Lääkärikäyntejä

Kirjoittelin tammikuulla kanipotilaistani, mutta on jäänyt päivittämättä kuulumiset sen jälkeen. Molemmat ovat onnekseni tervehtyneet täysin, pisimpään kesti papanoiden värin palautuminen mustasta takaisin ruskeaksi. Arvoitukseksi jäi, mikä niiden vaiva todellisuudessa oli, mutta pääasia, että hoito tehosi ja olo koheni. Toivottavasti jääpi kaneilla sairastamiset tuohon eikä tule enää niiden kanssa uusintalähtöjä lääkärille.

Nafta tutkii

Muutama viikko sitten jouduin luopumaan Näpsä-okahiirestäni, tai siis ns. päästämään sen paremmille jyrsintämaille. Huomasin illalla, että se ei oikein saa ruokaansa jyrsittyä (hammasongelmat) ja että sen asento on kyyristelevä (merkki ei-kunnossa olemisesta), olemus "nyyryinen" ja silmät eivät olleet normaalin avoimet vaan häjysti sirrillään (mahd. hammasongelmat, tulehdus, kipu tmv.). Olin Näpsää seuraillut jo pitkään, koska ikää oli jo viitisen vuotta eikä se ollut ollut enää parhaimmassa terässään, ja mitä enemmän ikää, sitä todennäköisempää ikään liittyvien vaivojen ilmaantuminen. Koska ihmisillä ei ole mitään oikeutta antaa lemmikkiensä kärsiä vain sen vuoksi, että hoitaminen varsinkin näillä pikkulemmikeillä maksaa enemmän kuin eläimen nimellinen arvo, olen aina tarpeen niin vaatiessa hoidattanut ja lopetuttanut hiirenikin eläinlääkärillä.

Niinpä nytkin soitin aamulla Näpsästä samalle kunnaneläinlääkärille, jolla kävin silloin vuoden alussa kanejakin hoidattamassa. Hän ei pystynyt olla töissä alkuiltaan asti, jolloin olisin vasta päässyt tulemaan, mutta lupasi soittaa kollegalleen ja kysyä tältä, jos voisi hiireni illalla ottaa vastaan. Reilun tunnin päästä puhelustani lääkäri soitti takaisin ja kertoi kollegansa soittelevan minulle alkuillasta, kun hän olisi vastaanotolla paikalla ja voisin hiiren kanssa tulla. Näin tapahtui ja neljän jälkeen ko lääkäri soitti ilmoittaen, että puolen tunnin päästä voisimme tulla. Palvelu oli todella hyvää ja asiallista alusta loppuun ja koin, että pientä hiirtänikin arvostettiin potilaana, mikä on itselleni todella tärkeää, joten maksoin hyvillä mielin laskun 54e, vaikka hieman yllätyinkin sen suuruudesta, mutta en voi kieltää, ettenkö rahalleni olisi vastinettakin saanut. Lepää rauhassa pieni, kultainen hiireni.

Kun vertaa tätä Näpsän kuvaa alempana olevaan...

lähes samanikäisen, mutta terveen toisen okahiireni kuvaan, on ero hiirien olemuksessa selkeä.

Lumeskin on joutunut käymään lääkärillä, tosin vain pihassa asti pissanäytteen antamassa. Se tuossa jokunen viikko sitten aamulenkillä ei merkkaillut normaalin nopeasti vaan remmin kiristyessäkin vielä yritti jatkaa toimiaan. Tultuani töistä kotiin, löytyi takkahuoneesta (onneksi sieltä laattalattialta eikä muualta asunnosta parketilta) iso lammikko. Juuri tämänkaltaisten tilanteiden vuoksi olisi hyödyllistä koirien olla yksinolot erillään toisistaan, jolloin tietäisi varmasti, kumpi on asialla ollut. Koska kummankaan koiran tapoihin ei todellakaan kuulu lorotella sisälle ja koska Lumes oli aamulla ollut omituinen, epäilin heti sillä jotain vaivoja ja kiikutin pissanäytteen lääkärille. Niinpä vain löytyikin näytteestä valkosoluja ja bakteereita, joten antibioottikuuri poksahti päälle. Myöhemmin toimitin kontrollinäytteen, josta bakteerit olivat kadonneet, mutta hieman valkosoluja oli edelleen, mutta koska oireita ei enää ole ja valkosolut voivat johtua epäpuhtaasta näytteestäkin (jollainen se varmasti olikin), seurataan tilannetta ja palataan asiaan, jos jotain epänormaalia ilmenee. Lumeksella on vakuutus LähiTapiolassa, mutta näiden kahdenkin kerran maksut jäivät alle 90 euron omavastuun.

Itse olen saanut kunnon iskun kevätflunssasta ollen eilisen ja tämän päivän sairaslomalla asti. Eiliseltä jouduin lisäksi perumaan agitreenit eikä tänäänkään tarvitse kuvitella lähtevänsä minnekään hakumetsään, joten kylläpä sitä paljon mielummin olisi tältäkin flunssalta välttynyt eikä pyörisi toimeettomana kotona. Onneksi koiratkin sentään osaavat ottaa pari päivää rauhallisesti, vaikka mukavampihan niidenkin olisi päästä treeneihin ja kunnolla lenkkeilemään.