lauantai 30. elokuuta 2014

Kaikkien kadonneiden sankari

Olin alkukesästä rauniokokeessa töissä ja innostuin siellä pelastuskoirapuolenkin jutuista. Aloitettiinkin sitten heinäkuulla koirien kanssa treenailut raunioradalla ja Lumeksen kanssa myös ketteryysesteillä. Lumes pääsi heti hommasta jyvälle ja niin aloin haaveilemaan rauniokokeeseen osallistumisesta vielä tälle vuotta. Ilmoittautumisen kokeeseen auettua, olin hitusen myöhässä ja jouduttiin/päästiin ensimmäiselle varasijalle, josta suureksi ilokseni ja onnekseni sitten päästiinkin osallistumaan asti.

Lumes on niin luotettava kaveri, etten hetkeäkään epäillyt sen tekevän muuta kuin parastaan, mutta maalailin silti mielessäni kauhukuvia erilaisista tavoista epäonnistua kokeessa. Kaikki aikaisemmat koe/kisaosallistumisemme ovat lisäksi olleet yli vuoden kestävien treenailujen päätös, joten nyt tuntui, että ollaan menossa kokeeseen ihan kylmiltämme, kun tämä lajin treenejä oli takana vasta juuri ja juuri kahden kuukauden verran. Rauniokokeeseen kuuluu kolme osuutta; tottelevaisuus, ketteryys ja henkilöetsintä raunioilta. Osasuoritukset arvostellaan arvosanoilla erinomainen/erittäin hyvä/hyvä/tyydyttävä/puutteellinen, joiden perusteella jokaisesta osuudesta tulee kokonaisarvosana lopputuloksen ollen kuitenkin vain muotoa hyväksytty/hylätty.

Meidän osuutemme alkoi tottelevaisuudesta, muut kokeeseen osallistujat olivat sen jo aiemmin tänä vuonna suorittaneet. Seuraamisen/paikallaolon aikana ammuttiin pari kertaa, lisäksi kentän takaosassa oli moottirisahaa käyttelevä henkilö. Lumes suoritti liikkeet oikein hienosti, mutta niiden välisissä siirtymissä näkyi se, että treeneissä palkkaan aina Lumeksen vain liikkeistä ja kokeenomaisia siirtymiä ei harjoitella ollenkaan, joten Lumes ei niissä oikein ollut mukana ja haaveili vain palkkakassille menemisestä - treeneissä kun annan sen aina juosta kentän reunaan treenireppumme luo. Luoksetuloissa ja noudossa Lumes tulee suoraan perusasentoon, mikä pienesti verottaa pisteitä, koska koiran pitäisi tulla niistä ensin istumaan eteen. Noudossa oli lisäksi noloa, kun näyttäessäni noutoesineeksi valitsemani lastenkengän, tuomari kysyi, että lentääkö se kymmenen metrin päähän ja vakuutin, että kyllä lentää, niin eiköhän heitto jäänytkin ihan vajaaksi, kun yritin heittää eleettömästi pelätessäni Lumeksen karkaavan noutoon (odotuskäskyä, kuten tokossa, ei saa antaa), kun hyppäsi jo kädestänikin kenkää tavoittelemaan. Vajaa heittomatka alensi noudon arvosanaa ja lisäksi Lumes oli niin hirveän innoissaan, ettei saanut kenkää heti kunnolla suuhunsa vaan meni säätämiseksi.

Kokonaisarvosana tottelevaisuudesta oli erittäin hyvä.


Linkki videoon tottiksen muista liikkeistä.

Heti tottisosuuden jälkeen päästiin suorittamaan ketteryysesteitä. Lumes työskenteli oikein varmasti ja varsinkin pituusesteen ja kauko-ohjauksen suorituksia tuomari kehui näyttäviksi. Pituusesteen jälkeen olen treeneissä pysäyttänyt Lumeksen aina seisomaan, kaksi päivää ennen koetta vaihdoin sen makuuseen, ja kokeessa meinasin kokonaan unohtaa, että pitää joku käsky vielä hypyn jälkeen antaa, joten hätäpäissäni huudahdin "maahan" tajuten samantien, että sehän on Mestan käsky eikä Lumeksen, Lumekselle kuuluu sanoa "siihen". Mutta mitäpä muutakaan tekee Lumes kuin pelastaa tilanteen ja menee maahan siitä väärästäkin käskystä.

Ketteryysesteilläkin näkyi todella selvästi se, että itse liikkeiden tekeminen oli Lumeksesta tosi mukavaa, koska niistä palkataan treeneissä, mutta siirtymiset niiden välillä olivat vähän pakkopullaa, koska joku ei ole tajunnut treeniä niitä kokeenomaisina (koska tärkeintä oli saada itse esteet sujumaan pika-aikataululla)... Kauko-ohjauksen merkin opetin pari viikkoa ennen koetta viemällä aina namin merkille ja nyt Lumes jäikin sinne nuuskuttelemaan tarviten kaksi käskyä suorituksen jatkamiseen ja aivan valtavan hienosti Lumes sitten pöydille ohjautuikin.

