Henkisesti HK2

Kirjoittelin lokakuun 2012 lopulla agilitykisoistamme Lumeksen kanssa otsikolla "Henkisesti nolla". Kerroin tuolloin, että tuntuu hienolta selviytyä teknisesti 3-luokankin radoista, vaikka virallisesti emme niistä muutamasta 3-luokan kisastamme nollaa saaneetkaan. Täysin sama fiilis on nyt, kun selviydyimme palveluskoirien hakukokeen 2-luokasta henkisen HK2-tuloksen saaneina, virallisesti tuo titteli jäi kolmen tottispisteen päähän. Vaikka se harmittaakin, niin ei sillä loppuviimein kuitenkaan mitään väliä ole, koska nyt kuitenkin tiedän, että Lumes täydellisen pätevästi pystyy suoriutumaan tuostakin kokeesta eikä mikään jäänyt koiran osaamattomuudesta kiinni.

Koe alkoi meidän osaltamme esineruudulla ja olimmepa vielä ensimmäisinä esineruutu-vuorossa. Ollaan ihan hävettävän vähän treenailtu esineruutua kesän ja syksyn aikana ja nekin vähät treenit ovat olleet vähän epätoivoisia, koska Lumes on muuttanut esine-etsintätyylinsä geokätköetsintöjen tyyliin. Geokätköt ovat siis niitä maastoon tai kaupunkeihin piilotettuja isompia tai pienempiä purkkeja, rasioita tmv., joita etsitään gps-koordinaateilla. Käytän Lumesta väliin apuna max kymmenen metrin etäisyydeltä kätköstä ja usein vielä siten, että näytän tarkkaan, mistä sen pitää haistella ja Lumes. esim. kiertää rakennuksen ympäri sen reunat koko matkalta nuuskutellen. Hyvin tarkkaa työskentelyä siis, kun taas esineeruudussa pitäisi juoksennella ees taas ilmaa haistellen. Näistä johtuen Lumes on siis esineruututreeneissä kyllä hienosti juossut pitkällekin aluetta etsimään, mutta sen jälkeen painanut kuononsa maahan ja alkanut kävellen siihen tarkkaan haistelutyöhön. Oisko yhdet treenit, jolloin työskenteli normaalisti.

Luotin kuitenkin, että kyllä se nyt ees yhden ehtii löytää, vaikka sitten kävellen. Tein normit valmistelut, mitä aina treeneissäkin, eli kävellään kohti esineruutupaikkaa, siinä 30-40m ennen laitan pk-liivit Lumekselle, näytän palkkarasian, heitän parin metrin päähän esineen, virityssana, etsintä-lupa, Lumes hakee esineen ja saa maistiaisen rasiasta, jonka jälkeen rasia jää avonaisena odottamaan maahan. Sit ruutuun, rajat tosi selkeästi kelta-punaisilla tolpilla merkitty, Lumes juoksee ja etsii ja juoksee ja etsii. Lähetän kerran uudestaan, etsii, löytää tuo. Lähetän uusiksi, juoksee, juoksee, etsii, etsii, löytää ja tuo. Siinäpä ne kaksi vaadittua esinettä sitten olivatkin, hyvä Lumes. Tuomari kehuu Lumeksen työskentelyä tehokkaaksi ja hyvin koko ruudun (50mx50m) kattavaksi. Yksi pistevähennys, kun yhdessä kohtaa meinasin kutsua Lumeksen luo ja huikkasin vaimeasti "tule", mutta kun se just olikin niin etsivän näköinen, niin ajattelin, että jos onkin esineen hajulla ja annoin jäädä etsimään. 29/30. Täytyy myöntää, että olin kyllä itse hiukkasen yllättynyt siitä, miten upeesti Lumes työskenteli. Mähän en siis oikeastaan koskaan ees treenaa kokonaista ruutua vaan aina kaistaleita, joissa edetään vaan suoraa ja esine löytyy suoraan sieltä, minne kuono lähtiessä osoittaa, mutta Lumes onkin aina ollut tosi hyvä soveltamaan oppejaan ja hakutreeneistäkin tuttu asenne "etsin, kunnes löydän".

Ja sitten henkilöetsintään, jossa 2-luokan ratahan on kooltaan 100m leveys ja 200m pituus ja ns. keskilinja, jolla ohjaaja kulkee, on leveyden keskellä, eli 50m etsittävää vasemmalla ja oikealla sen 200 metrin pituudelta. Rata oli merkattu kirkkaan pinkeillä nauhoilla, näkyivät tosi hyvin! Lähetin Lumeksen ensin etsimään vasemmalta, sit oikeelta, taas vasemmalta ja taas oikealta ja sen jälkeen en enää muistakaan, että missä kohtaa maalimiehet löytyi, mutta kaikki kolme kuitenkin löytyivät. Eka oli jossain ehkä 50m? tai jotain oikealla, toinen vasemmalla sadan metrin paikkeilla ja kolmas oikealla melkein siellä 200 metrissä. Tai jotain, en nyt ihan tarkkaan muista, kun en niitä matkoja niin katsellut. Mutta tärkeintä oli kuitenkin se, että Lumes lähti mielellään ja reippaasti joka pistolle eikä yhtään masentunut, vaikka joutui monta kertaa juoksemaan ees taas ilman, että ketään löytyi. Eihän se oo koskan masentunut ja sitä treenikaverit mulle aina toitottaa, mutta jotenkin kuvittelen aina, että mun pieni koirani muka olis niin pettynyt, kun ei löydykään ketään, ettei kohta haluais etsiä enää ollenkaan. Ehkä nyt vihdoinkin uskon, että minä väärässä, muut oikeassa.

Lumes totteli hyvin mun takaisinkutsuja, ei yhtään meinannutkaan jäädä itsenäisesti suihkimaan sinne tänne. Tästäkin oon tosi hyvilläni! Ja pistot oli aika lailla suoria, ei oikonut tai kaartanut liikaa maaston mukaan vaan eteni sinne 50m syvyyteen osoitettuun suuntaan, tämäkin ehdoton ilonaihe! Sen tiesin, että eteenpäinkääntyminen siellä viidessäkympissä ei ole Lumeksen vahvimpia puolia, vaikka pienesti siinä on edistymistä tullut tehotreenien myötä. Osa pistoista oli kokeessa eteenpäin suuntautuvia ja se oli tosi hieno juttu! Ainakin yhtä monesti työskenteli kyllä sitten taaksepäinkin eli jo etsittyä aluetta, mm. kävi tarkistamassa ne kahden ensimmäisen maalimiehen paikat uusiksi, toisen vissiin kahdestikin. Mutta näiltäkin tosiaan tuli kutsusta sitten aluetta joko eteenpäin tai takas mun luo. Ainuttakaan piikkipistoa ei tullut, eli että olisi juossut melkein samoja jälkiä syvälle ja takas keskilinjalle, vaan jostain suunnasta etsi aina kuitenkin. Taaksepäin työskentelyssä vaan tulee ylimääräistä kulkemista koiralle aika paljon verrattuna vain eteenpäin etsimiseen ja se Lumeksessakin vähän näkyi ja toki aikaa menee hukkaan, joka on vähän huono juttu, kello kun käy koko ajan (15min aikaa etsiä ja löytää ne kolme ihmistä). Yhtään ei tullut kuitenkaan sellainen olo, ettei Lumes jaksaisi enää ja olisi siihen mennyt se 100 metriä vielä lisääkin, jonka verran 3-luokassa etsintärata pitenee. Toisen maalimiehen jälkeen oli aikaa kulunut 7,5min ja juotin Lumeksen.

Ilmaisut oli kaikki yhtä hyviä, viimeiselläkin Lumes haukkui täysin yhtä reipasta ja tasaista kuin ensimmäisellä. Hyvin ylpeä olen siitä, että treeneissä ilmaisuihin kiinnitetty erikoishuomio oikeasti on tuottanut tulosta. Lumeshan on haukkunut maalimiehiä aina ihan naamassa kiinni, jos se vain mahdollista on ollut ja tullessani itse lähelle, vähän vaihtanut paikkaa ja lähentynyt lisää maalimiestä ja alkanut oikein vaatia palkkaa. Nyt se pysyi haukkumassa tarkalleen samoilla tassunsijoillaan eikä haukun rytmikään yhtään muuttunut lähestymisestäni ja makaavankin maalimiehen päähän oli sentään noin 30cm etäisyyttä. Palkkaamattomuus (tätähän ei olla edes harjoiteltu) alkoi vain vähän häiritä Lumesta loppua kohti. Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä se sivulle-käskyn jälkeen lopetti haukkumisen ja hieman vaihtoi paikkaa varautuen palkkarasian lentämiseen, toisella tuli sivulle. Kolmannella Lumes alkoi olla jo sitä mieltä, että nyt ne ruuat tänne, ihme juttu, kun ei mitään anneta ja vaati neljä vai viisi käskyä sivulletuloon. Tosin, kun nyt jälkikäteen mietin, niin olisi ehkä kannattanut mennä lähemmäs Lumeksen viereen, niin sen olisi ollut helpompi tulla sivulle, kuin jäätyäni parin metrin päähän, jolloin Lumes ihan todella joutui luopumaan maalimiehestä sivulletuloa varten. Ja toistetaan nyt vielä viimeisenkin kerran, että näistä joistain puutteista huolimatta olin Lumeksen maastotyöskentelyyn supertyytyväinen! Se työskenteli just sen koulutustason mukaan, mitä sille on opetettu. Tuomarikin oli tykännyt ja kehui Lumesta miellyttäväksi tuttavuudeksi, mutta joutui ottamaan pisteitä pois noista hallintaanotto-ongelmista maalimiehillä sekä taaksepäintyöskententelystä. 159/170, eli maastopisteet yhteensä 188/200.

