Mestan paimennusjutuista jo kerroinkin, mutta Lumes oli tottakai mukana myös, ja kaikista Lumeksenkin kuvista saan kiittää Tarua.
Oli todella avartava kokemus, ei pelkästään paimennuksellisesti, vaan Lumeksen luonteenpiirteiden/ käyttäytymisen ymmärtämisen/hahmottamisen kannalta. Lumes on jo kuusivuotias, mutta silti siitäkin voi oppia jotain täysin uutta... Ja samalla tuli mietittyä sitäkin, että henkilöt, jotka ovat sitä mieltä, että koiran luonteen pystyy ihan hyvin määrittämään pelkän normaalin arjen (ja ehkä vähäisten harrastuspuuhailujen) perusteella kokonaan, eivät kyllä tiedä, mistä puhuvat, tai ovat sitten tosi taitavia koiranlukijoita ja näkemänsä ymmärtäviä. Itse en ainakaan tietoisesti tietäisi puoliakaan koirieni ominaisuuksista ja käyttäytymistä, jos ne olisivat vain kotikoiria. Vasta tuolla lampailla, tai oikeastaan kotona videolta Lumesta lampailla katsoessa, tajusin yhdenkin merkittävän syyn tiettyyn Lumeksen käytökseen. Alla olevalla videolla näkyy suurin ahaa-elämykseni aiheuttaja, ja muut videot Lumeksesta olivat koiran toiminnoilta perusideoiltaan samanlaisia ja vahvistivat ahaa-elämystäni.
Videolla siis näkyy, miten Lumes paikaltaan kutsuttuna tulee mielissään, mutta vähän varovasti luokseni ja jäisi siihen viereeni olemaan. Lumes kuitenkin sauvalla ohjataan kauemmas minusta työskentelemään itsenäisemmin, jolloin se jää hämmentyneenä seisomaan paikoilleen. Kutsun sitä uudelleen ja Lumes tulee luokseni, josta se taas ohjataan etäämmäs. Lumes hidastaa kulkuaan, haukahtelee, kun ei ymmärrä tilannetta, yrittää tulla uudelleen viereeni kävelemään, ja kun se siitäkin taas ohjataan kauemmas, yrittää pienen hetken tulla mukana itsekseen, mutta poistuu sitten aitauksen reunalle muihin puuhiin. Alla olevassa kuvassa näkyy samankaltainen tilanne, Lumes tuli pikapikaa käväisemään lampaiden luona, mutta päättääkin sitten syöksyä ohi.
Mä ihmettelin, että missä vika. Kun mennään aitaukseen Lumes narussa lampaiden perään kulkemaan, niin Lumes on tosi innoissaan ja mielissään, karsinastakin oli mukava hakea lampaat, mutta miksi ihmeessä se vapaana ollessaan vaan häipyy paikalta. Kunnes videot katsottuani tajusin sen itsestäänselvyyden, mun kanssa ollessani Lumeksella oli selvä tehtävä, se oli itsevarma ja sillä oli vähän homma hanskassa, mutta kun se päästettiin vapaaksi, se ei saanutkaan enää olla mun kanssa, vaan sen olisi pitänyt selviytyä yksin, mutta se ei kyennyt selviytymään yksin, koska ei sitten enää tiennyt, mitä sen haluttiin tekevän, joten sijaistoimintona se vaan häipyi paikalta. Ja oli tosi vaikea saada tulemaan takaisin, siis Lumes, joka on aina niin tottelevainen, ennenkuulumatonta.
Voi, miten tomerana se alla olevassa kuvassa kulkee kouluttajan vieressä kuljettamassa lampaita! Kunpa olisin jo paikanpäällä tajunnut, että tämä on se, mitä Lumeksen kanssa pitäisi ensin jonkun kerran tehdä. Sen pitäisi saada kulkea ihmisen kanssa, kerätä itsevarmuutta, päästä hommasta jyvälle, ja sitten vasta kokeilla, jos se pystyisi siihen yksinkin. Kaikki eivät voi olla luonnonlahjakkuuksia. Oli tosi epäreilua hätyyttää sitä pois mun luota hakemasta tukea, varsinkin, kun se nimenomaan on opetettu aina hakemaan multa tukea. Mitä muuta voi sitten koira tehdä, jos ei saa tukea, kun sitä tarvitsee? Paineistua ja olla tekemättä mitään (Lumes ei koskaan tee niin), tai purkaa jännitys jättämällä tilanne (Lumes valitsi tämän, koska kaikki muut sen normaalisti käyttämät keinot evättiin).
Kerroin meidän muutaman vuoden takaisessa lampaidenkatselussa, että Lumes yritti leikkiä lampaiden kanssa. Samaa se teki täälläkin, välillä tullessaan lampaiden luo, se esitti niille leikkiinkutsueleitä. No ihan selvää jännityksen purkamista, miten en ole tajunnut! Lumes tekee samaa myös esim. kohdatessamme lenkillä räyhääviä koiria ja olen aina luullut, että se vaan tahtoo leikkimään niiden kanssa, mutta ei, ei. Se on yrittänyt purkaa tilanteen jännitystä rauhoittavilla eleillä ja samaa toimintapaa se soveltaa kaikkeen, myös lampaisiin. Tajusin myös, että sen takia Lumes on niin hyvä kisakoirakin, että kummallisissa tilanteissa, mun jännittäessä, jotain pelottavaa tapahtuessa jne. sen takia näyttää siltä, että Lumesta ei hetkauta mitään, koska se purka jännityksensä tuen hakemiseen multa ja tekemisen tarmon, leikkisyyden, lisääntymiseen. Sen takia se oli luonnetestissä niin erilainen kuin normaalisti (siihen kyllä syyn tiesin jo heti testin jälkeen), sen takia se häipyi lampaiden luota eikä totellut mua, koska näissä tilanteissa sen ei annettu tukeutua muhun, hakea multa ohjetta, mitä pitää tehdä ja suoritua tilanteesta yhdessä. Katsokaa nyt, miten se kuvassa hakee hyväksyntää! "Olinhan hyvä koira? Teinhän mä oikein? Olethan tyytyväinen? Näinhän tän piti mennä? Saanko nyt olla sun kanssa?"
Viimeisellä kierroksella Lumeksella tuli pieniä pätkiä ihan kivaakin yritystä kiertää laumaa takaa, kun sen ei annettu mennä pois lampaiden luota. Laumasta erkaantuneet lampaat se kävi pari kertaa pyynnöstä hakemassa mukaan. Ilmeisesti riittävän yksinkertainen, selkeä ja vähemmän jännittävä tehtävä koko lauman hallintaan verrattuna. Kyllä sitä kykyä olisi, kun saisi sen esille kokonaan.
Pariin kertaan lampaat päästivät Lumeksen ihan haistelemaan itseään ja tällaista vapaamuotoista hengailua Lumes olisi ihan hyvin voinut mielestään harjoittaa lampaiden kanssa. Lumes sai kokeilla myöskin lampaiden häkitystä ja se meni ihan ok, mutta häkistä lampaita pois hakiessa se ilmeisesti jännän paikan sijaistoimintona alkoikin haistella lampaita sen sijaan, että olisi keskittynyt niiden liikuttamiseen. Nyt, kun tiedän, mistä tämä paimennushomma Lumeksen kanssa kiikastaa, niin uskoisin, että vaikka tämä reissu alkuun vähän toivottamalta näyttikin, niin rohkaisua lisäämällä ja selkeitä tehtäviä antamalla Lumeskin saisi juonesta sen verran hyvin kiinni, ja mikä tärkeintä, pääsisi yksin toimimisen jännittämisestä ohi, ja voisi hyvin selviytyä paimennuksen peruskokeesta sekin. Jos siis mua kiinnostaisi osallistua (en ole varma Mestastakaan vielä) ja jos käytäisiin useamman kerran harjoittelemassa, eli tällä kerran vuodessa silloin tällöin tahdilla sen ollessa 10+ ikäinen...
Summa summarum - kannatti lähteä kauas nähdäkseen lähelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti