Kaveri- ja lukukoiraohjaajien koulutuspäivä

Osallistuin alueemme kaveri- ja lukukoiraohjaajien koulutuspäivään, jonka tavoitteena oli antaa koiranohjaajille lisää valmiuksia kohdata avoimesti erilaisia kohderyhmiä sekä auttaa paremmin ymmärtämään erilaisuutta, lisäksi käytiin läpi koiran hyvinvointia eläinavusteisessa toiminnassa. Näihin asioihinhan ei varsinaisissa kaveri- tai lukukoirakoulutuksissa ole juurikaan aikaa perehtyä, joten hyvin tervetullut oli tällainen erikseen räätälöity tilaisuus. Luentoaiheet olivat muistisairaan kohtaaminen, kehitysvammaiset ja erilaisuuden kohtaaminen, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä koiran hyvinvointi. Hieman epäluuloisena osallistuin koulutukseen miettien, että jaksaakohan sitä tunnin luentoja kuunnella jostain muistisairauksista jne., mutta miten väärässä olinkaan. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja aika meni kuin siivillä!

Kirjoittelin muistiin lähinnä muutamia pääkohtia kolmesta ensimmäisestä luennosta ja koiraosuudesta sitten vähän tarkemmin.

Asiakaskohtaamiset

- Ilo ja hyvä mieli ovat parasta aivoille!

- Huomioi, että kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.

- Muistamattomuus aiheuttaa muistisairaille turvattomuuden tunnetta. Tämän vuoksi, mikäli muistisairas luulee sinua vaikkapa naapurin Annikiksi tai koiraa omaksi, vanhaksi Murrekseen, ja on iloinen jälleennäkemisestä, ei aleta korjaamaan faktoja vaan leikitään mukana.

- Ei palauteta maanpinnalle haavemaailmassa eläviä, siellä on turvallista. Mieti omalle kohdallesi, millaista epävarmuutta ja ikävää oloa se toisi, jos jatkuvasti joku kertoisi sinulle, miten sinä olet väärässä ja korjaisi jokaista sanaasi, vaikka luulet puhuvasi ihan oikeaa asiaa.

- Muistisairaat saattavat joskus puhua rumastikin, mutta he eivät loukkaa sinua tahallaan, sillä käytös on sairauden oireiden aiheuttamaa. Myötäily on paras toimintatapa ja hienovarainen huomion ohjaus toisaalle.

- Asiat ja tapahtumat unohtuvat, mutta tunne esim. koiran silityksestä säilyy ja se tuo rauhaa ja hyvää oloa muistisairaan elämään.

- Kehitysvammaisilla voi olla tahatonta liian voimakasta halaamista tai kiinni tarraamista, ole varovainen koiran kanssa -> neuvo silittämään hellästi.

- Pakkoliikkeet ja kovat äännähdykset ovat yleisiä kehitysvammaisilla, esiintyy mm. käsien yhteen taputtamista, pomppimista, käsien heiluttamista, kiljahduksia.

- Osalla kehitysvammaisista on vaikeuksia puheenymmärtämisessä ja/tai -tuottamisessa, tukiviittomat auttavat kommunikoinnissa. Viittomia löytyy papunet.net ja suvi.viittomat.net.

- Mielenterveys- ja päihdekuntoutujiin liittyvät ennakkoluulot ovat turhia, kuntoutuskodeissa yms. vierailukohteissa olevat kuntoutujat eivät ole käytökseltään vaarallisia, vaan päinvastoin rauhallisia ja jopa varovaisiakin.

- Kohtaa ihminen ihmisenä.

Koiran hyvinvointi

Fyysinen hyvinvointi

Kaveri- ja lukukoiratoiminnassa mukana olevien koirien hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, jotta vierailut kohteissa pysyvät miellyttävinä niin koiralle kuin muillekin osapuolille. Varsinkin erilaiset kiputilat voivat tehdä kohtaamisista koiralle ikäviä, sillä yleensä koiraan kosketaan juuri niihin kohtiin, joista ne ovat yleisimmin kipeitä (niska, lavat, selkä - jos oikein muistan, mitä kohtia koirasta rakennekuvasta näytettiin). Pahimmillaan tällaisessa tapauksessa voi syntyä jopa vaaratilanne, jos koiraan sattuu sitä koskettaessa ja koira puolustautuu - kivuissaan kilttikin koira saattaa purra. Luusto- ja nivelperäisten ongelmien lisäksi epämukavaa oloa ja kipua voivat koiralle aiheuttaa myös lihasjumit. Jos tuntuu, että koirassa on vähänkin jotain vikaa, kipua, niin siinä on. Vie koira tutkimuksiin/ hoitoon.

Ennaltaehkäisy: Lisäravinteet tukemaan luustoa ja niveliä, "on tehnyt ainakin jotain koiransa eteen". Lyhytkarvaisilla koirilla pukeminen kylmillä säillä ehkäisemään lihaksiston jumeja. Venyttely - kehu koiraa aina, kun se venyttelee omaehtoisesti. Huomioi, että koiran venyttelytyylin muuttuminen tai tiettyjen venyttelyjen tekemisen lopettaminen kertoo kivusta.

Huolto: Hieronta, fysioterapia, osteopatia, laserterapia. Näitä palveluja koirille löytyy jo hyvin ympäri Suomen, tee Google-haku tai kysele paikallisen koirayhdistyksen Facebook-sivuilta.

Ennaltaehkäisy ja ennaltaehkäisevä huolto on aina helpompaa kuin jo ilmestyneen ja/tai pitkittyneen vian/vaivan/vamman hoito.

Psyykkinen hyvinvointi

Jotta kaveri- ja lukukoirailu olisivat koirallekin mukavaa ajanvietettä, tulee jo Kennelliiton ohjeidenkin koiran olla perusluonteeltaan ko toimintaan sopiva -> ystävällinen ja vieraistakin ihmisistä kiinnostunut, rauhoittumaan kykenevä, eikä koira saa häkeltyä erikoisista hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä. Kennelliiton alaisessa toiminnassa ollaan myös tarkkoja siitä, ettei liian tiheillä käynneillä tuoteta koiralle stressiä (kaveri- ja lukukoiravierailut rasittavat koiraa henkisesti), joten koirakon käyntitiheys kohteissa on maksimissaan yksi kaveri- tai lukukoirakäynti viikossa. Mikäli koira ei tunnu enää nauttivan kaveri- tai lukukoirana olosta, tulee tällainen koira vapauttaa tehtävistään.

Koiran luonteeseen perustuvien oikeanlaisten lähtökohtien ja sallitun maksimikäyntitiheyden noudattamisen lisäksi eläinavusteisessa toiminnassa mukana olevan koiran henkistä hyvinvointia voidaan varmistaa ja tukea mm. seuraavilla tavoilla:

- Itseluottamus -> Vahvista; kehu koiraa, mieti asioita, joissa se on "maailman paras" ja anna koirankin tuntea se. Opeta koiralle vaikeita/epämieluisia tilanteita varten jokin sille mieleinen, itseluottamusta lisäävä turvatemppu (esim. pyörähdys, käsikosketus tmv), jolla saa koiran takaisin reippaalle mielelle. Itsevarman koiran on helppo elää ja olla, ja se hallitsee itsensä myös mahdollisesti eteentulevissa oudoissa ja jännittävissäkin tilanteissa.

- Positiivinen oletusarvo uuteen -> Kun ajatus kaikesta uudesta, mitä eteen tulee, on "oi, mitähän kivaa tämä on" eikä "oi ei, vähän epäilyttää", on elämä rennompaa ja eteenpäin mennään paremmalla fiiliksellä. Tarjoa koiralle tilaisuuksia positiivisiin uusien asioiden kohtaamiseen ja muista itse olla koirallesi hyvänä esimerkkinä.

- Mielihyvä -> Mikä tuottaa sinun koirallesi mielihyvää? Useimmille koirille yksi kärkipään mielihyvää tuottavista asioista on syöminen, mutta vielä syömistäkin enemmän ruuan etsiminen, joka onkin yksi koirien luontaisimmista käyttäytymismalleista. Koira voi parhaiten saadessaan toteuttaa sisäsyntyisiä tarpeitaan ja näistä saadut säännölliset mielihyvän kokemukset ovat tärkeitä mielekkäälle koiranelämälle.