Viimeisenä liikkeenä ketteryydessä on koiran kantaminen. Ollaan todella vähän treenitty sitä (kolme kertaa...) ja tässä kävikin sitten kaikki kauhuskenaariot toteen, ei tosin koiraa voi syyttää, kun ei se sellaista voi osata tehdä, jota sille ei ole opetettu. Kannoin siis ensin itse Lumesta noin 10 metriä, jonka jälkeen annoin sen vieraalle kantajalle, jonka kantosuunta oli kaikista pahin, suoraan yleisöä kohti. Kantajan laskettua koiran maahan, tulisi koiran jäädä sen viereen odottamaan ohjaajansa luoksetulokutsua. Lumes ensinnäkin riemastui kovasti päästessään vieraan syliin, yritti maahanlaskussa rimpuilla päästäkseen nopeammin maahan ja samantien, kun jalat olivat maassa, huikkasin sille kutsun, koska huomasin, miten sen suoritusten aikana patoutunut energia pääsi valloilleen... Lumes ehti jo kuitenkin bongata muutaman metrin päässä olevan yleisön ja säntäsi sinne (Jee! Ihmisiä!), kutsuin uudelleen, josta Lumes kääntyi vähän minuun päin, mutta menikin sitten tuomaria moikkaamaan (Jee! Ihminen!), kutsuin kolmannen kerran ja olin ihan paniikissa, että jos se nyt ei tule luo, niin siitä menee sitten koko koe hylätyksi, mutta onneksi Lumes on kuitenkin niin kiltti ja tottelevainen pohjimmiltaan, että siitä kolmannesta käskystä juoksi hienoon perusasentoon vierelleni iloinen ilme naamallaan ihan näyttäen siltä, että "Mitä sä hermoilet, kokoajanhan mä olin tulossa takas!"

Kokonaisarvosana ketteryydestä oli erittäin hyvä.

Linkki videoon ketteryyden ensimmäisistä esteistä







Meidän rauniovuoro olikin sitten vasta toiseksi viimeisinä. Ensin olivat kaksi b-kokeen koiraa, joilla tutkittavana alueena oli suurempi osa raunioradasta ja etsittäviä henkilöitä 3-5, sitten me a-luokan koirat, joilla oli noin puolet rauniksesta etsintäalana ja etsittäviä henkilöitä 2. Raunioradalla maalimiehet ovat piiloutuneina maanalaisiin tunneleihin tai muihin vastaaviin rakennusten sortumia jäljitteleviin piiloihin, googlen kuvahausta löytyy jotain esimerkkiä, ja rauniokasaröykkiöt ovat epätasaisia, hankalakulkuisia alustoja. Kokeessa koiran suorituksen aikana ammutaan 9mm starttipistoolilla useita kertoja, moottorisaha on äänessä, häiriöhenkilöitä hakkaamassa metallitankoja yms. ja tynnyrissä poltetaan voimakkaasti savuavaa materiaalia.

Lumes aloitti työskentelyn tutkimalla yllättävänkin tarkasti ensimmäisen kasan, jolle sen lähetin, ja tuli sitten itsenäisesti sieltä pois. Lähetin suunnitelmani mukaisesti Lumesta sitten aluetta eteenpäin ja reippaasti Lumes juoksikin sitten sinne jonnekin, näköyhteyttä on raunioilla vähän hankala koko ajan koiraan saada. Kävelin perässä tuomarin annettua luvan mennä eteenpäin ja Lumes löytyikin tutkimasta alueen toista takakulmaa (siellä oli b-luokassa ollut maalimies), josta jatkoi sitten alueen ulkopuolelle (b-luokan koirien rata oli jatkunut vielä sinne) ja jouduin muutamaan kertaan huikkimaan, että sain sen alueelle takaisin. Halusin sen kuitenkin vielä tarkistavan uudelleen  yhden kulmassa olleen piilon, joten lähetin takaisin ja Lumes poistui taas alueelta (koirahan ei voi tietää alueen rajoja, ohjaajan tulisi huolehtia koiran pysymisestä alueella) ja jouduin huikkimaan sitä takaisin.