Ja sitten se tottis. Seuraaminen meni ihan ok, välillä tosi hyvää, varsinkin alku, välillä pikkasen väljää, henkilöryhmä hyvä. Liikkeestä istumisen seisoi, olin vielä sivusilmällä näkevinäni, että istui ja kuulemma sillä olikin pikkasen takaosa niiannut, mutta sitten päätynytkin seisomiseen. Tiedän kyllä syynkin, istuminen mun normireippaasta kävelystä on Lumekselle vähän vaikea (koska alunperin siihen on tullut vielä selkeä hidastusapu ja kävelyn rytmityksen muutos) ja vielä jonkun aivopierun seurauksena tiuskaisin ISTU, että muka varmasti istuis, niin epävarmaksi meni. Aina kävelen liikkeestä istumisessa pikkasen rytmiltään rauhallisemmin ja Lumes suorittaa sen tosi sujuvasti - paitsi nyt, kun itse typeröin ja toimin toisin, kuin oon sille opettanut. Mihin unohtui se liikkeiden läpikäynti mielessä ennen suoritusta? Niinpä, tyhmästä päästä kärsii, tästä arvosana puutteellinen (arvosana-asteikko on siis erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, puutteellinen). Liikkeestä maahanmenon alkuseuruu hyvää, tosi ripeä maahanmeno, jonka jälkeen oli vähän haistellut maata, vauhdikas luoksetulo suoraan sivulle - mun mielestä kokonaisuutena kuitenkin onnistunut liike, mutta haistelusta ja suorasta sivulletulosta johtuen arvosana puutteellinen. Tässä vaiheessa tiesin, että ei tottiksesta enää tulosta saada. Jos kaksi liikettä menee puutteelliseksi, niin muiden onnistumisella vielä saa sen vaaditun 70% pisteistä kasaan, mutta noudoistakin on tiedossa puutteellista, joten siihen meni se HK2-toive...

Liikkeestä seisominen onnistui hyvin. Tasamaanouto 1kg kapulalla ok, laukkasi takaisinkin päin, vaikka painava kapistus suussa. Hyppynoudossa (este 1m korkea) oli lautaeste, just sellainen, mitä Lumes suostuu hyppäämään korkealtakin, mutta taas tyhmä minä sanoin pelkän noutokäskyn ja Lumes teki tosi vauhdikkaan noudon, vain ilman hyppyjä, mutta jos olisin sanonut ensin hyppykäskyn, oon 80% varma, että olis mennessä hypännyt ja vain takaisin kiertänyt. Aina treenatessa näitä korkeita hyppyjä käytän hyppykäskyä, vaikka normisti hyppynoudossa onkin pelkkä noutokäsky. Muistan, että oikein ajattelin, että sanonko hyppää vai nouda ja päätin, että vain nouda, koska niinhän mä aina sanon - väärin! Arvosana siis puutteellinen... Mutta A-este nouto oli super! Siinä on aina käytössä vain noutokäsky, tosin treeneissä takaisintuloon "kiipee", ja huippu pieni Lumes-koira meni mennessä vauhdilla yli ja vielä palatessakin kapulan kanssa niin reippaasti ja iloisesti kiipesi yli, että melkein huudahdin "hyvä", minkä aina treeneissä siinä kohtaa sanon. Olin huippuiloinen tän onnistumisesta! Eteenlähetyksessä Lumes lähti vauhdilla ja määrätietoisesti juoksemaan suoraan ja käskystä pienen kiepsahduksen jälkeen maahan. Paikallamakuu tooosi rauhallinen, ei paremmin olisi voinut olla! Paitsi palveluskoirakokeissa arvostetaan skarppiutta ja kun Lumes makaa pää maassa, niin ei ole ihan yhtä tarkkaavaisen oloinen kuin pää ylhäällä olevat koirat. Koko tottiksen Lumes oli reipas, iloinen ja teki hommia mielellään, että en voi muuta kuin tyytyväinen olla, vaikka tosiaan jäi kolmen pisteen päähän hyväksytystä, eli 67/100.

Mun silmissä pieni (tai oikeastaanhan suurihan se on) superlapinkoira Lumes on siis kuitenkin jo HK2-tittelinsä saanut, koska minä tässä mokailin, ei se. On meille uusi koekin silti jo katsottuna, josko koiralla olisi yhtä hyvä päivä silloinkin ja emännällä ajatukset vähän kirkkaampina...


Ja nyt vain kokeisiin kaikki muutkin hakua tai jälkeä lapinkoiransa (tai miksei minkä tahansa muunkin pk-oikeuksisen rodun) kanssa harrastavat, kyllä ne ihan oikeasti suoriutuu näistä palveluskoirapuolenkin jutuista, joten pidetäänhän rodun pk-oikeuksista yhdessä kiinni. Tiedän, että rodussa on useita hyviä muitakin koiria näihin lajeihin ja olisi tositosiTOSI mukavaa nähdä näissäkin kokeissa niitä. Itsellänikin on ollut iso kynnys osallistumiseen ja melkein treenikaverit joutuneet pakottamaan kokeisiin, mutta oikein iloinen olen siitä, että lopulta uskallus on rittänyt.