- Stressi -> Voi aiheutua jostain koiralle epämiellyttävästä tilanteesta tai liian tylsästä elämästä (ns. huono stressi), mutta toisaalta myös miellyttävät, koiran innostumaan saavat tilanteet voivat olla stressin aiheuttajina (ns. hyvä stressi). Koiran stressaantumista ei voi täysin välttää, mutta kannattaa (opetella tunnistamaan stressaantumisen merkkejä ja) tiedostaa omaa koiraa stressaavat asiat ja pyrkiä kohtuulliseen stressinhallintaan, jossa avuksi on monipuolinen koiran hyvinvointitekijöistä huolehtiminen.

- Lepo -> Tärkeää henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämisessä, elimistö ja aivot toipuvat päivän rasituksista. 

Ps. Kaikki edellämainitut kohdat liittyvät myös meidän ihmistenkin hyvinvointiin...

Koiran ensiapulaukku - mitä kotona ja reissunpäällä olisi hyvä olla käytettävissä

Tähän kohtaan päästessä koulutukseen käytettävissä oleva aika oli jo loppumaan päin, joten  viimeisiä asioita käytiin läpi pikakelauksella ja siitäkin huolimatta tämä koirien hyvinvointi-luento jäi hieman kesken. En ehtinyt kirjotella aivan kaikkea ylös samaan aikaan nopeutettuja selostuksia kuunnellen, ja koulutuksen päätteeksi olikin puhetta, että tämän koirien hyvinvointiosuuden voisi ottaa joskus uusiksi ihan omana koulutuksenaan ja riittävästi aikaa varaten.

Alkuun oli pienenä välihuomiona röntgenkuva koirasta, joka oli syönyt maissintähkän kovan keskiosan. Se on kesäaikaan yksi yleisimpiä koiran suolistoon juuttuvia vierasesineitä ja voi olla hengenvaarallinen, mikäli suoli puhkeaa. Tarkkana siis niiden kanssa, kyseisen tapauksenkin koira oli käynyt roskiksesta penkomassa tähkän.

- Mahavaivat: Akuuttiin tilanteeseen Promax (on muuten ehdoton suosikkini, meiltä löytyy aina sitä yksi putelo) ja Canikur, ennaltaehkäisyyn esim. reissunpäällä, ruokaa vaihtaessa jne. Inupekt forte (käy myös akuuttiin tilanteeseen), Canius ja Enteromicro. Jotain hyvin sulavaa märkäruokaa tmv. olisi myös hyvä olla pahan päivän varalle helpoksi syötäväksi/ ruokahalun herättäjäksi/ juomaan houkuttelevaksi. Aikuisella, terveellä koiralla oksentelua/ripulointia voi seurata ja hoitaa kotikonstein parin kolmen päivän ajan, jos koira muutoin vaikuttaa normaalilta.

- Myrkytys-/tukosepäily: Jauhemainen lääkehiili Carbomix, annostelu 1g/koiran painokg, annettava mahdollisimman pian myrkyllisen aineen syömisen jälkeen. Sekoitetaan kosteaan, vahvasti haisevaan ja maistuvaan ruokaan, jotta saadaan koira syömään hiilivelliä. Lääkehiili ei tehoa kaikkiin koiralle vaarallisiin aineisiin ja moniin se on vain ensiapuna, joten tarvittaessa aina yhteys myös eläinlääkäriin. Parafiiniöljy, annostelu 1ml/kg ja 5ml/10kg, runsaan käytön sivuvaikutuksena voi tulla mahakramppeja. Parafiiniöljy ei imeydy elimistössä vaan kulkee sellaisenaan läpi, ja mennessään liukastuttaa suolta ja auttaa saamaan lievät tukokset liikkeelle.

Alla oleva kuva koirille myrkyllisistä aineista näytettiin koulutuksessa. Kyseinen kuva löytyy monestakin paikkaa netistä, mm. Kuopion eläinlääkärikeskuksen kotisivuilta, josta sen tähän linkitin. Kekin sivuilta löytyy myös osasta aineista tarkennettua tietoa, miksi ne ovat koiralle myrkyllistä, ja että osittain nämäkin ovat tapauskohtaisia. Esimerkiksi muutamaan rusinaan silloin tällöin ei koira  todennäkäisesti kuole, mutta yksikin xylitoli-pastilli saattaa olla liikaa.

- Punkit ja muut ötökät: Kyytabletit -> ei kyyn puremiin, vaan ampiaisten ymv. pistoksiin, lisäksi viilennystä esim. kylmäpussilla. Punkkipihdit.

- Lämmönmittaus: Kuumemittari, koiran normaali ruumiinlämpö n. 38-39C. Lämpöpeite.