Seuraavalta kasalta, jonne Lumeksen lähetin, löytyi maalimies. Lumes haukkui kannen päällä, sain avata sen ja kysellä maalimiehen vointia. Maalimies oli niin syvällä tunnelissa, ettei sitä näkynyt yhtään, ja koirani tuntien olisi pitänyt tajuta odottaa sen aikaa, että maalimies saa kömmittyä vähän ylemmäs ja Lumes näkisi sen, jonka jälkeen jatkaa etsintöjä. Kysyin tuomarilta, voinko odottaa vai jatkanko ja hän suositteli ajankäytön takia jatkamaan heti ja tein sitten niin, kun en siinä heti tajunnut tosiaan odottamisen olevan Lumekselle sopivampaa. Jatkettiin sitten etsimistä ja Lumeksen oli tosi vaikea jättää maalimies sinne piiloon, se turhautui ja ehkä tuli pikkasen epävarmaksikin siitä, että oliko siellä maalimiestä ollutkaan, kun ei näkynyt ja pois piti tulla, ja näiden takia noin 15m siltä piilolta, alkoi haukkua toista piiloa. Jouduin käymään kovasti sisäistä keskustelua itseni kanssa, että hyväksynkö ilmaisun vai onko tuo nyt turhaumaa ja koska Lumes jätti pian itse sen piilon ja juoksi takaisin sinne, missä oikeasti oli, päättelin, että kyllä se turhaumaa vain oli. Maalimies oli juuri kiipeämässä ulos piilosta ja Lumes sai tarvitsemansa vahvistuksen siihen, että kyllä se maalimies oli ihan oikein siellä sen haukussa ollut, ja kun kutsuin takaisin jatkoon, ei ollut enää yhtään kiinnostunut siitä, mitä oli turhaumahaukkunut, joten sain itsellenikin vahvistuksen, että ei siellä ketään ollut, ei Lumes jättäisi piiloa, jos siellä on maalimies.

Siltä kasalta lähetin Lumeksen sitten taas eteenpäin ja vaikka Lumes ei mennyt ihan sinne, minne näytin, annoin sen juosta omaan suuntaansa, koska liika koiran kontrolloiminenkaan ei ole hyvästä ja Lumes niin reippaasti lähti matkaan. Ja hyvä oli näin, koska juoksunsa päästä Lumes löysi sen toisen maalimiehen, eli taisi hajun perässä lähteäkin sinne suuntaan juoksemaan. Ilmaisuhaukku oli tosi vahvaa enkä meinannut saada Lumesta ollenkaan pois maalimieheltä, niin riemuissaan Lumes oli tästä löydöstään sen ensimmäisen, minun osaltani huonosti hoidetun jälkeen. Meillä jäi aluetta vielä aika paljon tarkistamatta ja koska rauniokokeet demonstroivat oikeaa onnettomuustilannetta (tässä kokeessa kerrottiin alueella tapahtuneen kaasuräjähdys), kysyin tuomarilta, että jatketaanko vielä alueen tarkistamista loppuun vai riittääkö tämä, kun kaksi ilmoitettua henkilöä on löydetty. Tuomari sanoi antavansa plussaa tästä huomiosta ja kehui myös sitä, että osasin lukea koiraa enkä hyväksynyt sitä yhtä ilmaisua, koska jos olisin hyväksynyt sen, se olisi ollut valeilmaisu ja pisteet olisivat rapisseet roimasti alas, mutta koska en hyväksynyt, niin se haukku ei haitannut arvosteluunkaan.

Rauniokokeessa arvostellaan seuraavia osa-alueita: Ohjaajan käyttäytyminen, ohjaajan taktinen toiminta, koiran selviytyminen ongelmatilanteista, koiran ohjattavuus, koiran ja ohjaajan yhteistyö, henkilöiden ilmaisu. Meillä puutteita oli koiran ohjattavuudessa ja yhteistyössä, koska jouduin antamaan useampia kutsuja ensimmäisessä kulmassa saadakseni Lumeksen takaisin meille merkitylle alueelle ja samoin maalimiehiltä hallintaan saaminen vaati useamman käskyn, lisäksi ennen ensimmäisen maalimiehen löytymistä en ihan koko aikaa tiennyt, missä päin Lumes on.

Kokonaisarvosana raunioilta oli hyvä.

Pelastuskoirien rauniokokeen A-luokka suoritettu hyväksytysti läpi!

Kokeen lopussa, kun saatiin kisakirjat takaisin, tuomari vielä kättelyn yhteydessä toisti kolmannen kerran sen, mitä tottiksen ja kettiksenkin jälkeen arvosteluissa oli sanonut, että on sulla kyllä hyvä koira. En voi kieltää, Lumes on vaan niin ihan mahtis kaveri!

(Jos kiinnostaa tarkemmin kokeiden sisältö, löytyy Palveluskoiraliiton nettisivuilta pelastuskoirakokeiden säännöt (pdf), tottis s.74, kettis s.78 ja rauniot s.97.)

3 kommenttia:

  1. Vau, hurjasti onnea! Olettepa kyllä aika päteviä kaikessa mihin ryhdytte :)

    VastaaPoista