Jo heti Lumeksen ollessa pikkupentu aloitin ns. lähelläoloharjoitukset Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeita mukaillen. Harjoitusten tarkoitus on pohjustaa pk-tyylistä luoksetuloa (ja noutoa), jossa koira tulee ensin ohjaajan eteen istumaan ja siitä siirtyy käskystä sivulle perusasentoon. Tokossa olin jo päättänyt käyttää suoraa sivulletuloa sen ollessa siinä sallittu (ja siten liikkeessä on yksi mahdollinen pistemenetyskohta vähemmän), mutta palveluskoirapuolen kiinnostaessa halusin opettaa noudon ja pk-luoksetulon sillä eteentulolla.
Aloitin lähelläoloharjoitukset istumalla lattialla seinään tmv. nojaten, selkä täysin suorana (koiran mukavempi tulla eteen) ja jalat loivassa koukussa v-asennossa ohjaamassa koiraa suoraan. Houkuttelin Lumeksen namilla jalkojen väliin eteeni ihan vartalooni kiinni ja annoin nameja pitäen käteni vierekkäin rintaani vasten (molemmat kädet sen vuoksi, ettei tule ennakointia=vinoutta tietyn namikäden vuoksi). Vasemmassa kädessä oli valmiina muutama nami, josta oikealla kädellä niitä otin ja annoin Lumekselle yksitellen aina, kun oli tiiviisti edessäni. Muutaman namin jälkeen heitin yhden lattialle ja vapautin Lumeksen syömään sen.
Muutamalla ensimmäisellä kerralla Lumes lähti joka namin jälkeen itsekseen pois edestäni ja houkuttelemalla ohjasin sen aina takaisin. Jossakin vaiheessa Lumeksella välähti, että kannattaa pysyä edessäni koko ajan, siten saa namit nopeammin. Samaan aikaan Lumes alkoi jo hakeutua paremmin itse eteeni eikä tarvinnut ohjata sitä niin suurellisesti tulemaan oikeaan paikkaan. Lumeksella oli silloin, ja on edelleen, suuri taipumus etutassujensa käyttöön, joten näissä lähelläoloharjoituksissakin se monesti nosti toisen tassunsa käteni, jalkani tai vatsani päälle samalla kun halaji namia. Aina Lumeksen nostaessa tassunsa, "työnsin" sitä poispäin viemällä namikättä taaksepäin, jolloin Lumes peruutti hiukan ja tassu laskeutui, jolloin toin käden taas rintani kohdalle ja Lumes tuli mukana. Monia kertoja jouduin toistamaan sitä, kunnes tassun tarjoaminen alkoi vähentyä.
Alkuun Lumes sai olla edessäni ihan seisaallaan, kun se osasi seisten tulla hyvin siihen lähelle ja pysyä siinä muutaman namin ajan, ohjasinkin sen istumaan. Lumes istuutuu aina taaksepäin ("peruuttaa" istumaan) ja se on toisaalta ihan hyvä, mutta tässä harjoituksessa taaksepäin istuen jää eteentulo liian väljäksi. Annoin siitä väljästä istumisestakin namin kuitenkin aina ihan kiinni rinnastani, josta Lumes sen kurotteli ja muutamien toistojen jälkeen alkoi jo itse tiivistää istuntaansa riittävän lähelle.
Seuraava vaihe tässäkin harjoituksessa, kuten pelkissä istumisharjoituksissakin, oli palkata vain "oikeaoppisesta" istumisesta, Lumes kun mielellään istuu (sekä makaa) lonkallaan, takajalat sivulle päin eikä suoraan alla. Kun istumisasento oli saatu suurimmaksi osin oikeaksi, alooin liittää käskysanaa mukaan siihen hetkeen, kun annan namin. Näin jatkettiinkin sitten monta monta viikkoa sillä erolla, että vähitellen nousin itse ylemmäksi enkä istunut enää lattialla. Ensin istuin tyynyn päällä, sitten kahden, matalalla jakkaralla, tuolilla... Ja nykyään pystyn sitten olla ihan normaalisti seisomassa ja Lumes tulee kutsusta eteen istumaan, mutta monta vaihetta harjoituksia on takana.
Toukokuu 2009
Jostain syystä silloin aikanaan noutoa opettaessani sitten unohdin, että sen piti tapahtua eteen, tai jostain muusta syystä halusin sen suoraan sivulle. Se on nyt vähän ongelmallinen pk-puolelle suunnatessa, koska suoraan sivulle tulemisesta vähenee pisteitä ja ison kapulan kanssa on vaikea tulla sivulle (kapula osuu jalkaani). Olisihan tässä talvi aikaa vaihtaa noudon tulopaikkaa, mutta taidan olla laiska ja pitää sen nykyisellään.
Pk-hyppy ja luoksetulo
Palveluskoirapuolella hyppyesteen korkeus on kaikille koirille yhden metrin (1m), Lumekselle se on siis tuplasti säkäkorkeus, lisäksi hyppy suoritetaan noudon yhteydessä jolloin paluuhypyssä koiralla on suussaan 650g painava kapula. Vielä toissakeväänä ei ollut toivoakaan saada Lumesta metrisestä hypystä yli, sillehän oli silloin vaikeita vielä 55-65 senttiset agilityhypytkin, mutta viime keväänä alkoi toivo herätä Lumeksen suoriutuessa 80cm hypystä reippaasti, iloisesti ja helponoloisesti. Tosin se korkeus on vielä 20cm alle tavoitteen eikä Lumeksella ole kapulaakaan, joten ei siitä lopputuloksesta vielä tiedä. Viime kesän aikana oli tarkoitus päästä siihen metriseen asti muutaman kerran, mutta halusin sittenkin lisätä vielä Lumeksen varmuutta ja itseluottamusta 70-80cm hypyillä. Nyt alkutalvesta Lumes meni kerran 90cm yli, mutta olen sen jälkeen taas palautellut tuolla kasikympillä. Pääasia olisi, että Lumekselle kertyy itseluottamusta siihen, että pystyy suoriutumaan hankaliltakin näyttävistä jutuista (näin oli agilityssäkin esim. maxi-korkuisten hyppyjen takaakierron kanssa, kun kerran sain sen hyppäämään siten, ei mitään ongelmaa enää ollutkaan).
Viime keväänä pääsimme vihdoinkin eteenpäin myös eteentulossa. Lähelläoloharjoituksista jatkoimme seisten tapahtuviin oikean paikan, tiiviyden ja suorana olemisen vahvistamiseen, joista oli sitten aika jatkaa taas haara-asennon pienentämiseen. 100% ei haara-asennosta kuitenkaan täydy luopua, sillä se toimii Lumekselle erotteluapuna suoraan sivulletulon ja eteentulon välillä (suoraan sivulle -> jalat kiinni toisissaan, ensin eteen -> muutama sentti jää jalkojen väliin). Palkkaan aina taaksepäin jalkojeni välistä (normaalisti heitä namin taakseni, mutta hallin lattiaa ei saa sotkea nameilla, joten videolla annan namin sen vuoksi vähän oudosti), jotta suoruus vahvistuisi, samasta syystä en koskaan pyydä edestä perusasentoon muuten kuin erillisesti sitä harjoitellessa.
Video toukokuulta 2012 (hypyssä palkka on liian lähellä estettä, Lumes joutuu jarruttamaan samantien laskeuduttuaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti