lauantai 27. tammikuuta 2018

Koirien kanssa Ruotsiin, Tanskaan ja takaisin - suuret sillat

Etukäteisvalmistelut - Keskiviikkona lähtö iltalaivalla Ruotsiin - Torstaina autoillen halki Ruotsinmaan - Täältä tullaan, Tanska, lautalla meren yli ja matka hotelliin - Kisojen avajaispäivä perjantaina - Kisapäivät yks ja kaks 

Tulomatkalla Tanskaan käytettiin lyhintä reittiä eli Tukholmasta suoraan Göteboriin, lautalla meren yli Tanskan Frederikshavniin ja siitä sitten taas ajellen lopulliseen päämäärään Viborgiin. Kun kerran näin kauas asti oltiin lähdetty, päätettiin tehdä paluumatka vaihtoehtoista reittiä ajellen Tanskan halki Kööpenhaminaa kohden ja Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsin puolelle Malmöön. Kilometrejä tällä reittivalinnalla kertyy selvästi enemmän, mutta ajallisesti se sen sijaan on samaa luokkaa, koska autoillen eteneminen on huomattavasti laivailua nopeampaa. Rahallisestikin puhutaan suunnilleen samoista summista. Lauttamatka maksoi 109 euroa, joskin varaamalla matkan hyvissä ajoin olisi hinta ollut halvempi. Tanskan maksullisen sillan Ison Beltin sillan ylitys maksoi 32 euroa ja Juutinrauman sillan ylitys 48e. Näiden lisäksi toki sitten autoilusta kertyvät niin sanottujen ylimääräisten kilometrien polttoainekulut vielä lisäävät siltareitin hintaa. 

Tanskassa oli polkupyöräläliikenne huomioitu erityisen hyvin. Punainen kaistale tiessä on polkupyöräilijöiden ajokaistaa ja niiden lisäksi mm. portaikoissa oli urat polkupyörille.

Tanska - tasainen pannukakkumaa? Mitään kovin suuria korkeuseroja ei meidän matkanvarrellemme osunut, pieniä kumpareita vain.

Tanskassa oli liikenteen opastuskyltit oman lippunsa väreissä eli punavalkoisina.

Nämä ja muutama kaverinsa olivat ainoat tuulivoimalat, joita Tanskassa nähtiin. Rannikolla niitä olisi varmaan ollut enemmän.

Näpsäistiin taukopaikalla vielä kisojenjälkeispose.

Jos jokin tässä Ruotsi-Tanska-turneessa harmitti, niin se, että reissun joutui tekemään aika tiukalla aikataululla. Vaikka matkassa oltiinkin kokonainen viikko, niin suurin osa siitä meni vain paikasta toiseen kulkemiseen sekä Viborgissa luonnollisesti kisapaikalla olemiseen. Matkanvarrella olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia kohteita, mutta eipä niihin juuri ehtinyt käydä tutustumassa, kun ylimääräistä luppoaikaa ei juurikaan ollut. Toisaalta, eipä tämä mikään lomareissu ollutkaan vaan osittain Palveluskoiraliiton (ja meillä myös rotuyhdistyksen Lappalaiskoirat ry:n) kustantama maajoukkuematka isoihin kisoihin. Koirille tämänkaltaisilla aikatauluilla reissaaminen on kyllä ikävää, tylsää ja kaukana mielekkyydestä, kun autossa/hotellissa/laivassa joutuu könöttämään tuntitolkulla päivä toisensa perään. En ole aiemmin asiaa juurikaan ajatellut, mutta tämän  matkanteon (ja Facebookissa "koiranäyttelyihmisten" keskustelujen seuraamisen) jälkeen todellakin säälin niitä koiria, joita omistajat rehaavat (tai muiden mukaan antavat) jatkuvasti ulkomaille näyttelyihin.

Tanskan läpiajo saarelta saarelle, Ison-Beltin silta oli komea!

Silta teki myös aikamoisen mutkan, vaikka kartalla ei siltä näytäkään.

 Ison-Beltin sillan puolivälissä oleva Sprogøn saari oli yksi niistä paikoista, jossa olisi ollut mukava viivähtää hetki.
Saarella oli söpö majakka, joka on ilmeisesti rakennettu vanhan, raunioituneen linnan paikalle.

Ison Beltin silta päättyi maksupäätteisiin, valittiin käteismaksukaista ja tuhlattiin tähän loppuja tanskanrahoja.

Tanskasta Ruotsiin oli selkeät opasteet ja niinpä Juutinrauman silta löytyi helposti. Vähän oltiin kyllä pettyneitä, kun ensin jouduttiin sukeltamaan tunneliin ja sitten vasta noustiin maankamaran kautta merenpinnan yläpuolelle, ja vielä pettyneempiä siitä, että hämärä ehti saapua hieman liian aikaisin eikä nähty niitä vastarannan maisemia, mitä sillalta olisi ollut hieno katsella. Hotelliin ajeltiin Malmöstä vähän matkan päässä olevaan Scandic Star Lundiin, josta oltiin saatu huone varattua. Haluttiin sen takia vähän edemmäs Malmöstä, että olisi rauhallisempaa seutua, mutta oli tämänkin hotellin parkkipaikalla useita varoituskylttejä arvotavaroiden jättämisestä näkyville autoon. Raahasinkin sitten lähes kaiken omaisuuden autosta huoneeseen, ettei ainakaan jää mitään houkutuksia kenellekään pyrkiä autoon sisään + ajoin auton aivan hotellin sisäänkäynnin eteen, kun tyhjää parkkitilaa kerran siinäkin oli.

Hotellin ulko-ovena oli sellainen "pyöritysovi", josta oli mielenkiintoista kulkea koirien kanssa "äkkiä tulkaa tähän väliin, nyt pitää kulkea just samaa tahtia, äkkiä nyt pois tästä välistä". Oltiin saatu tilava superior-huone (puhelimitse varatessa siis vain kysyttiin huonetta kahdelle aikuiselle ja kahdelle koiralle), jossa oli erikseen olohuone ja makuuhuone ja siten ihanasti mahtuivat koiratkin oikein kunnolla liikkumaan. Eipä sitä tosin hengailuaikaa kovasti jäänyt, kun illalla "nukkumaanmenoaikaan" oltiin hotellilla ja aamusta piti heti tehdä lähtöä, mutta ilo se on lyhytaikanenkin ilo ja koirat tuntuivat tykkäävän, kun oli tilaa touhata.

Merenalaisissa maisemissa.

Paras kuva ja sekin aivan surkea, tummaa "rantaviivaa" ja Malmön valoja.


Myös Juutinrauman silta päättyi maksukaistoihin. Niistä ulosajettuaan oli vielä rajatarkastusten vuoro ja ihmisosapuolten passit haluttiin pikavilkaista.

Ensimmäinen hotelli, jossa ollaan käyty, missä oli huoneessa ohjelappu lemmikin kanssa yöpyvälle sekä viltti sohvalle/sänkyyn suojaksi.

4 kommenttia:

  1. Ajatus koiran ulkomaille viemisestä tuntuu todella työläältä, mutta ilmeisesti se on ihan mahdollista, jos asioihin perehtyy huolella etukäteen. Äkkiseltään en tosin keksi mitään syytä viedä omia koiriani ulkomaille. Paitsi yhden syyn: jos niistä tulisi Suomen jälkivalioita, saattaisin olla utelias käymään mejäkokeissa Ruotsissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nuo pakolliset ennakkovalmistelut koirillekaan nyt niin suurensuuria olleet: lemmikkipassien hankinta, ekinokokkoosi-lääkityksen merkinnät ja maahantuloilmoitus Ruotsiin. Suurin stressi oli siitä, että passit pysyy matkassa mukana ja ovat siten saatavilla, jos joku haluaa ne nähdä. Tosin sitä asiaa mietin, että jos ei olisi itsekään kiva sairastua ulkomailla niin eipä olisi varsinkaan kiva joutua käyttämään koiraa lääkärissä, sillä minä en ainakaan osaisi kunnolla selittää koiran (tai omaakaan) vaivaa milläkään muulla kielellä kuin suomeksi.

      Ahaa, jäämme siis odottamaan, onko teillä jonain vuonna edessä matka Ruotsiin. :D

      Poista
  2. Aika usein käykin reissatessa niin, ettei ole aikaa pysähdellä ja tutkia. Haluaisin itse enemmän sellaista. Pitäisi joskus kokeilla "teltta mukaan ja tutkimaan suunnittelematta" -meiningillä.
    Onneksi teillä on ollut monia kivojakin juttuja matkan varrella. On jotain, mitä muistella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi lisäpäivä menomatkalle ja yksi lisäpäivä paluumatkalle olisi jo tuonut hurjasti lisää mahdollisuuksia nähdä ja kokea, ehkä sitten joskus, jos aivan omin päin lähtee reissuun ilman mitään velvoitteita. :) Joskus kauan, kauan sitten luin lehtijutun ystävyksistä, jotka lähtimään lomareissulle ja suunnitelma oli mennä aina sinne, minne auton nokka näyttää ja oli kuulemma ollut ihan paras loma.

      Poista