Kotkansiipisaniaiset ovat kauneimmillaan juuri ennen ihan täyden kokonsa saavuttamista, kun niillä on vielä latvus hiukan rullalla. Harmi, että meidän talon edelliset omistajat olivat istuttaneet nämä takapihalle, ei niitä siellä kukaan katsele... Saattavat kyllä olla varjoisan paikan kasveja, että toisaalta eivät etupihalla ehkä viihtyisikään, kun olet miettinyt, että jos ne kaivaisi tästä ylös ja siirtäisi.
Yhdellä sivulla meidän pihaa kasvaa rivistö pihlajia. En laittaisi pahitteeksi, vaikka niitä olisi enemmänkin!
Kevätvuohenjuuret ovat ihania siitä, kun ne uskollisesti tulla tupsahtavat esiin joka kevät ja ovat niin pirtsakoita, niin pirtsakoita!
Meidän pihan kaunein puu/pensas, enkä edes tiedä, mikä sen nimi on! Mitään marjoja siihen ei ole koskaan tullut, vaikka aina kovasti kukkiikin.
Lumes löytää pihasta aina parhaat piilopaikat - pää alas ja niin on koira taas kateissa...
Jonkun se pitää hoitaa vahtikoirankin työt, ja kun emäntä vain ihastelee ja valokuvaa pihaa eikä Mestaakaan vakavat asiat kiinnosta, niin Lumeksen harteille - tai pitäisikö sanoa silmille ja korville - jää vahdintyöt.
Toinen syö luuta ja toinen on lukenut liikaa artikkeleita syötävistä luonnonkasveista päättäen alkaa maistelemaan voikukkia. Irvistyksistä päätellen ei ne niin hyviä olleet, mutta kun useamman uskaltaa syödä, niin ehkä ne jossain vaiheessa alkavat hyviltäkin, tai edes siedettäviltä, maistumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti