Kuinka koira osoittaa kiitollisuuttaan?

Niin, kuinka koira osoittaa kiitollisuuttaan? Voin kertoa, että ei ainakaan käyttäytymällä omistajansa mieliksi. Allu on joutunut jäämään monella Lumeksen treenikerralla kotiin, koska autossa on näin kesäisin melkoisen kuuma odotella enkä halua läkähdyttää vanhusta. Tänään olikin sitten Allun  onnenpäivä, kun pääsi mukaan, eikä edes joutunut odottamaan koko aikaa autossa vaan pääsi tekemäänkin jotain. Tämän ystävällisen tekoni Allu sitten palkitsi syömällä eväskarjalanpiirakkani, sellaiset vaatimattomat 560 grammaa. Siinäpä sitten jää koira ilman iltapalaa, ilman seuraavaa aamupalaa ja harkinnan mukaan myös ilman sitä seuraavaa iltapalaakin. Kannattiko ahmia? Allun mielestä varmasti kyllä.

Seuraamukset eivät tosin lopu ruokamäärän tasaamiseen jättämällä tulevia aterioita välistä, vaan nyt saa tämä typerä ruokien varastelu loppua. Ei meinaan ollut ensimmäinen kerta näillä vanhoilla päivillään, kun etuoikeuksia itselleen ottaa, nuorenahan Allu sen sijaan oli hyvin luotettava ruokien suhteen. Yksi esimerkki varastelusta ja sen seurauksista oli se makaroonijuttu, jossa onneksi oli loppu hyvin kaikki hyvin. Torjuntavälineistöksi kaivetaan kaappien uumenista ihanakamalamonienvihaama kolinapurkki kera tyrkylle lavastettujen ruokien, ja johan alkaa taas muisti omista ja muiden ruuista pelata...

Treenikaveri kyseli Allua mukaan tokokokeeseen. Lupasin palata asiaan ensi vuoden puolelle, mikäli koiralla enää silloin on kuulostaan tarvittavaa määrää jäljellä. Kuuronkaan vanhuksen kanssa kisaamisen tuskin saa mitään erikoislupia tuomarilta ylimääräiseen käskytykseen ja käsimerkkien huitomiseen, vaikka olisihan se aika hienoa aloittaa tokoura 14,5-vuotiaankin koiran kanssa.

Mitä? Ruokavarkaita? Ruokaa? Mulle ruokaa?