Pois mukavuusalueelta

On kuulemma hyväksi joskus poistua omalta mukavuusalueeltaan, sanovat viisaat, sillä ei voi kehittyä ja oppia, jos ei koskaan hakeudu itselleen epämukaviin tilanteisiin. Minä olenkin kyllä kiitettävästi tätä ohjetta noudattanut, koska esiintymiskammoisena ihmisenä joka ikinen koirieni kanssa käymä kilpailutilanne vaatii poistumisen yleiseltä mukavuusalueelta. Sinänsä onkin omituista, että minulle on valikoitunut tällainen kisatavoitteellinen harrastus, jossa on pakko olla esillä, vaikka en siitä yhtään pidäkään. Koirien kanssa kisaamisessa on tosin yksilölajeihin verrattuna se helpottava puoli, ettei ole yksin katseiden kohteena, vaan koira vie vähintäänkin puolet huomiosta.

Olen aina inhonnut sellaisia ryhmäliikuntatunteja, joissa vetäjä edessä näyttää vilkkaaseen tahtiin tehdään näin ja noin ja nuin, enkä vain pysy tahdissa ja vauhdissa mukana. Kesällä huomasin ilmaisen tanssikoulutuksen (ihan pelkkää ihmistanssia), josta mainittiin, ettei mitään tarvitse osata valmiiksi. Minua kiinnosti kovasti, ajattelin sieltä voivan saada jotain niksejä omaan liikkumiseeni koiratanssissakin, mutta yksin en olisi saanut itseäni sinne lähtemään juuri tuon ryhmäliikunta-angstin vuoksi. Äitini sattui kuitenkin olemaan juuri tuona päivänä meillä käymässä ja lähdettiin sitten kaksin kokeilemaan tuota koulutusta.

Tanssikoulutuksesta tulee sanana ensimmäisenä mieleen jonkin tietyn tanssilajin koulutustilaisuus, mutta täällä ideana oli tunnustella ja hakea sitä omaa tapaa liikkua - kaikki liike on tanssia ja kaikki tanssi on liikettä. Jokaiselle myös todellakin annettiin vapaus toteuttaa itseään juuri siten kuin haluaa, ja korostettiin, että myös paikoillaan voi tanssia, jos ei halua liikkua muiden seassa, ja jos ei tiedä, mistä aloittaisi, niin vaikka liikuttelee sormiaan jos ei muuta. Ei ollut mitään tehkää näin ja noin ja nuin, vaan jokaista harjoitusta pohjustettiin kehoituksella kuunnella musiikkia, miltä se tuntuu, miten siinä voisi liikkua, keksikää itse tai katsokaa toisista mallia, tyyli on täysin vapaa.

Tämä oli sillä tavalla hauskasti järjestetty tilaisuus, että paikalla oli livemusisoija. Yleensähän homma menee niin, että oma liikkuminen sovitetaan musiikkiin, mutta kun ajatus oli nimenomaan kannustaa keksimään oma tapa liikkua ja tanssia, niin osa tekemistämme harjoituksista oli sellaisia, joissa musiikki muuttui osallistujien liikkumisen mukaan. Siinäkin oli kuitenkin todella kivasti ajateltu monenlaisia osallistujia - jos halusi vaikuttaa musiikkiin, piti mennä tilan keskelle liikkumaan, jos ei halunnut vaikuttaa musiikkiin, sai pysytellä tilan reunoilla. Eniten pidin alun esittelykierroksesta, jossa seistiin ringissä ja jokaisen piti tehdä joku omavalintainen pieni tai suurempi liike, jonka sitten kaikki muut osallistujat matkivat soittajan improtessa liikkeeseen soveltuvat soinnut. Näitä liikkeitä ja niihin improvisoituja musapätkiä yhdistelemällä olisikin jo saanut aikaan aika kivan, erilaisen tanssin ja siihen musiikin. Koiratanssiohjelmienkin suunnittelu helpottuisi moninkertaisesti, jos saisi vain ensin päättää, että tehdään temput näin ja noin ja nuin, ja sitten joku vain säveltäisi siihen musiikin päälle.

Äkillisessä rohkeudenpuuskassa hakeuduin yksikseni kehorytmikoulutukseenkin, koska se kuulosti hauskalta. Kehorytmiikassa tuotetaan musiikkia omalla kehollaan, lähinnä käsillä ja jaloilla. Kämmeniä voi lyödä toisiaan vasten, ja siitä syntyvää ääntä saa muutettua sillä, minkälaisessa asennossa kämmenet ovat - suorassa vai kuppimaisina, ja ovatko kämmenet vastakkain vai "päällekkäin". Erilaiset taputukset saa aikaan koskiessa kämmenillä rintakehään, käsivarsiin, vatsaan, reisiin jne., joko molemmilla käsillä yhtä aikaa tai erikseen - tässä yhteydessä muistutettiin, että kehorytmiikka ei ole voimalaji, taputusten ei tule aiheuttaa mustelmia kehoon. Jalkojen tömistelyyn löytyy siihenkin useampaa erilaista tyyliä sen mukaan, millaiset rytmit ja äänet aikaiseksi halutaan. Vielä kun sekaan liitetään sormilla napsuttelu, niin ollaan monipuolisen kehoäänimaailman äärellä.

Näitä kaikkia voi tehdä yksinkin omaksi ilokseen, mutta sitä näyttävämmän kuuloista kehorytmiikka on, mitä useampi ihminen sitä on toteuttamassa. Meitä oli tässä koulutuksessa niinkin paljon kuin plus miinus sata henkeä, ja kun välillä porukka jaettiin kolmeen osaan ja yhdet teki yhtä rytmiä, toiset toista rytmiä ja kolmannet kolmatta, niin se kuulosti ihan todella makeelta. Ryhmäliikuntapelkoni tosin pääsi täällä toteutumaan, kun alussa tehtyjen helppojen harjoitusten jälkeen mentiin koko ajan kohti yhä monimutkaisempia rytmisarjoja, joissa lopulta menin ihan sekaisin. Mutta oikeasti tämä oli ihan todella hauskaa, ja olin iloinen, että uskalsin mennä mukaan. Jos kiinnostuit, niin youtubesta löytyy videoita mm. hakusanoilla kehorytmi, kehorytmiikka ja body percussion.