Mesta on taitava peruuttelija. Yleensä se joutuu kulkea takaperin vain kotona ja treeneissä, mutta on hyvää harjoitusta joutua joskus ajattelemaan jalkojaan vähän haastavammassakin maastossa.
Alkulenkistä Mestan pitää vähän väliä napata joku keppi suuhun kannettavaksi, loppulenkistä se ei enää ole niin tärkeää. Kallionlaella pysähdyttiin istuskelemaan hetkiseksi ja Mestalla oli kova tarve saada jotain esiteltävää, mutta kun keppejä ei löytynyt vierestä enkä antanut lupaa leikkiä hanskoillani, se joutui tyytymään sammaleeseen - samalla toki äänekkäästi jutellen.
Mestan valokuvaaminen on siitä jännää verrattuna Lumekseen, että Mestan rakenne näyttää tyystin erilaiselta eri kuvakulmista. Välillä se on hoikka hintelö, välillä sillä on vahvuutta, yhdessä kuvassa pitkä ja notkoselkäinen ja toisessa tappijalkainen. Totuus on ehkä jotain niiden väliltä.
En tiedä, onko monikaan blogin seuraajista huomannut Mestan naamavärkissä mitään outoa? Alla olevasta kuvasta ehkä huomaatte, kun nyt tiedätte, että jotain erikoista siinä on?
Metsäkuvat on aina mukavia. :) Ja Mesta soma! P.s. Sie kysyit jotain jo aikaa sitten, mutta miulla ei ollut vastausta silloin vielä. Mutta ny rohkian jo ehkä vastata: Joo, eiköhän. :D
VastaaPoistaKiitti, ehkä ei kaikki sitten ole niihin vielä kyllästyneitä. :) Muistelin, että olet jo kauan haaveillut, niin ajattelin, että siinä olisi nyt hyvä ja sopiva sauma, joten tosi mukava kuulla, että vihdoinkin olisi toteen käymässä!
PoistaNo yks, mistä tiedän, kumpi koira on kyseessä, on se, että kun näkee jommankumman koiran naaman toisen puoliskon :D
VastaaPoistaNiissä on hyviä tuntomerkkejä! :)
PoistaMesta on symppis ja spesiaali! ♥
VastaaPoistaOn se!
Poista