Epävirallisessa paimennuskokeessa

Bongasin muutama viikko sitten Facebookista epävirallisen paimennuskokeen paikassa, jossa Mestan kanssa käytiin kaksi kertaa paimenessa vuonna 2015. Siltä varalta, että saataisiin esikokeeseen paikka vielä tälle syksyä (kaikki siihen asti soittamani kokeet olivat ainakin olleet jo täynnä), olisi kiva käydä kokeilemassa paimentamista jossain vieraassakin paikassa (laskin tämän paikan vieraaksi, koska tosiaan siitä oli jo kolme vuotta, kun käytiin siellä sen kaksi kertaa). Ilmoitin meidät kokeeseen ja ilokseni mahduimme mukaan, joten erään työpäivän päätteeksi sitten lähdettiin koirien kanssa "pikkuajelulle". Meille oli Mestan kanssa sovittu ensimmäinen suoritusvuoro, joten päästiin heti tositoimiin, mutta toisaalta en myöskään nähnyt kenenkään muun suoritusta ensin, joten en voinut ottaa muista oppia.

Lampaiden, joita täälläkin oli sen alle kymmenen per koira, häkistä pois ottamiseen annettiin ohje, ettei koiraa laitettaisi häkkiin sisälle vaan lampaille riittää koirasta tuleva paine häkin ulkopuoleltakin takareunasta. Kävin siis asettamassa Mestan sinne valmiiksi, jonka jälkeen avasin portin ja lampaat tulivat sieltä ulos kipittäen suoraan aitauksen portille, kuten meille oli koerataan tutustumisessa kerrottukin, että todennäköisesti tekevät niin. Jos olisi yrittänyt olla etevä, olisi voinut koiran käskeä sitten samantien sinne eteen pysäyttämään lampaat, mutta matka häkin portilta aitauksen portille oli niin lyhyt, että kyllä olisi pitänyt tosi nopea olla.

Annoin Mestan odottaa häkin vierellä, kävelin lampaiden luo, pyysin Mestan liikkeelle, lähdin itse liikkeelle ja lampaat lähtivät oikein vauhdilla liikkeelle, joten jouduin heti pysäyttämään Mestan, jotta lampaat lopettavat ryntäämisen ja kulkevat kävellen. Jouduin pitämään Mestan etäällä lampaista koko kuljetusmatkan kierrokselle laidunnusalueella, jossa vasta pystyin pyytämään Mestan lähemmäs, jotta lampaat kääntyivät mukanani eivätkä jääneet syömään heinää laidunnusalueelle. Tämän jälkeen jälleen piti käskyttää Mestaa maahan, jotta lampaiden vauhti pysyisi samana minun kävelyni kanssa.

Kuljettiin lampaiden kanssa toiselle laitumelle Mestan joutuessa edelleen odottamaan etäämmällä, enkä pystynyt ottamaan kuin sitä vain ihan vähäsen lähemmäs ennen kuvitteellista pysäytysviivaa, jotta lampaat olivat rauhallisia ja sain ne pysähtymään. Virallisessa esikokeessahan tosiaan koiran pitää pysäyttää lampaat ja täälläkin niin olisi voinut tehdä, mutta rataantutustumisessa meille kerrottiin, että siinä tapauksessa lampaat saattavat pysähtymisen sijaan tehdä täyskäännöksen ja juosta takaisin aitauksen portille, joten suositeltiin koiran pitämistä lampaiden takana. 

Pysäytyksen jälkeen jatkettiin laitumelle tehdyn "leikkiportin" läpi ja sen jälkeisessä käännöksessä piti Mestaa pyytää kääntämään lampaita, sillä ne olisivat muuten jatkaneet laitumen perälle. Käännöksen jälkeen oli kuljetus laitumen toiseen päähän ja siinä matkalla lampaat olisivat halunneet lähteä takaisin ensimmäiselle laitumelle, mutta Mestan rivakan työskentelyn ansiosta saatiin pidettyä lampaat reitillä ja tehtyä kierros laitumen päässä.

Kuvien lampaat ovat sup-lautailupaikkani kesälampaita.

Palatessamme takaisin ensimmäiselle laitumelle ja laidunnusalueelle, jouduin jälleen käskyttämään Mestaa moneen kertaan maahan, jotta lampaat eivät vaihtaneet kävelyään juoksujalkaan kulkemiseen, ja Mesta alkoi jo vähän tympiintyä jännitykseni takia liiankin äkäiseen käskytykseen. Laidunnusosuus meni hyvin, lampaat pysyivät alueella ja me Mestan kanssa sen ulkopuolella vartiossa. Joku lammas sieltä meinasi lähteä pois, mutta muutti mielensä, kun menimme Mestan kanssa vähän lähemmäs.

Lampaiden haltuunotto laidunnuksen jälkeen meni sitten vähän hässäkäksi ja junnaamiseksi. Lähetin Mestan hakemaan lampaat, jonka se tekikin, lampaat lähtivät vauhdilla liikkeelle, joten huikkasin Mestalle maahan-käskyn, jota se ei noudattanut, eikä toista, eikä kolmattakaan. Jäädessäni jankkaamaan saadun käskyn tottelemista, juoksivat lampaat iloisina keskenään aitauksen portille. Jälkeenpäin tilannetta ajateltuani, kumpi onkaan tärkeämpää - lampaat pysyvät hallinnassa, vaikka koira ei tottelisikaan, vai että laitetaan koira tottelemaan ja lampaat pääsevät karkuun... Tässähän ei siis olisi ollut mitään hätää, jos olisin vain itse lähtenyt samantien kulkemaan häkille päin, niin lampaat olisivat todennäköisesti pysyneet mukanani, koska Mesta oli kuitenkin seisahtunut maahan-käskystä, joten lampaille ei enää lisäpainostusta liikkumiseen tullut. Toinen vaihtoehto olisi ollut antaa Mestan jatkaa lampaiden pyörittämistä niin, että ne olisivat olleet takaisin aitauksen päädyssä ja siitä sitten uudelleen ottaa tilanne haltuun. Mutta ei, minä annoin lampaiden karata ja hoin Mestalle maahanmaahanmaahan ja meillä kummallakin oli paha mieli.

Mesta jäi makuulle odottamaan ja minä kävelin lampaiden luo, jotka lähtivät heti mukaani häkkiä kohden, kun pyysin Mestaa vähän liikkumaan. Häkin portti auki ja lampaat käpsyttelivät sisään, kun Mesta jälleen tuli vähän lähemmäksi. Portti kiinni ja siinä se. Koira teki koko radan ajan hyvää työtä, mutta minä olin kyllä nyt todella heikko lenkki. Ehkä osansa teki se, että tämän paikan lampaat olivat silloin muutama vuosi sitten rauhallisia (ja olivat kyllä nytkin niille muille koirille, mitä ehdin katsoa) ja kun ennakko-oletukseni niistä ei nyt pätenytkään vaan lampaat olivatkin tosi herkkiä, niin meni uusiksi koko sen kerran paimennusajatus, vaikka juuri sellaisiin lampaisiin ollaankin totuttu ja homma siksi minun loppumokailuani lukuunottamatta onnistui hyvin. En myöskään treeneissä ole jännittänyt ollenkaan, mutta nyt vieraassa paikassa, koetilanteessa, muutaman henkilön katsellessa tuli heti onnistumispaineita, joka aiheutti jännitystä, joka aiheutti minulle epäloogista käytöstä ja huonoa koiranohjaamista, ja koiralle protestointia minun tyhmiä käskyjäni kohtaan. Oli todella onni, että tultiin ja päästiin tähän epäviralliseen kokeeseen harjoittelemaan koeradan suorittamista, koska kokemus oli erityisen opettavainen ja avasi silmiäni monessa kohtaa näkemään tiettyjä asioita ihan uudella tavalla ja aioin todellakin ottaa virheistä opikseni.

Tämä tyyppi nautti rapsutteluista!