Ei se kerrasta pilalle mee

Lumes ei ole koskaan saanut leikkiä koulutuskentillä toisten koirien (paitsi Allun) kanssa. Myös kaikenlainen lievempikin kontakti on ollut niin vähäistä, että voin sanoa, että Lumes ei ole koskaan saanut edes "nenutella" koulutuskentillä toisten koirien kanssa. Samoin ihmiskontaktit ovat olleet aina nollatoleranssissa tiukkaan kontrolloituja luoksepäästävyysharjoituksia sekä agilityn palkkaamista lukuunottamatta. Tämä on yksi syy siihen, miksi Lumeksella työskennellessään on hyvä keskittymiskyky (ei mikään oletusarvoinen asia erittäin vilkkaalle koiralle, joka tykkää työntää kuononsa joka paikkaan) ja voin luottaa siihen myös vapauttaessani sen palkkaukseen - sen ei tarvitse kiinnostua mistään muista koirista tai ihmisistä, koska tietää sen olevaan täydellisen kiellettyä. Toinen syy sitten toki on erinomaiseen motivaation panostaminen pikkupennusta saakka sekä kolmas syy asioiden huolellinen opettaminen, jolloin koira tietää, mitä siltä halutaan, eikä sen tarvitse arvailla.

Hyvin menneen avoimen luokan tokokokeen jälkeen ajattelin palkita Lumeksen erinomaisesta työskentelystä. Eihän se itse sitä osaa yhdistää mihinkään sellaiseen, mutta saan itselleni paremman mielen. Yhtenä päivänä Lumes sitten pääsi treenikentälle juoksemaan yhdessä labbispennun kanssa ajatuksella "ei se kerrasta pilalle mee". Lumeksella ei oikeastaan ole ketään muita leikkikavereita kuin Allu, mikä on surullista, koska Lumes on hyvin sosiaalinen ja tykkäisi kovasti koirakavereista. Nyt se pinkaisi riemua täynnä pennun perään ja ne juoksivat yhdessä rinkiä muutaman kerran. Sitten Lumes joko totesi labbispennun tylsäksi leikkikamuksi tai treenikentällä ei kuuliaisen koiran ollutkaan kiva leikkiä, koska yritti hakeutua penkin alle lopettamaan leikin ja kävi luonani pari kertaa, eikä lelu suussa juokseminen tai sen toiselta pois ottaminen kiinnostaneet yhtään, vaikka Allun kanssa leikkiessä ne ovat suurimmat hitit.

Nyt on treenikentällä leikkiminenkin sitten kokeiltu 3,5 vuoden "ei ikinä" vannomisen jälkeen, eikä se tosiaankaan kerrasta pilalle mennyt. Ehkä jonkun vuoden päästä seuraa toinenkin kerta, aika näyttää.

Loppuun vielä metsäisiä kuvia.

Happyface!

On se siellä!

Välipalkkaus

Kertakäyttögrilli tuoksui mielenkiintoiselta.

Ja puutöitäkin pitää aina tehdä edes vähäsen...