Ymmärrän, miksi ihmiset, erityisesti lapsiperheet, käyvät kotieläinpuistoissa. Eläimiä on mukava katsella ja niiden näkeminen lähietäisyydeltä on monelle lapselle, ja aikuisellekin, elämys. Ymmärrän myös sen, että kotieläinpuistot ovat pitäjilleen rahanlähde. Ei niitä pelkästä eläinrakkaudesta pidetä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että rahantulo on tärkeämpää kuin asialliset olot eläimillä. Kotieläinpuistojen tulisi näyttää ihmisille hyvä tapa pitää eläimiä, kas kun jotkut saattavat ottaa sieltä mallia omaan eläintenpitoonsa ja asenteisiinsa.
Aiemmin en kokenut tällaisissa eläinpaikoissa käyntejä antoisiksi, eikä se huonoissa paikoissa sitä ole vieläkään, mutta nykyään kuljen niissä kriittisen ajatuksen kanssa niin epäkohtia kuin hyviäkin puolia havainnoiden ja mieleenpainaen - ja huonoiksi todettuihin ei toista kertaa tarvitse mennä. Tuskin mikään paikka on täydellinen, mutta silloin, kun epäkohtia alkaa olla niitä positiivisia kohtia enemmän, on jotain jo kunnolla pielessä.
Kuvassa näkyy viisitoista (15) marsua samassa aitauksessa, kopissa saattoi olla vielä muutama lisääkin. Liikkumatilaa niillä on ihan ok:sti pikkuruisiin häkkeihin verrattuna, eläinsuojeluasetuksen määräämä kokokin saattaa jopa juuri täyttyä (0,5 neliömetriä/ marsu x 15-20 marsua). Kuivaa heinää, joka on marsun pääravintoa ja jota pitäisi olla jatkuvasti saatavilla, ei näkynyt (ellei jossain kopin nurkassa ollut pientä tuppoa). Näinköhän marsuille C-vitamiinilisääkään annetaan? Muovikulhossa oli ilmeisesti ollut hedelmiä, tai ainakin kaneilla oli vastaavissa kulhoissa jotain hedelmää. Yksi juomapullo oli ja vettäkin siitä löytyi, mutta pullo oli sijoitettu (tarkoituksella?) käytävän puolelle, joten pakostakin tuli mieleen, että uskaltavatko marsut käydä riittävästi juomassa, jos ja kun samantien ovat ihmiset niitä lääppimässä. Aitausta ei ollut katettu verkolla, vaikka alueella liikkuu vapaana kissoja - ja yöaikaan mahdollisesti muitakin petoja. Marsuaitauksia oli kaksi, toisessa oli vain muutama aikuinen marsu, joten koetan olla toiveikas sen suhteen, että ne olivat uroksia, jolloinka naarasmarsut eivät olisi jatkuvasti kantavana. Olisi myös mielenkiintoista nähdä aitauksen pohja sateen jäljiltä. Vesimärkänä lilluvat purut tuskin ovat ihanteellisin alusta marsuille, varsinkin jos vettä roiskuu kopin suuresta suuaukosta sinnekin sisälle. Kaneilla oli samantapainen aitaus kuin marsuilla, mutta vain 1-4 kania aina samassa.
Ankoista en mitään tiedä, mutta niillä vaikutti olevan mukavanoloinen aitaus, paljon vettä uiskenteluun ja nurmea taaperteluun sekä suht iso mökki suojapaikkana. Sitä jäin miettimään, että kun ankkoja oli neljä ja niistä koiraita kaksi ja naaraita toiset kaksi, että se ei varmaankaan ole ihanteellisin sukupuolijakauma? Ainakin koirailla näytti olevan kinaa toisesta naaraasta.
Poni on kohta karkuteillä...
Koiranpentuja kävi eniten sääliksi. Pienessä aitauksessa oli kolme pentua, jotain pystykorvasekoituksia. Pentujen aitaus oli paikan ainoa, jonne sai mennä sisään, ja kyllähän siellä lapsia sitten ramppasikin. Yksi pentu oli kyllästynyt jatkuviin kopeloijiin ja murahteli lapsille + yritti näykkäillä. Toiset kaksi menivät koppiin saadakseen olla rauhassa, mutta lapset tunkivat perässä - eikä kukaan aikuisista tietenkään komentanut lapsia olemaan asiallisemmin. Pentuparat, kahdeksan tuntia päivässä jatkuvaa lasten viihdyttämistä. Se on sama kuin pitäisi päiväuni-ikäisen pienen lapsen väkisin hereillä aamusta iltaan päiväkodin vilskeessä. Miellyttävää elämää. Olisin suonut pennuille edes ruokarauhan kerran-pari päivässä, mutta ilmeisesti siitäkin olisi liikaa vaivaa, koska kipoissa oli kuivaruokalihamössöä auringossa lämmehtymässä. Syksyllä pennut myydään pois ja seuraavana kesänä hankitaan taas uudet, kun eihän ne aikuiset koirat ole yhtään niin suloisia eikä niiden luokse voi päästää lapsilaumoja retuuttamaan ilman henkilökunnan valvontaa. Kissanpennut kyseisessä paikassa ovat vapaana, ja mikäli lapset saavat niitä kiinni, niin ovat vielä koiranpentujakin pahemman retuuttamisen kohteina. Tietenkin myös kissanpennuista hankkiudutaan syksyisin eroon ja keväällä taas uudet paikalle.
Että sellaista eläinrakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti