Parisen päivää Niemisen Reijan koulutuksen jälkeen oli Mestalla ihan tavis hakutreenilöt, joissa etsittävänä oli kaksi maalimiestä hajunhauilla ja toiset kaksi näköavuilla, kaikki hyvin maastokankaan alle piiloutuneina. Ensimmäistä Mesta joutui hieman paikantamaan, muiden luokse se löysi suoraan. Vaikka käytössä on nyt suorapalkkaus tehdessämme haukkuilmaisua hetkisen erikseen, tulee haukunaloitus Mestalta maalimiehen vieressä edelleen nopsasti.
Eiliseltä metsäreissulta kuvia, Mesta haukkaamassa juuri Lumeksen häntään kiinni...
Olen muutaman kerran tässä reilun viikon sisään haukuttanut Mestaa ja koittanut naksautella heti silloin, kun on sellaisella 0,5-1 metrin etäisyydellä haukkumassa. Peruutukseen ei tarvitse antaa mitään käskyä enää, tarjoaa sitä itse heti, jos vähänkin odotan palkkauksen kanssa. Pelkään kyllä kovasti, etten hyvästä yrityksestä huolimatta saa vahvistettua Mestalle sitä oikeaa paikkaa haukkumiseen vaan sille jää tuo peruuttelu päälle. Jatketaan harjoituksia tietenkin ja kuitenkin, katsotaan miten onnistun tai en, ja jos en onnistu, palkkaan Mestan takaisin lähellähaukkujaksi.
Oltiin Mestan kanssa sitten myös toisellakin hakukurssilla (Saila Ollila koulutti), jota alunperinkin sille ajattelin. Vähän kyllä mietin, että kun tämä toinen kurssi oli kaksipäiväinen, niin olisin voinut ottaa Lumeksen toiselle päivälle, mutta päädyin kuiten siihen, että vähemmän osaavana Mesta hyötyisi enemmän peräkkäisistä treenikerroista. Toisaalta olisi kovasti tehnyt mieli tuoda Lumes edes yhdelle kierrokselle, olisihan Mestalle silti treenejä jäänyt vielä kolme, kun kouluttaja kehui yhtä saksanpaimenta, että tuollainen hakukoiran pitää olla - koko ajan odottaa vain lupaa saada lähteä etsimään - sillä Lumeshan on juuri sellainen.
Mestan treenejä kouluttaja vaikeutti huomattavasti ja kehoitti rohkeasti tekemään samaa omissakin treeneissämme, toki välillä helpompiakin mukaanottaen. Mesta kuulemma on motivoitunut, käyttää hyvin nenää, irtoaa pitkällekin ja ottaa avuista opikseen, joten kuulemma hyvin voi lisätä jo koiralle haasteita. Joka treenivuoron alkuun Mestalle tehtiin mun toiveesta hajunhaku ja muun sai kouluttaja ehdottaa. Yllättävän paljon meillä oli kouluttajan kanssa samoja ajatuksia, joten hänen suunnitelmansa Mestalle oli helppo hyväksyä ja neljännen eli viimeisen kierroksen helpommasta ja hauskasta treenistäkin meni ideat yksiin.
Hajunhauissa Mesta oli tosi itsevarma jokaisella kerralla ja nyt kun tiedän, että se oikeasti menee reippaasti sen takia, että on hajulla, mun oli helpompi nähdäkin siitä se. Toisen päivän toisella kierroksella, kun tehtiin taas ensin yksi hajunhaku, Mesta kesken matkan kiipesi pienelle kivelle ja istahti siihen. Minä olin, että mitäs se nyt oikein tekee, että meillähän on etsintä kesken, mutta sitten heti perään huomasin, että sehän nuuskuttelee siinä istuessaan ilmaa ja hetken päästä alkoi haukkua ja halusi jatkaa matkaa - maalimiehen hajuahan se vain oli pysähtynyt korokkeelta nuuskimaan.
Joskus olisi kiva saada maavista koirista sellainenkin kuva, jossa Mesta ei olisi pää maassa, mutta kun Mesta makaa aina pää maassa, koska se yrittää näyttää rauhalliselta, jotta pääsisi jatkamaan matkaa eikä tarvitsisi paikoillaan könöttää.
Treenimetsässä oli jonkun matkaa ihan ok näkyvyys, mutta puustoa oli kuitenkin sen verran paljon, että Mesta ei nyt ymmärtänyt piilopaikoistaan näyttäytyvistä maalimiehistä yhtään mitään, ei osannut katsoa, vaikka katse oli suoraan maalimiehen suuntaan. Ääniapuihin Mesta sen sijaan reagoi heti. Kouluttaja meinasi, että se on vain hyvä juttu, jos Mesta on nyt niin nenäkoiraa, ettei käytä yhtään silmiään edes silloin, kun yritetään antaa näköapuja. Avoimemmassa maastossa niitä toki voi käyttää, jos ja kun Mesta siellä hahmottaa nekin.
Hajunhakujen lisäksi siis tosiaan Mestalle oli ääniavuilla monta maalimiestä, alkuun siinä 30 metrin syvyydellä, jossa pisimmillään Mestalla on aiemmin maalimies ollut, ja sitten kouluttaja siirsi osan jo ihan takarajalle 50 metriin asti. Tuuli oli aika hyvä molempina päivinä ja Mesta kaarsi useasti tuulen alapuolelle etsimään. Parilla kertaa meni tuulen väärällä puolen eikä siten saanut maalimiehestä hajua, vaikka jonkun aikaa etsi ja etsi, tuli sitten tosi kauniisti alueelta takaisin minun luokseni, kun ei kerran ketään löytynyt eli vahingossa tuli tyhjiäkin pistoja jo treenattua. Innokkaasti lähti kuitenkin taas uudelleen etsimään.
Molempina päivinä kouluttaja halusi kokeilla Mestalle yhden maalimiehen ilman apuja, ensimmäisenä päivänä nähdäkseen, mitä Mesta silloin tekee, ja toisena päivänä nähdäkseen, mitä sitten silloin tekee. Ensimmäisen päivän valmis etsintä meni siten kuin oletinkin, eli Mesta lähti ensin suoraan, mutta kaartoi sitten ympyrälle. Toisena päivänä maalimiehen piiloutumisesta kuului vähän pressun rapinaa ja Mesta terästäytyneempänä eteni hienosti suoraan maalimiehelle asti. Kyllä se ukot ja akat löytää, täytyy alkaa itsekin luottamaan siihen. Mukavasti menneiden treenien lisäksi olin tyytyväinen siihen, että Mesta jaksoi reippaasti hakuilla koko viikonlopun ilman väsymyksen merkkejä. Nyt on hyvä jatkaa loppukesä omin voimin hajunhakuja, ääni- ja näköapuja yhdistellen, kun sai jälleen varmuutta siihen, että oikealla tiellä ollaan Mestankin kanssa menossa.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miksi hakukoiraa kouluttaessa sille annetaan apuja (näkö tai ääni) maalimiehestä? Onko hakukokeessa koiran edettävä niin suoraviivaistesti ja nopeasti rajatulla alueella maalimiehelle, ettei se saa niin sanotusti luonnollisesti hakea ja kohdistaa hajua? Me ollaan tehty monenlaista etsintää (myös raunioilla hakua ja rakennusetsintää) ja aina ehdottomasti niin, ettei koiralle anneta mitään apuja ja myös sokkona siten, että ohjaaja ei tiedä, missä maalimiehet ovat, jotta ohjaaja ei voi antaa koiralle vinkkiä. Toki tiedän, että tapoja ja ennen kaikkea tavoitesuorituksia on monenlaisia, mutta juuri siksi kysynkin mihin apujen käyttäminen tähtää. :)
VastaaPoistaHakukokeissa ihanne olisi ns. laatikkopistot, eli koira etenee suoraan ohjaajan sille osoittamaan suuntaan vähintään alueen syvyyden 50m verran (monet opettavat menemään vielä syvemmällekin, jottei kokeissa vain jäisi pisto vajaaksi), kääntyy sen jälkeen aluetta eteenpäin edeten takarajalla 20+m (vähän riippuu maastosta, tuulesta ja mitä ohjaaja haluaa) ja kääntyy sitten takaisin alueen keskilinjaa päin, jonne etenee suoraviivaisesti, ohjaaja on tällä välin kävellyt keskilinjaa (lähetyslinjaa) pitkin eteenpäin ja ottaa sitten koiran vastaan. Edelläkuvatunkaltaiseksi siis pitäisi koiran reitin muodostua, mikäli se ei kulkemaltaan alueelta löytänyt maalimiestä. Mikäli taas koira piston missä vaiheessa tahansa saa hajun maalimiehestä, tulee sen lähteä ns. hajun mukaan ja etsiä se maalimies, josta hajun sai. Toisaalta joskus koira saa 100m kohdalla hajun 300m olevasta maalimiehestä ja osa ohjaajista haluaa, että koira ei niin kauas lähde hajun perään vaan palaa takaisin ja vasta lähempää menee sinne, josta jo "liian" aikaisin hajun sai.
PoistaHaussa koulutustyylejä on todella paljon erilaisia. Lumeksen treenit olivat ensimmäisen vuoden täysin hajunhakuja, eli mennään koira remmissä kohti maalimiestä ja koira pääsee irti saatuaan hajun. Vähitellen palataan takaisin kohti keskilinjaa koiran saatua hajun ja lähetetään vasta sieltä. Näissä tavoitteena nenänkäyttö vahvaksi ja niillä takaisinpalaamisten uudelleenlähettämisillä saadaan suoria pistoja harjoiteltua. Ensimmäinen hakukoulutus, jossa Mestan kanssa olin, niin siellä kouluttaja sanoi, että hän ei ole nähnyt kovin montaa hyvää hajunhauilla koulutettua koiraa ts. että usein "hajunhakukoirien" pistot ovat mutkittelevimpia ja vauhti verkkaisempi kuin näköavuilla opetettujen. Ei siis yhtä näyttävää. Toisilla hakuharrastajilla koko koulutus perustuu ääni/näköapuihin ja niissä tosiaan ideana saada koira alusta asti uppoamaan syvälle suoraa reittiä sinne, minne ohjaaja näyttää. Näissä pitäisi sitten huolehtia maalimiesten hyvästä piiloutumisesta, jotta koira joutuu avusta huolimatta etsimään nenällään. Jotkut aloittavat kaistaleilla, niissäkin sama idea saada koira menemään suoraan. Eli tallataan kapea ja syvä alue, jonka päässä maalimies ja koira helpommin pysyy siinä vahvasti tallatulla alueella ja siten etenee maalimiehen löytöön asti syvyyttä eikä sivuille. Moni sitten yhdistelee erilaisia tapoja, mutta tosiaan se kantava ajatus on suorat pistot.
Voi olla toisenlaisiakin tyylejä joillain, mutta itse olen haussa törmännyt vain siihen, että suurimmaksi osaksi ohjaaja aina tietää, missä maalimiehet ovat, koska koulutus perustuu niin paljon siihen, miten halutaan koiran etenevän maastossa (eli maalimiesten tulisi pääasiassa löytyä suoran tai etenevän piston päästä, jotta piston syvyys ja muoto pysyvät oikeana), lähteekö koira hajulle vai kääntyy muuten vain jonnekin, tietää jos jäi joku löytymättä jne. Ohjaajat siis suunnittelevat treenit etukäteen sen perusteella, mitä haluavat koiralle treenata, ja kertovat maalimiesten paikat, piiloutumiset jne. Toisinaan on sitten kyllä sellaisiakin treenejä, joissa ohjaaja ei tiedä maalimiesten sijainteja, mutta tosiaan hyvin harvoin.
Hakukoiran tulee siis ajatella, että ohjaaja tietää, missä maalimies on, mennä etsimään sieltä, minne ohjaaja näyttää, jos siellä on, mennä sinne, jos ei, tulla laatikkopiston jälkeen pois.
En nyt yhtään tiedä, osasinko selittää ymmärrettävästi ja varmaan paljon asiaa jäi pois, kun ei just nyt tullut mieleen jotain liittyvää pointtia, mutta ehkä tää nyt vähän avasi asiaa.
Joo, kiitos! :) Tuohon suuntaan mä olen vähän ajatellutkin, että siinä on tavoitteena joku tietynlainen suoritus, joten nyt ymmärrän, miksi sitä koulutetaan noin. Meillä lähtökohdat ja tavoitteet on niin erityyppisiä, partioimista ja koiran pitkäjänteistä itsenäistä työtä juurikin koiran ehdoilla säntäilemättä kovaa (näyttävyydessään siis aivan eri luokkaa kuin noi hakukoirien juoksut). Tosin me ei ihan tavallisessa metsässä olla oikeastaan harjoiteltukaan muuta kuin hieman jälkeä, mutta siinäkin kasvaa into ja vauhti niin, että jos haluaa säilyttää tarkkuuden ja keskittymisen niin ei sovi treenata "helppoja" liikaa. :)
VastaaPoistaTsemppiä teille treeneihin! Mestan haku-urakin vaikuttaa alkaneen hienosti. Mielelläni aina välillä lueskelen näitä teidän juttuja. :)