maanantai 25. toukokuuta 2015

Selkäpotilas

Mesta loukkasi selkänsä ilmeisesti jossain vaiheessa perjantaita, muutaman kerran päivällä vingahti epämääräisissä yhteyksissä. Mesta on muutenkin herkkä vingahtelemaan, jos se vähänkin ajattelee, että siihen sattuu, joten en sen kummempaa huomiota kiinnittänyt asiaan ja käytiin tokotreeneissäkin ihan normaalisti. Tai tavallaan normaalisti, mutta tavallaan ei, kun olen laajentanut vinkumattomuushomman autoonkin enkä ota Mestaa sieltä pois kuin vasta oikeasti rauhoittuneena. Eihän se koskaan sieltä ole vinkumalla päässyt pois, mutta se lopettaa sen vain ulospääsyn ajaksi ja on kireänä kuin viulunkieli. Päätin kokeilla, että jos autossa rauhoittumisella olisi vaikutusta itse treenivinkumiseenkin, mutta näistä vinkumattomuusharjoituksista johtuen en voi nyt hetkeen tehdä Mestan kanssa kaikkea, mitä treeneissä "pitäisi".


Ikinä koskaan ensimmäistä kertaa otin siis Lumeksen Mestan tokotreeneihin mukaan tekemään Mestalle tarkoitetut jutut. Mesta siis oli kyllä tekemässä niitä omia juttujaan, mutta "viralliset osuudet" hoiti Lumes. Ensin Lumes joutui/pääsi suoraan autosta paikallaistumisriviin kahdeksi minuutiksi, tosin laitoin sen rivin reunimmaiseksi makaamaan. Makas 98% ajasta kuin tatti! Heti perään paikallamakaaminen neljä minuuttia, vaihdoin Lumeksen koirien keskelle yhden nartun paikalle. Luulin tämän olevan paha paikka ja joutuvani komentamaan Lumesta liiasta toisten, sille täysin vieraiden koirien katselusta, mutta eihän se kiinnostunut niistä ollenkaan, makasi 85% ajasta kuin tatti, 10% ihan ok ja 5% haisteli maata/vähän vilkuili. Olin ihan supertyytyväinen!

Oltiin rajattu nurmikentälle nauhoilla oikein tokokehä, laitettu ruutu ja luoksetulon stoppien merkkejä, kehän vierellä "buffetti" mustikkapiirakalla (oli hyvää) ja radio soimassa kovalla. Vähän niin kuin aidon kokeen tunnelmaa haettiin. Ajattelin, että olisin kokeillut Lumeksen kanssa ruutua, mutta otettiinkin sitten ensin häiriöharjoitusta paikallamakuuseen ja jäi ruudun kokeilu sitten siihen. Lumeksellehan on neljästi aiemmin tehty tuota häiriöharjoitusta, ensimmäisellä kerralla koko häiriöjuttu oli sen mielestä vain hauska leikkki, mutta seuraavilla on oikeasti keskittynyt ja pyrkinyt sulkemaan häiriöitä pois. Nyt oli niin vaikeita häiriöitä, että Lumes ei oikein pystynyt ollenkaan irrottautumaan niistä ja oli koko ajan menossa mukaan ja vähän leikkimoodissa. Mun kriteeri Lumekselle näin vaikeassa häiriöinnissä (joku istui/seisoi ihan vieressä ja yritti eleillä, puheilla, nameilla saada Lumeksen huomion ja nousemaan ylös) oli se, että pysyy paikallaan, mutta katsoa saa, kun ei vaan pystynyt olemaan katsomatta, mutta häiriöijän mielestä se ei olisi saanut ollenkaan kiinnostua. Sehän se ois se ihanne tietenkin, mutta jos tietää, ettei koira juuri nyt siihen kykene, niin ei voi sellaista vaatia. Sain kyllä myös moitteet, että ylipäätään olin Lumeksen kanssa, kun nämä oli Mestan treenit, vaikka olin kyllä selittänyt, miksi Mesta ei tällä kertaa tule ohjattuja juttuja tekemään. Marttyyriminä sanoo, että olisi varmaan kai ollut parempi sitten vain jäädä kotiin (paitsi että niinkään ei saa tehdä).


Lauantaina laitoin merkille (tosin vasta sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt käydä metsälenkillä ja antaa Mestankin riehua ja juosta vapaana), että Mesta vingahtaa jokaisessa ylösnousussa ja satunnaisesti muissakin tilanteissa. Kokeilin sitä läpi ja kun painelin selästä eri kohtia, niin siinä ihan ennen hännän alkua oli kohta, josta vingahti, kun tunnustelin. Sama vingahtelu jatkui sunnuntaina ja vahingossa vielä pyysin Mestaa itse hyppäämään meidän korkeimpaan autoon (samalla hetkellä, kun se jo hyppäsi, muistin, ettei sen nyt saisikaan antaa hyppiä minnekään) ja huonoksihan se oli, sattui selvästi pidemmän aikaa. Lumes pääsi sitten hakutreeneihin Mestan tilalle ja oli kyllä onnessaan löytäen kaikki viisi maalimiestä piiloistaan. Juttelin treeneissä Mestan selästä ja käskivät antaa kipulääkettä, joten illalla ja tänään aamulla on nyt saanut Rimadyliä. Tänään ei ole vingahteluja kuulunut, joten toiveissa on, että menisikin ohi eikä olisi mitään ikävämpää, mutta otetaan nyt muutama päivä vielä ainakin rauhallisesti.

2 kommenttia:

  1. Moro. Muistelin että luit mun nettisivuja aiemmin. Bloggerista löytyy nyt meidän uusi blogi ;) eigenkarolina.blogspot.fi

    VastaaPoista