Syyskuulla 2012 kirjoittelin tännekin pienet päiväkirjamerkintäni vuosilta 2004-2005 ensimmäisistä rotistani. Niiden jälkeen tulivat tuonkin tekstin lopussa mainitut Hullupää ja Kukkis. Hullupää ei oikeasti ollut hullu, se sai nimensä siitä, kun ei alkuun tykännyt Kukkiksesta, mutta tutustelujen jälkeen niistä tuli hyvät kaverit ja Hullupään nimen olisi voinutkin vaihtaa Kilttipääksi.
Hullupää ja Kukkis olivat molemmat kiharakarvaisia, rotilla sen turkkimuunnoksen nimi on rex.
Hullupää ja Kukkis asuivat ensin samassa häkissä, jossa aiemmat rottani Vanukas ja Amperikin olivat asuneet. Se oli kyljelleen käännetty entinen kettuhäkki, varsin tilava siis, ja isoreikäinen seinämä (häkin alkuperäinen pohja) oli tilkitty pienemmällä verkolla ja häkin sisään viritelty kiipeilytasoja. Vanukas ja Amperi olivat pysyneet siellä kiltisti, samoin tekivät Hullupää ja Kukkis alkuun, kunnes Kukkis kerran löysi reitin vapauteen - ja sen jälkeenhän sitä ei pidätellyt enää mikään...
Hullupää
Kukkis löysi vähintään kerran päivässä itse tiensä vapauteen. Toki ne oleskelivat häkkinsä ulkopuolella ihan sallitustikin, mutta Kukkis otti itselleen suureksi tehtäväkseen syödä uudestaan ja uudestaan itsensä omaehtoiseenkin vapauteenkin ja aina kun sain sen edellisen reitin tukittua, löytyi jostain uusi pors...rotanreikä. Joulunaikaan minulta oli kerran jäänyt lähes täysi piparipussi (= monta kymmentä piparia) olohuoneen sohvapöydälle. Aamulla herätessäni pussissa ei ollut enää kuin muutama pipari, Kukkis oli ollut koko yön työntouhuissa... Säikähdin ensin, että se oli syönyt ne kaikki, mutta ei sentään. Kukkiksen piparivarastoja löytyi parin viikon ajan ympäri olohuonetta - ja tunsin huonoa omatuntoa siivotessani niitä pois, toinen kun oli nähnyt niin suuren vaivan... Tämän episodin jälkeen rotille rakennettiin ihan upouusi, murtovarma häkki (näkyy ensimmäisessä kuvassa) ja Kukkiksen yölliset reissut loppuivat siihen.
Hullupää
Eihän se ole yhtään liikaa eläimiä, jos on kaksi koiraa, kaksi kania, kaksi okahiirtä ja sitten siihen vielä pari-kolme rottaa... Olihan meillä ennen kolme koiraa, kaksi kania ja neljä okahiirtä, eli ottamalla kolme rottaa eläinten määrä tulisi vain takaisin tasapainoon...
Kukkis
Ei, ei se olisi yhtään liikaa ;-)
VastaaPoistaRotat ovat aivan mainioita tyyppejä!
Tästä on kolmisen vuotta aikaa kun meidän pojista aika jätti. Ihan äärimmäiset sotkuisiahan ne poikarotat ovat, mutta silti jos ottaisin uudelleen rottia, niin taitaisin niihin poikiin taas päätyä ♥
Jaan tän sun rottakuumees. Meikäläistäkin jo pitkään vaivannut moinen, vaikken näitä otuksia oo vielä tähän asti yhtään omistanutkaan. Mutta mitä nyt on tullut luettua, kuunneltua ihmisten kokemuksia ja nähtyä kavereiden rottamuksia, niin ihan ehdottomasti haluan vielä laumanjatkeeksi pari tämmöstäkin!
VastaaPoistaMarika, se työläyshän siinä oikeastaan eniten mietityttää, ei ne tytötkään niin siistejä olleet... Jos joku muu hoitais siivouspuolen, niin kävisin heti hakemassa uudet. :) Tosin vois olla, että taas niiden jälkeen tulisi sitten pitkä tauko seuraaviin, kun se luopumisen tuska on suuri ja tulee suhteessa niin nopeasti. Varsinkin, kun tosiaan ovat luonteeltaan verrattavissa koiriin, niin elinikä on surullisen lyhyt. :(
VastaaPoistaKoi, rotat on kyllä hurmaavia, tosin vaativia lemmikkejä, mutta sen arvoisia. :)