan osallistujat, olo helpottui kummasti. Kaikki mukavia koiria, joista ei olisi Lumekselle häiriötä, joten pystyisimme mahdollisesti jopa osallistumaan paikallaoloonkin, päätös varmistui koepaikalla. Namitin Lumesta koko odotteluajan koepaikalla, väliin myös silittelin ja rauhoittelin. Numeromme oli luokan viimeinen ja pyysin meitä edeltävää koirakkoa ottamaan kanssamme pienen vierekkäin makuun, jottei koirien tarvitsisi enää kehässä katsella toisiaan. Se toimikin hyvin.
Aloin jännittämään koetta jo kotona reilua tuntia ennen lähtöä. Koepaikalla jännitys paheni ja väliin tuntui, etten kohta pysty enää edes hengittämään, puhumisesta puhumattakaan. Paikallamakuun aikana piilossa odotellessa jännitys oli pahimmillaan, onneksi Lumeksen suoritus tuli kuvattua videolle (sain kotona katsoa, miten se ihan oikeasti meni) ja meillä oli toinenkin avustaja (kiitos!) ahdistusta helpottamassa. Yksilöliikkeiden aikana jännitys väliin laski, väliin nousi huippuunsa. Onneksi on koira, joka ei piittaa emäntänsä jännittämisestä tuon taivaallista vaan hoitaa hommat kotiin.
Paikallamakuu meni hieman odottamaani huonommin. Kehässä oli runsaasti alokasluokan koirien tuoksuja, joita Lumeksen oli sitten pakko nuuskutella noin puolet ajasta ja hieman kääntyilikin tassujensa kera. Toisen puolen siitä kolmiminuuttisesta oli kuitenkin ihan asiallisesti, jopa lepuutti päätään maassa väliin. Jollekin kentän takaisen tien kulkijalle haukahti kolmesti.
Tästä päästäänkin sitten siihen osuuteen kokeesta, jossa koira tekee todellakin parhaansa, mutta emäntä töppäilee oikein olan takaa. Heti vapaana seuraamisen (jossa en vieläkään osaa tehdä täyskäännöksiä oikein, mur) jälkeen tuomari sanoi, että pitäisi kuunnella liikkeenohjaajaa paremmin. Liikkeestä maahanmenon jälkeen sain saman kehoituksen, jotenka muutaman seuraavan liikkeen aikana muistinkin kuunnella joka kohtaan liikkeenohjaajan kehoituksen. Kaukokäskyissä liikkeenohjaajan nostaessa asentovaihtokyltin päänsä ylle, hämmästyin kyltin ollessa siten päin, että koira pitäisi käskyttää maahan (se kun on liikkeen lähtöasento, joten Lumes oli jo makaamassa) ja yritin nopeasti keksiä mitä teen (kysyä ei voi kesken liikkeen) ja päättelin sitten liikkeenohjaajan kääntäneen kyltin vahingossa väärinpäin ja pyysin Lumeksen istumaan. Siitä eteenpäin sitten istu-kyltistä käskin maahan, maahan-kyltistä istumaan (Lumes makasikin sitten niin tosissaan pää maassa, että tarvitsi kaksoiskäskyn istumiseen, jonka jälkeen oli sitä mieltä, että eikö jotain palkkaa pitäisi jo tulla alkoi esittää lempparitemppuaan...), istu-kyltistä makaamaan, mutta kauhistus, kun liikkeenohjaaja käänsi vielä senkin jälkeen kylttiään, vaikka toisen maahanmenon kuuluisi olla viimeinen asennonvaihto. Eli liikkeenohjaaja käänteli kylttiään ihan oikein, itse vain hätäilin ja aloitin käskytyksen liian aikaisin. Olin jo ihan varma, että nollille meni tuon mokani vuoksi ja tuomarikin aloitti selittämään, että ohjaaja oli taas vähän liian hätäinen, mutta ymmärsi kuitenkin minun ymmärtäneen väärin eikä nollannut liikettä sen vuoksi.
Liikkeiden väleissä en halunnut seuruuttaa Lumesta enkä muutenkaan komennella sitä, ja ilman komentelua se taas keksisi omaa puuhaa (kuten tuomarin ja liikkeenohjaajan luona käväisyt), joka häiritsisi keskittymistä vielä komenteluakin enemmän. Päädyin kuljettamaan Lumesta vierelläni samalla rapsuttaen sitä kaulasta (en siis retuuta sitä kaulanahasta, vaikka siltä voikin näyttää), joka näkyi sopivan Lumekselle erittäin hyvin eikä sillä ollut tarvetta lähteä muualle, ja pysyi hyvä mieli, kun ei tarvinnut kieltää sitä. Alkuperusasennot vaativat saman asian vuoksi väliin hieman vekslaamista, sillä halusin houkutella Lumeksen siihen. Kaikki näkyikin olevan Lumeksen mielestä kohdillaan, sillä en muista, koska se olisi treeneissäkään tehnyt kaikkia liikkeitä putkeen niin hyvin mitä nyt.
Täytyy vielä erityismainita liikkeenohjaaja, pidin kovasti selkeästä tyylistä ilman kiirehtimistä ja hoputtamista (sanoin muutaman liikkeen alussa "onko valmista" kysymykseen "ei ole" ja sain rauhassa valmistella Lumeksen) sekä siitä, ettei hän tullut kertaakaan koiraa liki (kuten esim. meidän alokasluokan kokeessa kävi) vaan selosti liikkeiden alkamispaikatkin etäämmältä. Tämän liikkeenohjaajan ja/tai tuomarin tokokehään menee joskus toistekin mielellään.
Video
Tuomarina Veijo Kinnunen
Paikalla makaaminen 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 9,5
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10
AVO1 179,5p. sij. 1/4
Lähes kaikki pistevähennykset johtuivat minusta (hätäilyistä/pienistä vartalon eleistä). Tuomarin sanoin: "Koira on loistava ja olisi ansainnut paremmat arvosanat, joten ohjaaja voisi opetella hillitsemään itseään."
Tämän piti olla hieno palkintoposeerauskuva, mutta eräs vanhempikin koiraherra halusi päästä osingoille...
ps. Kiitokset videoijalle!
Onnittelut hienosti menneestä kokeesta! Näytti tosi hyvältä, kun videota katselin :) Tykkäsin kovasti Lumeksen kontaktista seuraamisissa ja tosi nopeista perusasennoista. Lisäksi tuo sinun siirtovalinta näytti olevan onnistunut, mitäs sitä tosiaan turhaan seuruuttamaan (ja mahdollisesti kieltelemään), kun on kerran muitakin toimivia siirtotapoja olemassa :)
VastaaPoistaKiitoksia! Perusasennon ja seuraamisen kanssa on tehty pentuaikana kuukausien huolellinen pohjatyö, joten on mukava nähdä, että se todellakin kannatti. :)
PoistaOnnea Lumekselle :D Hyvinhän se meni, vaikka jännitit :P Ja saat kyllä kaiken empatiani tuosta ohjaajan töppäilystä, itsehän jostain syystä mm. sanon Stefalle kokeessa "seuraa" vaikka olen opettanut sen käskylle "sivu", ja kaikkea muuta pöljää :D
VastaaPoistaKiitti, onni on Lumes! En uskalla edes ajatella, miten hirveä tuo koe olis ollut, jos mulla ois koira, joka reagoi ohjaajan jännittämiseen negatiivisesti... Onneksi koirat ei tajua meidän mokia, muuten Lumes ainakaan tuskin tulis mun kanssa enää yhteenkään kokeeseen. ;)
PoistaVau! Onnea! Hyvä, että uskalsit mukaan. Ei avoimessa luokassa paikkamakuut ole yleensä yhtä levottomia kuin alossa voi olla. Tosi hienot pisteet! Siitä eteenpäin vaan sitten. :)
VastaaPoistaKiitos, voittajaa ois tarkoitus kokeilla seuraavaksi... :)
PoistaVAU!! :) Mä olen niin fiiliksissä teen puolesta! Hyvä Lumes <3
VastaaPoistaNyt vaan sitten niitä kisoja paljon heti perään, että se rutiini tulee. Ja kannattaa yrittää saada kokeenomaisia treenejä eli kaveri ihan oikeasti liikkuroi sua = opit kuuntelemaan sitä liikkuria ;) Mäkin ekoissa kokeissa jätin kuuntelematta liikkuria ja vielä välilläkin tulee sellanen paniikkikuurous. Kyllä kisaaminen on K-A-M-A-L-A-A!! En ymmärrä yhtää et miks silti aina ilmoan meet jonnekkin.
Paitsi nyt ollaan oltu ihan totaalitauolla, kun Sira kerran hermoilee mun hermoilemistani niin turhaan sitä huonolla fiiliksellä edes lähtee kisaamaan. Nyt tuntuu siltä, että jonkun ajan kuluttua vois jo taas ilmotakkin avoon, ei tuntuisi niin kamalalta edes ;)
ps. nyt meillä on koirat saaneet hetken olla rauhassa juoksulenkeistä, liityin punttikselle jäseneksi niin olen saanut siellä kuntoilla puhdin pois. Kohta silti jatkan juoksemista uudella innolla, voi koira-parat.. :P
Kyllähän tää mukavalta tuntuu. :D
PoistaLiikkurointiharjoituksia on tehty ja ne on auttaneet paljon, aeimmin kun ongelma oli se, että tein asian just sillä samalla sekunnilla kuin mitä liikkuri sanoi, jolloin en ehtinyt ajatella yhtään ja kaikki meni pieleen. Nyt kuuntelen ensin liikkurin käskyt, sisäistän asian ja sitten vasta toimin. Ehkä liian hitaasti sitten jopa? Paitsi siinä liikkeestä maahanmenossa kääntyilin ilman lupaa...
Ei me voida ottaa uusia kokeita perään, vaikka se terveellistä ohjaajalle olisikin, sillä jatketaan suoraan voittajaan, joskus vuoden(?) päästä. Treenaillaan sillä välin edelleen paikkamakuun haistelua pois, ruutua varmaksi, kaukojen seisomista kaukaa sekä tunnaria. Agility on siitä kivaa, vaikka mä inhoankin niitä lukuisia epäonnistuneita ratoja, että kisoja tulee niin paljon, että oppii jo olemaan jännittämättä. Tokossa ei millään saa samaa rutiinia.
ps. Mä tiedän ratkaisun sun juoksukoiraongelmaan. Hanki metsästyslinjainen labradori, ne kuulemma tykkää juosta. Sellaiseen mun yks juoksemiseen (=10-20km/pv) hurahtanut tuttava vaihtoi.