Jyvä koira!

Käytiin viime viikolla Lumeksen kanssa tokokoulutuksessa (, joka pitäisi muistaa maksaakin...) opiskelemassa muutamaa uusien sääntöjen kohtaa. Eka tehtiin voittajaluokan ohjattu nouto, koira suoriutui hienosti, mutta se ois pitänyt jättää vähäsen lähemmäksi merkkiä. Tämän jälkeen erikoisvoittajaluokan ohjatun hyppynoudon (tai mikä sen virallinen nimi nyt olikaan, en jaksa tarkistaa) merkinkiertoa. Lumes ei ole aikaisemmin merkinkiertoja tehnyt, mutta käytin tähän agilityn takaakiertokäskyä, jonka lisäksi kehumista merkin takana ja palkkaukseen juoksua, tai omaa peruutusliikettäni saadakseni Lumeksen lähtemään tulemaan takaisinpäin ja toimi. Lumeksella on kivasti ihan suorat linjatkin merkille ja sieltä pois. Vauhdista istuminen pitäisi vielä sitten opettaa.

Kolmantena otettiin voittajaluokan ruutua, joka siis tehdän merkin kautta ja Lumes on tähän asti vain juossut suoraan ruutun. Vein sille palkat ruutuun ja mietin, että meneeköhän se merkille sitten ollenkaan, mutta hienosti meni! Ekalla vain unohdin sanoa sille merkillä pysähtymiskäskyn, joten jäi hämmentyneenä oleskelemaan vähän sinne päin ja lähti kävelemään merkiltä pois, mutta kun olin itse kartalla, niin koirakin oli super. Ei mitään moitetta ja ruutuunkiin täyttää vauhtii! Mulla on pysäytyskäskynä "hyvä", mutta koska selvät kehusanat on vähän kiikun kaakun kannattaako niitä kokeissa käskyinä käyttää, niin sain vinkin sano hyvän tilalta vaikka samankuuluisen sanan jyvä. Meillä asuu tästä lähtien siis jyviä koiria...

Mesta on hypännyt 80cm korkeaa hyppyä (ja Lumes 90cm + metri), kiivennyt harjoitus pk A-estettä ja virallista (samoin Lumes), noutanut 650g kapulaa. On sillä vielä jonkun matkaa estenoutoihin, saa nähdä saadaanko syksyksi valmista. Mut se seuraa kyllä niin hirveen kivasti! Tehtiin molempien kanssa esineruutuakin taas pitkästä, pitkästä aikaa ja ihan supereita kumpikin. Mestakin osa jo palauttaa esineen ihan täysii, kun sen jälkeen pääsee ruokakipolle ahmimaan.

Lumes on tehnyt jälkeä. Toukokuun lopussa Vilin emäntä alkoi puhua, että mun pitäis alkaa Lumeksen kanssa jäljestämäänkin. Mulla ei ole tässä blogissa edes aihekategoriana jälkeä, kun on kuopattu ja syvälle se laji Lumeksen ensimmäisen kesän jälkeen eikä ole kiinnostanut edes kokeilla sitä enää (tai no tehtiin eri menetelmällä muutama vielä loppukesästä ja seuraavana vuonna, mut noin periaatteessa). Mutta hyvänen aika siis, miten Lumes nyt tykkääkin jäljestää! Sehän ekana kesänänä tosiaan vääristä koulutusmenetelmistä johtuen paineistui jäljestämisestä ja lopulta lopetti sen kokonaan, mutta nyt se aivan nauttii! Ilmeisesti viiden vuoden tauko teki hyvää... Olin niin hullu, että ilmoitin sen viikon päästä olevaan kokeeseenkin, vaikka ei olla tehty kuin reilun 100 metrin jälkeä (kokeissa 500m) ja itse kävellyt sen (kokeissa vieras) ja janakin ollut vasta 5m (kokeissa 30m). Keppejä se kyllä tykkää löytää, jos vaan kohdille osuu. Koe voi mennä tällä treenimäärällä ihan persiilleen, mutta musta on tullut ihan kummallinen, kun ei se haittaa yhtään. Teki vaan niin kovasti mieli osallistua johonkin, tuloksesta viis! Tämä on varmaan niitä kategoriassa maksettuja treenejä... Kiitti vaan Vilin emäntä, sekoitin mun pään! :D