Suomenpystykorvatyttö ja suomenlapinkoirapojat

Se taisi olla hiihtoman aikaa, kun Vallu ja Meri kävivät meillä kylässä. En tiedä, oliko Merillä juoksu tulollaan vai ei, mutta sekä Lumes että Mesta olivat siihen sen verran höpsähtäneitä, että koin paremmaksi pitää ne erillään Meristä, niin ei tarvinnut koko ajan komennella. Portin takana sitten tuijottelivat surkeina. Merin Vallu-kaverihan on leikattu uros, joka ei juoksujen päälle ymmärrä.

Viime kesänä Vallun ja Merin ollessa meillä muutaman päivän hoidossa, annoin niille kaiken ruuan opetushetkien muodossa ja ehtivät kumpikin oppia muutaman tempun. Aina sitten, kun niitä näen, muistellaan näitä temppuja, niin nytkin. Vallu ahneena meinaa aina syödä sormetkin mennessään, mutta intoa sillä on kyllä ihanasti. Valluun pätee tämä perinteinen hokema "siitä olisi saanut hyvän koiran harrastuksiin, jos vain joku olisi opettanut". Meri on tarhakoirataustastaan johtuen varovaisempi ja tietyllä tapaa rajoittuneempi, mutta parhaansa yrittää aina sekin. Temppukuvat eivät valitettavasti onnistuneet, täytyy yrittää taas seuraavalla kerralla uudelleen, mutta ryhmäkuvaan saatiin koirat aseteltua. Hauskasti muuten, kun väreiltään yhdistää Merin ja Vallun niin saadaan Lumes ja Mesta. :D