- Korvat ja silmät: Keittosuolaliuos puhdistamiseen, vaihtoehtoisesti korville ja silmille omat, spesifit tuotteensa.

-Kynnet: Kynsisakset, verentyrehdytysaine -> kasta vedellä kostutettu pumpulipuikko jauheeseen ja paina vuotavan kynnen päätä sillä kevyesti.

- Tassu-/kynsi-/anturahaavat: Puhdista laimennetulla Betadinella ja/tai huuhtele vedellä, hunajavoiteen (Vetramil) käyttö saattaa edistää haavan parantumista.  Karvojen ajelu/lyhyemmäksi leikkaaminen haavan ympäriltä helpottaa haavanhoitoa. Laita haavan päälle suojaksi haavataitos ja varpaiden väleihin (muista myös kannuskynsi) pumpulia. Koira hikoilee tassujensa kautta, joten ilman välipumpuleita kosteus voi alkaa hautua tassukääreen sisällä ja lisätä vaurioita. Kääri tassun ympäri pumpuliside ja harsoside, älä sido liian kireälle. Siteen paikoillaan pysymisen voi varmistaa laittamalla vielä päällimmäiseksi itsekiinnittyvän siteen (ei saa kiristää laisinkaan). Ulkoillessa kääreellinen tassu sujautetaan hanskaan tai muuhun kosteussuojaan.

Tyynysotapäivä

Tänään on vietetty kansainvälistä tyynysotapäivää. Tyynysotapäivä on saanut innoituksensa flash mob-ilmiöstä, jossa joukko ihmisiä kokoontuu ennaltasovittuna ajankohtana julkisille paikoille tekemään jotain odottamatonta, ja Fight Club-elokuvasta, jossa päähenkilöt alkoivat pitää tappelukerhoja. Leikkimieliset tyynysotakerhot julkisilla paikoilla alkoivat levitä eri maihin ja maaliskuussa 2008 Urban Playground-liike järjesti ensimmäisen kansainvälisen tyynysotapäivän. Tyynysotapäivänä kehoitetaan haastamaan taisteluun kämppis, naapuri tai ystävä, ja pistämään vanhat tyynyt loppukäyttöön. Hauskimmillaan, mutta ei ekologisimmillaan ja eettisimmillään, tyynysota lienee untuvatyynyillä mätkiessä höyhenten lennellessä, mutta hyvään vauhtiin pääsee muillakin tyynyillä. Yksi...kaksi...taistele!

Geokätköillen koiran kanssa

Julkaistu Lapinkoira-lehdessä 2/2015.

GPS-paikannusta hyödyntävästä geokätköilystä on viime vuosina tullut suosittu harrastus. Ideana on kansainväliseltä geocaching.com-sivustolta löytyvien tietojen mukaisesti (piilottaa ja) etsiä purkkeja, joita kutsutaan geokätköiksi. Purkit ovat yleensä erilaisia muovirasioita, mutta pienimmät kätköt voivat olla vain senttimetrin mittaisia ns. nanokätköjä, paljon on myös ympäristöönsä sulautettuja ns. camokätköjä. Kätkö merkataan löytyneeksi kirjaamalla oma geocaching-tunnuksensa purkista löytyneeseen lokivihkoon (ja halutessaan sen lisäksi myös nettisivustolle). Monipuolisuutta harrastukseen tuovat kätköjen vaikeustasot; aloittelijat voivat aloittaa helposti löydettävissä olevista kätköistä, haasteita haluaville taas on tarjolla taidokkaasti naamioituja ja jopa erikoistaitoja, kuten köysikiipeilyä tai sukellusta vaativia kätköjä. Purkkien piilopaikkana voi käytännössä olla mikä vaan kaikille avoin paikka niin kaupungissa, maalla, metsissä kuin vesistöissäkin.

Ulkoilmaharrastuksena geokätköily sopii erinomaisesti myös koiranomistajille, sillä useimmille kaupunkikätköpaikoillekin voi hyvin ottaa koiran mukaan, ja luontokätköt suorastaan vaativat suorittamaan kätköilyn yhdessä koirakaverin kanssa. Mikäs sen kätevämpää kuin saada toteutettua samalla kertaa sekä kätkönetsintä että koiranulkoilutus. Geocaching.com-sivuston kätkökuvauksissa on käytössä ns. attribuutit, jotka määrittävät kätkön ja kätköpaikan ominaisuuksia, eli esim. pääseekö sinne lastenvaunuilla, onko kätkö löydettävissä talvella tai onko alueelle sallittua tehdä nuotio. Jos attribuutin päällä on punainen viiva, se tarkoittaa, ettei kyseinen asia ole sallittua tai mahdollista. Yksi attribuuteista on koirankuva, joka siis kertoo kätköpaikalle voivan tulla koirankin kanssa. Ainakin Suomessa kyseinen attribuutti on vähäisessä käytössä, koska kaikille on selvää, että kaduilla ja luonnossa saa liikkua myös koiran kanssa, joten sitä ei tarvitse erikseen mainita. Yleensä kyseinen attribuutti onkin merkittynä vain silloin, kun kätköpaikka voi tuntua siltä, ettei koiran kanssa saa tulla, mutta se onkin sallittua, tai silloin, kun kätköpaikalle ei koiran kanssa tulla saa.

Itse kiinnostuin geokätköilystä alkuvuonna 2014, kun huomasin puhelimeeni pystyvän lataamaan geokätköilysovelluksen, ja tässä reilun vuoden aikana löytöjä onkin kertynyt jo noin 250. Vaikka geokätkösovelluksesta näkeekin purkkien paikan aika tarkasti, eivät kätköt aina löydy helposti ja taajamakohteissa etsintä pitäisi lisäksi pystyä suorittamaan siten, että muut ihmiset eivät huomaa sinun etsivän (ja löytävän) jotakin. Koska koirat ovat usein mukanani, aloin pian miettimään, voisinko käyttää niitä apuna kätköjen etsimisessä. Nuoremmasta koirastani Mestasta tulikin hyvä harhauttajakaveri paljon muita ihmisiä sisältäviin taajamaetsintöihin.Voin istuskella Mestan kanssa vaikkapa kaupan rappusilla ja sijoittaa sen istumaan siten, että suojaa toisen käteni, joka kopeloi koloa rapuissa. Toisenlaiseen etsimiestyöhön taas sopii peitehommiksi ympärilläni hyörivä ja pyörivä, vasten hyppivä ja vaatteita repivä Mesta, jolloin ihmisten huomio kiinnittyy koiran käytökseen jääden huomioimatta sen, mitä minä siinä samalla vaivihkaa oikeasti touhuan.

Vanhemman koirani Lumeksen ollessa jo tottunut esineiden etsijä palveluskoirajuttujen harrastamisen myötä, opetin sen etsimään myös kätköpurkkeja. Opetusta kätköetsijäksi helpotti myös se, että Lumes on saanut henkilöetsintäharjoituksissa ruokapalkkansa aina pakasterasioista, joten erilaiset rasiat ovat sen mielestä superkivoja. Koska Lumeksella näin ollen oli jo etsintöjen pohjat ja motivaatio valmiina, aloitin sen kanssa kätköetsintäharjoitukset suoraan valmiilta kätköiltä. Muutamalla ensimmäisellä kerralla paikansin ensin itse kätkön ja ohjasin koiran etsimään siitä kohdin, jotta sen olisi helppo onnistua ja se oppisi ymmärtämään, mitä siltä haluan. Lumes sisäisti idean nopeasti ja oli löydöistään hyvin innoissaan, joten melko pian aloin käyttämään sitä ihan oikeana apuna kätköilyissä. Koska purkkityyppejä on kovin monenlaisia, olen aina uudenlaisen tullessa vastaan avustanut Lumesta onnistumaan, jotta se oppii hakemaan aina uuden- ja uudenlaisiakin ”purkkeja”. Esim. rautaisessa siltakaiteessa magneetilla kiinniollut ohut metallilevykätkö oli vaikea Lumeksen havaita ja se etsi ja etsi vain vierestä, kunnes näytin levyn sille ja se tajusi, että siitähän se haju tuli. Muutenkin usein katselen ensin itse, osuuko purkki jostain helposti silmiin, jolloin ohjaan Lumeksen etsimään sieltä, jotta se saa välillä helppojakin löytöjä motivaatiota vahvistamaan. Jos en heti itse havaitse purkkia, annan Lumeksen itsenäisesti etsiä sitä, ja jos se ei tunnu löytävän purkkia (toisinaanhan kätköt voivat esim. olla kovin korkeallakin), ryhdyn avuksi. Kivenkoloja, sillankaiteita, rakennusten reunuksia yms. en jaksa koskaan itse katsella, vaan ohjaan suorilta Lumeksen haistelemaan kohteen läpi. Se on oppinut mm. etevästi kulkemaan pienten rakennusten ympäri koko ajan niiden reunauloketta tai pohjanalustaa järjestelmällisesti haistellen. Julkisilla paikoilla koiran suorittama haistelukierros on lisäksi paljon vähemmän huomiota herättävää kuin se, että itse kopeloisin kivenkoloja, kumartelisin rakennusten alle yms. omituista.

Kätköjen etsintä ei meille ihmisillekään ole aina ihan simppeliä, eikä se ole sitä koirillekaan. Vaikkakin kätköpurkin sijainti on yleensä tiedossa vähintään muutaman metrin tarkkuudella, ne ovat usein ylempänä maantasasta puiden rungoissa, rakennuksien ulkopinnoissa, tolpissa yms. Purkkien ihmishaju voi myös olla useitakin viikkoja, toisinaan jopa kuukausia vanhaa. Hankala paikka koiralle voi olla sellainenkin tilanne, että kätköllä on käynyt samana päivänä jo useampi muukin, jolloin tuoretta ihmisenhajua on helposti ympäristössä vähän joka puolella ja koiran pitäisi eritellä sieltä ihmisenhaju+purkinhaju-yhdistelmä – ja kun purkkikin voi olla kaikkea muovin, puun ja metallin väliltä, niin yhtälö ei välttämättä ole helppo. Monilla paikoilla koiraa ei voi päästää etsintöihin vapaana, vaan se on pidettävä kytkettynä, ja kätevää on, jos koira osaa haistella myös tarkasti osoitetusta kohdasta. Purkki voi usein olla sellaisessakin paikassa, että vaikka koira sen haistaa, se ei pääse siihen käsiksi. Lisäksi asutuksen yhteydessä olevilla kätköpaikoilla saattaa helposti olla paljonkin häiriöitä liikenteestä, ihmisistä ja toisista koiristakin. Paljon harjoitusta siis vaaditaan taitojen kasvattamiseksi.

Tärkeä asia on sekin, millä tavalla koira ilmaisee kätkön. Purkin ottaminen suuhun voi kuulostaa kätevältä, mutta se ei ole suositeltavaa, sillä kätköpurkit eivät missään tapauksessa saa tulla rikotuiksi. Lumekselle en ole opettanu mitään tiettyä ilmaisumallia, joten ainoa jokaiseen löytöön samanlaisena liittyvä käytös on vinha hännänpyöritys ja superiloinen ilme. Mikäli en harrastaisi Lumeksen kanssa hakua, jonka esine-etsintäosuudessa koiran tulee tuoda löytämänsä esineet ohjaajalleen, opettaisin Lumeksen kätkön paikannettuaan jäämään tuijottamaan kohtaa, josta se vahvimman hajun saa. Nykyisellään Lumeksesta on kaikkein mukavinta juuri tuo epäsuositeltu tapa, eli se mielellään ottaisi muoviset kätköpurkit suuhunsa. Vaikka Lumeksen jäljiltä ei purkeissa ole koskaan hampaanjälkiäkään näkynyt, pyrin silti kehumaan ja palkkaamaan sen aina ennakolta. Muunlaisia kätköjä, esim. magneetilla kiinni olevia läpysköjä, Lumes tökkii kuonollaan, ja moni kätköhän on sellainen, jossa koira ei kosketusetäisyydelle purkkiin edes pääse. Tällaiset kätköt Lumes ilmaisee tassuilla raapimalla, kuonoa lähemmäs kätköä tunkemalla, ja jos olen liian hidas, se myös haukkuu. Tassuilla raapimisessakin voi tosin joskus käydä vahinko, mikäli purkki on sellaisessa paikassa, josta se saattaa päästää putoamaan syvemmälle koloon, alas kalliolta tmv. Jokin hillitty ilmaisutapa olisi siis käytännöllisin ja kätköystävällisin, joten sellaiseen Lumeksenkin kanssa pyrin.

Tässäkään harrastuksessa ei kuitenkaan se tärkein osa-alue ole suorittaminen, vaan mukava yhdessä puuhailu. Siispä antoisia geokätköilyreissuja sinulle ja koirallesi – muista nauttia reippaan ja kätevän apurisi seurasta!