maanantai 9. heinäkuuta 2012

Totuus palveluskoirakokeista

Lumeksen edistyessä hakutreeneissä reipasta tahtia olen alkanut jo suunnitella meille käyntejä hakukokeissakin. Ajankohtaista se tosin ei ole ole vielä tänä kesänä, mutta mahdollisesti mahdollista ensi kesänä ja varsin todennäköistä sitä seuraavana kesänä. Jotta osaisin treenatessa ottaa paremmin huomioon koetavoitteen vaatimukset, pestauduin töihin palveluskoirien hakukokeeseen.


Saavuin koepaikalle alkuillasta hieman viiden jälkeen. Tuomarin saavuttua vähän myöhemmin, lähdimme tarkastamaan hakualuetta, joka oli tarkoitus tallata samalla. Helteisen kelin (+28) vuoksi tuomari muutti maasto-osuuksien suoritusjärjestystä, jolloin esineruutu oli sittenkin ensimmäisenä ja näinollen hakualueen tallaus jätettiin myöhemmälle (esineruutu sen sijaan tallattiin tässä vaiheessa). Koe alkoi klo 18.00 kilpailijoiden ilmoittautumisilla tuomarille (tai jotain sinne päin, tämä osuus oli pienen automatkan päässä enkä nähnyt sitä).


Kilpailijoiden (vai kuinka se pitäisi sanoa, kilpailu->kilpailija, koe->kokeilija?) alkaessa ilmoittautumisten jälkeen saapua kilpailupaikalle (noin 18.15?), käytiin esineruutuun viemässä kolme tuomarin valitsemaa esinettä (neulesormikas, kännykkäkotelo, lompakko) molempiin takakulmiin sekä ihan alueen keskelle. Siinä puoli seitsemän jälkeen pääsi ensimmäinen koirakko voittajaluokasta aloittamaan esineruutuosuuden. Ruudun vasen etureuna oli hietikkoa, jossa heinikkoinen kohta, eivätkä koirat näyttäneet mieltävän sitä etsittäväksi alueeksi. (Täytyykin Lumeksen kanssa harjoitella esineiden etsintää muuallakin kuin varvikossa ja nurmella, koska kokeissa se nähtävästi voi osittain olla muutakin kuin sitä metsää.) Kuuma sää vaikutti monen koiran suoritukseen ja ne olivat jo viiden minuutin juoksentelusta melko läkähtyneen oloisia. Kun suoritusvuorossa oli enää kaksi alokasluokan koiraa, lähdettiin tallaamaan hakualue.


Hakuosuus päästiin aloittamaan yhdeksän aikaan auringon vielä paahtaessa kuumasti. Tuomari varoitteli, että tänään ei sitten mitään kilpajuoksuja näytöille tai saadaan kohta soittaa ambulanssi häntä hakemaan ja etsiä toinen tuomari loppuyölle. Heti ensimmäisenä vuorossa olleen voittajaluokan koira kuitenkin laittoi tuomarin kunnolla juoksuun jo radan alussa, kun sai hajun 250m kohdalla olevasta maalimiehestä. Sinne sitten juostiin näytölle koiran perässä ja sieltä takaisin alkuun, sellainen mukava puolen kilometrin spurtti vaihtelevassa metsämaastossa... Radan alussa oli vasemmalla puolen palanen hietikkoista maastoa, jonka takana alue jatkoi metsäisenä. Se oli koirien vaikea hahmottaa eikä yksikään edennyt suoraan ja tarkistanut etukulmaa vaan kaartoivat hietikolta viimeistään parinkymmenen metrin jälkeen alueelle eteenpäin. Taas näki, miten tärkeää olisi harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa maastoissa.


Voittaja- ja avoimessa luokassa ollut viimeinen piilo, jossa maalimies oli ojassa kannen alla, oli ainakin yhdelle koiralle hankala (?) outo ilmaistava. Meilläkin on kyllä treeneissä ollut edistyneemmille monenlaisia umpipiiloja aina roskapöntöstä lähtien, mutta vielä erilaisempiakin pitäisi vain koirille esitellä, ettei kokeissa tule yllätyksenä. Lumekselle on kerran ollut maalimies ojassa kaatuneen puun alla ja ei oikein tiennyt olisiko pitänyt keikkuloida siinä puunrungolla, ojanreunalla vai mennä ojaan sisään itsekin.


Kokeen yhdeksästä koirasta seitsemän oli rullailmaisevia, niistä kahden koe keskeytettiin valeilmaisujen takia. Sääntömuutoksen vuoksi alokasluokassa riittää täysiin pisteisiin kahden maalimiehen löytäminen kolmesta. Alokasluokan rata on 100 metriä pitkä ja aikaa etsintöihin on kymmenen minuuttia. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) siitä selviää kuitenkin huomattavasti nopsemminkin, kuten tässä kokeessa toinen alokasluokan koirista, joka löysi ne kaksi tarvittavaa maalimiestä kahdessa minuutissa kahdella pistolla. Se koira ei ainakaan ehtinyt väsymään.


Lähdin kotiin hieman ennen aamuyhtä. Koe ei suinkaan loppunut vielä siihen, ainoastaan maasto-osuudet, ja porukka (neljää keskeyttänyttä lukuunottamatta) suuntasi vielä kentälle tekemään tottisteluja. Mielessäni arvioin kokeen päättymisajaksi kello 03.00, eli koirakot olivat paikalla yhteensä yhdeksän tuntia. Yhdeksän tuntia! Arvostus pk-koulareita saaneita kohtaan nousi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti