On ilo, ilo, ilo olla yhdessä!

Lumes osallistui samoihin kevään koiratanssikisoihin, joissa kerroin Mestan kanssa (linkki) olleeni. Lumeksen viimeisin kisa ennen näitä oli viime vuoden kesäkuussa, jolloin se sai freestylen alokasluokasta kunniamaininnan (linkki). Kuvittelisi, että lähes vuodessa olisin saanut muokattua Lumekselle alokasluokan ohjelmasta avoimeen luokkaan sopivan (halusin pitää saman musan), mutta jotenkin siinä kävi niin, että tuli koko vuosi tehtyä Lumeksen kanssa vain yksittäisiä temppuja ja panostus suunnitteluun siirtyi aina vain eteenpäin ja eteenpäin. Jossain vaiheessa yritin muokata kappaletta hitusen pidemmäksi, mutta en onnistunut tekemään sitä järkevästi, joten annoin olla.

Ilmoittaessani Lumeksen näihin kevään kisoihin, ajattelin, että Mestan voittajaluokan ohjelman tekeminen on jo niin pitkällä, että minulta vihdoinkin liikenisi aivokapasiteettiä Lumeksellekin avoimeen luokkaan, mutta ei se ihan niin sitten mennytkään. Lisäsin muutaman uuden, vartavasten tähän opetellun tempun (sen verran olin talven aikana saanut aikaiseksi) vanhojen sekaan, jotta saisin ohjelmaan hieman lisää liikkeitä ja vaikeustasoa, mutta aika pitkälle laskin sen varaan, että jos alokasluokasta oltiin saatu himpun verran yli 170p/200p, niin hyvällä tuurilla jopa ihan samallakin ohjelmalla voisi avoimesta luokasta juuri ja juuri saada sen kunniamainintaan tarvittavan 160p (plus tietty sekä tekniset että taiteelliset pisteet oltava molemmat vähintään 80p) ja minä nyt silti sinne jotain lisää laitoin.

Muutamaan kertaan ehdin harjoitella Lumeksen ohjelmaa läpi itsekseni ja yhdessä teimme vain pätkiä siitä. Olin suunnitellut vielä kisapaikalla kuivaharjoittelevani musan kanssa, mutta jotenkin siinä oli niin hässäkkää ja kiireen tuntua, etten ehtinyt sitä toteuttamaan kummankaan koiran ohjelmien kanssa. Lumeksen kanssa kisakehässä sitten valitettavasti kävikin niin, että vähäisestä harjoittelusta johtuen olin alusta asti itse vähän (ihan) pihalla ja käskytin Lumesta huonosti, jonka johdosta sillä oli aina väliin ihan omat (osaltaan kyllä oikein hyvätkin) kuviot, kun ei tiennyt, mitä oikeasti olisi pitänyt tehdä. Onneksi kukaan muukaan ei tiennyt, miten ohjelmamme olisi pitänyt mennä, ja valtavasta sähellyksestä huolimatta siinä oli sen verran järkeä ja tekemisen meininkiä, että Lumekselle napsahti kunniamaininta ja sitä myöten kisaoikeus voittajaluokkaan. On se vaan hyvä, että minulla on tällainen koira, joka kisasta toiseen pelastelee omistajaansa pulasta! Vähän jo tuossa katselin musavalintaa voittajaluokkaan ja ohjelman alun suunnittelua, mutta saa nähdä, tuleeko siitä koskaan valmista. Alan vähitellen ymmärtää, miksi koiratanssiporukat kisaavat samalla ohjelmalla niin monet kisat läpi, koska varsinkaan freestyle-ohjelman suunnittelu ja harjoittelu eivät ole ihan tuosta vaan naps tehtyinä - puhumattakaan siitä, että niitä pitäisi tehdä vielä useammallekin kuin yhdelle koiralle.

Mutta mikä parasta, Lumes on aina vain niin iloinen, niin iloinen, ihan sama missä ollaan ja mitä tehdään. Niin näissäkin kisoissa, ja yksi tuomareista oikein erikseen mainitsikin, miten tykkäsi siitä, että koiralla oli läpi ohjelman tunnetila kohdillaan. Joku sellainen sanonta taitaa olla, että iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, mutta mikä onni onkaan omistaa koira, jolla on sekä iloinen mieli että älyä. <3

Mut katsokaa nyt, miten onnellisena se juoksee kehään alustalleen - "joko aloitetaan".