Lumes luonnetestissä

Oli avartava kokemus käydä Lumeksen kanssa luonnetestissä. Testi itsessään on minulle kyllä jo ennestään tuttu, mutta olen ollut ennakkoluuloinen "huonoja" osa-aluepisteitä saaneita koiria kohtaan, tai siis että lapinkoirassa täytyy olla jotain "näkyvää vikaa", jos ei plussan puolelle joka kohdasta selviä ja selittelyt "ei siitä kyllä arjessa huomaa mitään sellaista" ovat mielestäni olleet nimenomaan selittelyitä. No, nytpä olen sitten itsekin siinä samassa jamassa, eli ei se luonnetesti hyvää koiraa huonontanut... Eihän lapinkoirien toki kuulu mitään nössyköitä olla vaan vahvoja koiria, mutta onpa tuon hömppäliinin kanssa erittäin mukava ollut olla - ja on jatkossakin - kun ei siitä noita heikkouksiaan onneksi meidän normielämässä juuri näe.

Lokakuussa 2009 arvioin Lumeksen toimivan luonnetestissä seuraavanlaisesti:

"Tuomarin kohtaamisessa Lumes menisi taatusti innoissaan luokse häntä heiluen ja nykykäytöksellään saattaisi hypätä vastenkin ja nuolaista naamaa siinä viehkin kiehkin pyörien. Mitä iloisemmin tuomari sille puhuisi, sitä innokkaammin Lumes käyttäytyisi sitä kohtaan.

Vaikka Lumes mun kanssa leikkiikin hyvin, kiskoo keppejä ja jopa metalliesineitä, ei se vieraan ihmisen kanssa todennäköisesti olisi yhtä innoissaan. Siinä taas en näe järkeä, että parempia pisteitä varten antaisin vieraidenkin leikittää paljon Lumesta, jotta luonnetestissäkin sitten leikkisi tuomarin kanssa hyvin. Lumes tykkää ihmisistä jo ihan riittävän paljon ilman sitä, että ne vielä leikkisivätkin sen kanssa, joten leikki saa pysyä jatkossakin ihan vaan meidän kahden omana juttuna.

Kelkalla (pensaikosta vedetään nykien esiin ihmishahmoinen kelkka) käyttäytymistä onkin vaikeampi arvioida, mitähän se Lumes siinä tekisi... Haukkuminen on monen koiran reaktio, joten kai Lumeskin niin sitten tekisi ja varmaan perääntyisi narun mitan verran, mutta kelkan pysähdyttyä uskaltaisi kyllä mennä sitä katsomaan viimeistään houkuttelulla.

Jotenkin musta tuntuu, että Lumeksella ei olisi paljonkaan puolustushaluja ja kuvittelisinkin sen olevan melko välinpitämätön tuomarin lähestyessä meitä uhkaavasti tai sitten se pelkäisi ja haukkuisi sen takia jossain mun seläntakana... Tuomarin muuttuessa uhkaavasta ystävälliseksi muuttuisi Lumeksen käytöskin viimeistään päästessään tuomarin luokse.

Siinä kohtaa luonnetestiä, jossa kävellään rakennusta ympäri ja yhtäkkiä eteen rävähtää pystyyn haalarit tms., Lumes säikähtäisi, mutta kun samantien käännytään takas tulosuuntaan ja siitä kohta mennään uudestaan haalareiden ohi (ei rävähdä enää silmille), tulisi nätisti mukana, vaikka saattaisikin vähän katsella haalareita sillä silmällä, että vieläkö ne sieltä hyppää uudestaan.

Samaa rakennusta kiertäessä pudotetaan katolta peltitynnyri valumaan perään lankkua pitkin rämisten, jolloin Lumes taas luonnollisesti säikähtäisi ja varmasti tekisi väistöliikkeen, mutta ei pitkään kantaisi kaunaa vaan tulisi tynnyriä katsomaan.

Voisin hyvin kuvitella, että pimeässä huoneessa (omistaja istuu hiljaa piilossa, koira päästetään etsimään) Lumes tuumaisi "vau, kiva paikka ja täällähän on kivoja ihmisiäkin ja kaikkee tutkittavaa" ja se puuhailisi kaikkea muuta paitsi tulisi mun luo. Sitten kun viimein saisi luvan kutsua koiraa, Lumes havahtuisi "ai niin, se emäntäkin oli täällä myös" ja etsisi tiensä mun luokse.

Seinään kiinni kytkettynä ja yksin jätettynä, kun tuomari taas tulee uhkaavana kohti, Lumes tuskin puolustaisi itseään vaan alistuisi. Tuomarin muututtua ystävälliseksi Lumes ilostuisi, että eihän tässä mitään hätää ollutkaan.

Ne laukaukset ja pamahdukset, joita Lumes tähän mennessä on kuullut, on olleet sille aivan yhdentekeviä, joten tällä hetkellä ainakin on laukausvarma."

Testi sujuikin muuten ihan odotuksieni mukaisesti, mutta arjessa ja harrastuksissa Lumes on antanut huomattavasti rohkeamman kuvan itsestään (aina se on ensimmäisenä menossa touhua täynnä joka paikkaan), jonka vuoksi hämmästyin sen voimakkaasta reaktiosta ja jälkikaunoista kelkkaa kohtaan ja toimintakyvyttömyydestä pimeässä huoneessa (kulki miestuomarin ja ulko-oven väliä käyden kahdesti kurkkaamassa toisen huoneen suulla naistuomaria vilkaisten, mutta ei tullut sisään asti ennen kuin kahdesti olin huikannut, jolloin ilahtui kovasti todetessaan siellä pimeässä olijoiden olevankin naistuomari ja minä). Myös taisteluhalun olisin kuvitellut vahvemmaksi. Ehkä se sitten on niin, että meidän välinen hyvä suhde ja luottamus näkyy Lumeksessa rohkeutena sen toimiessa yhdessä minun kanssani, mutta jouduttuaan testissä selviytymään tilanteista yksin, se olikin sille vaikeampaa. Pimeän huoneen käytökseen varmasti vaikutti paineistuminenkin (joka kuitenkin oli melko vähäistä Lumeksen pehmeyteen nähden), testin alkupäässä siitä suoriutuminen olisi hyvin todennäköisesti ollut helppoa. Reippauden ja iloisuuden Lumes kuitenkin säilytti testin alusta loppuun asti ollen siten ihan oma, leikkisä itsensä.

Näin Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen arvioivat Lumesta:

Toimintakyky -1 pieni

"Hiukan se saisi olla rohkeampi. Siinä vaiheessa, kun se laitettiin seinään kiinni, se oli jo vähän maansa myynyt. Sen olisi pitänyt jossain kohtaa ottaa edes yksi askel eteenpäin, mutta sen liike oli kaikessa taaksepäin."

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu -1 haluton

"Älä mene nakkikioskille pimeässä, käy huonosti. Se menee välittömästi sun taakse ja ainoa, mitä se tekee, on että katsoo, mihin suuntaan tuo (minä) kaatuu, ettei jää alle. Ehkä pomo (Allu) vois olla se, joka tässä tilanteessa toimii."

Taisteluhalu -1 pieni

"Leikkiä tykkää, ottaa vieraaltakin, mutta missään uhkatilanteessa ei näy taisteluhalua."

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Temperamentti +1 erittäin vilkas

"Se kulkee joka paikassa, kunnes tapahtuu jotain, ja sitten se keskittyy toimimaan."

Kovuus +1 hieman pehmeä

"Keskusteltiin aika kauan, että onko jopa pehmeä, se muistaa niin hyvin kaikki mitä on tapahtunut."

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

"Se on kaikissa tilanteissa hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin."

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Loppupisteet +78

"Varmaan aika helppo harrastuskoira, teidän hyvän suhteen näkee joka puolella."
"Sun täytyisi alkaa syöttämään sille rohkeuspillereitä."

Lumes on kyllä ollutkin aivan älyhelppo ja pätevä koira kaikkiin meidän harrastuksiin. Kun mietitään hyvän harrastuskoiran ominaisuuksia, niin toimintakyky (rohkeus) ja taisteluhalu (koiran "moottori") nousevat ensimmäisinä esiin, mutta Lumes näkyy paikkaavan nämä vilkkaudellaan ja antaa arjessa ja harrastuksissa siten itsestään ominaisuuksiltaan vahvemman vaikutelman kuin mitä todellisuus on. Myös ylenpalttinen positiivisuus ja iloisuus peittävät alleen pehmeyttä ja rohkeuden puutetta, ja esim. kelkalla näkyy hauskasti, miten Lumes - siitä huolimatta, että sitä pelottaa ja epäilyttää ihan hirveästi - on kuitenkin iloinen ja reippaan oloinen ja sen tekisi mieli kovasti tulla katsomaan kelkkaa, ei vain oikein uskalla. Täytyy kai olla tyytyväinen itseeni, sillä nähtävästi olen osannut viedä Lumesta oikealla tavalla eteenpäin, vaikka siitä pehmeänä, vilkkaana ja ei niin rohkeana olisi aivan toisenlainenkin voinut tulla.

Suosittelen lämpimästi kaikille omien koirien käyttämistä luonnetestissä, se luultu totuus kun ei välttämättä ole se oikea totuus kaikessa, ja sitä omaa koiraa niin helposti katselee ruusunpunaisten silmälasien läpi. ;)

Video kahdessa osassa, ensimmäisessä alkukeskustelut, leikki ja kelkka, toisessa loput (pimeästä huoneesta luonnollisesti vain alku ja loppu). Alkukeskustelun seisoskelu oli Lumeksesta ihan tylsää ja se yritti keksiä ja aikaansaada jotain tekemistä. Kepillä leikkiminen ei kiinnostanut ihan normaalin veroisesti. Kelkalle haukuttiin vaikka miten kauan (ja Lumes kun yleensä on huomattavan hiljainen) ja vielä testin edettyä jo seuraavaan vaiheeseenkin, joten kelkka vietiin pois ennen pressu-kohtausta, jotta ei vaikuta siihenkin. Pimeään huoneeseen mennessäni kutsuin Lumesta mukaan, siksi intoilee kovasti perääni.

Videon äänitaso on hiljainen, joten jos haluaa kuulla äänet, niin kannattaa laittaa omalta koneelta äänitaso melko korkealle.