Hakukokeen jälkimainingit

Torstaina oli ekat hakutreenit kokeen jälkeen ja perjantaina treenattiin ekaa kertaan kokeen jälkeen mitään toko-/tottisjuttuja. Mestasta ei näkynyt mitenkään, että se viikko sitten oli ollut kokeessa ja joutunut yllättäen työskentelemään pidempää pätkää ilman palkkaa. Mullahan on edelleen se sama linjaus, että mun koirille ei kokeenomaisia treenejä tehdä vaan ne saa aina palkan heti jokaisen tekemisen jälkeen (ja vähän muutenkin vaan). Ne on opetettu työskentelemään myös niin, että palkkaa ei ole näkyvissä, mutta treenatessa usein palkka on esillä vahvistamassa mielikuvaa, että palkka tulee ihan hetkenä minä hyvänsä. Kokeissa se hetki vaan sattuu olemaan vähän pidempi. Jos käytäisiin useammin kokeissa, tämä systeemi ei ehkä toimisi, mutta meidän koekäynnit per vuosi on yhden käden sormilla laskettavissa ja mun höpsöt koirani vain innostuvat kisatilanteista normitreenejäkin enemmän.

Noutoa vanhanmallisella 650g-kapulalla.

Se kyllä näkyi perjantaisissa tokotreeneissä (, joissa otettiin vaan rauhallisia juttuja ja paljon perusasennossa odottelua), että viimeiset pari kuukautta olen vain nostanut, nostanut ja nostanut Mestan virettä enkä piitannut pätkääkään mistään vinkumisista. Kentälle on menty lelun kanssa asenteella JEE! SUPERKIVAA! RIEHUTAAN! ja tehty pieni pätkä seuraamista, esteet ja eteenlähetys ja lähdetty pois. Mitään liikkeitä en tehnyt edes kokonaisina, esim. noudoistakin sai palkan jo pelkästä palautusvauhdista tai kapulan/lelun luovutuksesta minua vasten hypäten. Estenoudoista suurin osa tehtiin leluilla, jotta jo menohypystä/-kiipeämisestäkin sai palkan. Pari kertaa tein erillisenä treeninä kapulan palautusasentoa eteen istumalla ja kieltämättä vähän jännitti, jotta kumman tyylin Mesta valitsee kokeessa, eteenistumisen vai sen hurjasti enemmän tehdyn vasten hyppäämisen...

Monsterit Oy:n örisevä pehmo odottamassa Mestan eteenlähetyspalkkana (jalkapallo unohtui kotiin).

Eteenlähetystä tehtiin muutaman kerran kotona ja muutaman kerran kentällä. En ole koskaan ollut niin huoleton kokeisiin valmistautumisessa kuin mitä nyt! Muistan, miten ennen Lumeksen ekaa hakukoetta kävin vaikka ja missä tekemässä eteenlähetystä, mutta nyt Mestan kanssa oli vähän sellainen herran haltuun-mentaliteetti. Maahanmenoa vauhdista ja etäältä on Mesta treenaillut pennusta asti kotipihassa ja metsässä juoksentelujen yhteydessä, eteenlähetykseen ei sitä ehditty yhdistää kertaakaan vaan koe oli ensimmäinen kerta, kun siinä käsky kävi. Maahan Mesta kyllä lakoaakin melkein missä vaan, myös kesken hullujuoksun Lumeksen perästä.

Gappayn keltaisen, metrisen pressuesteen ylitys.

Se ainoa kerta siis, kun siitä ennen koetta ehdittiin mennä yli.

Kapulan heittämistä harjoittelin erikseen Lumes apulaisena. Minä heitin kapulaa esteitten yli uudestaan, uudestaan ja uudestaan, ja Lumes kävi hakemassa sen takaisin uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Paljon nopeammin toimi tämä Lumeksen palvelu kuin jos olisin itse kävellyt aina esteen toiselle puolen. Lumes on ottanut kyllä vähän omavapauksia, kun se ei esteitä enää suorita ellei erikseen käske. En siis ole sitten viime kesän edes treenannut sen kanssa mitään toko enkä tottisjuttuja silleen oikeasti. Noille kiertämisillekin vaan aina nauran, kun toinen on niin onnessaan ja iloissaan, mutta suhahtaa vaan esteestä ohi. Hauska oli myös kerran lautahypyllä, johon oli tehnyt ristikon heittääkseni Mestalle kankaan siihen päälle näyttämään pressuesteeltä, niin Lumes hyppi tyytyväisenä sieltä ristikon raosta!

Hakutreeneissä tuli eniten kiire. Tai no ei varsinaisesti kiire, koska en alkanut kiirehtimään keskeneräisten asioiden kanssa vaan treenattiin sillä tasolla, millä oltiin ja toivottiin sen riittävän kokeessakin. Mestan haukkuilmaisua ei keretty kokeeseen mennessä saamaan valmiiksi (haukkuisi oma-aloitteisesti niin kauan, että ehdin paikalle) vaan oltiin vielä siinä vaiheessa, että tarvitsee välikehuja merkiksi, että hyvin menee, jatka vaan. Umpipiiloja, eli piiloja, joista koira ei pysty näkemään maalimiestä eikä koskemaan häneen, oltiin treenattu aika vähän ja niissä oli lähinnä palkattu vain heti, kun aloittaa haukkumisen. Meillä on treeneissä ollut umppareina roskapönttö, muovinen puutarha-arkku ja kompostikehikko/pressuviritelmä. Koepaikka, johon oltiin menossa, on käyttänyt kokeissaan sekä kompostikehikkoja että vanerilaatikoita. Niinpä pikaisesti vielä kotona kyhäsin kasaan vanerisen umpparin ja kahdesti ehdittiin treeneihinkin kuskata se. Vanerikattoa en ehtinyt rakentaa, joten pahvilaatikonrämä sai toimittaa tilapäisesti katon virkaa. Torstain palauttavat treenit onnistui oikein hyvin, Mesta oli ihan kuten ennenkin ja teki mm. täydellisen laatikkopiston (juoksi suoraan alueen takarajalle, kääntyi aluetta eteenpäin, juoksi eteenpäin takarajaa pitkin ja sopivassa kohtaa kääntyi takaisin keskilinjaa kohden ja tuli mun luo)!

Esineruututreeneissä olin Rouva Hulda Huoleton. Neljästi tein esine-etsinnän harjoitukset muualla kuin omassa kotipihan metsässä, ja vain kerran vieraalla esineellä vieraan viemänä. Ei kertaakaan harjoiteltu myöskään kokonaista ruutua vaan aina oli sellainen mukava, kapea kaistale. On sitä alokasluokassa sentään viisi minuuttia aikaa löytää yksi esine kolmesta, vaikka etsinäalue paljon kotitreenejä suurempi olikin.

Ehkä me treenataan lisää vähän kaikkea ja ehkä me syksyllä ilmojen kylmettyä käydään kokeilemassa, miltä kakkosluokassa tuntuu.